Ero sivun ”Aleksis Kivi (Alexis Stenvall)” versioiden välillä

Häme-Wikistä
pEi muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
 
Rivi 39: Rivi 39:
Kanervala (1866) (Anjanpelto-runo, runon minä / Kivi itse&nbsp;tuli Hämeenlinnasta Lammin kautta Vääksyyn)<br>
Kanervala (1866) (Anjanpelto-runo, runon minä / Kivi itse&nbsp;tuli Hämeenlinnasta Lammin kautta Vääksyyn)<br>


[[category:Kirjailijat]]
[[category:Kirjailijat]][[Category:Häme-Wiki]]

Nykyinen versio 12. maaliskuuta 2023 kello 10.09

Aleksis Kivi (1834-1872) oli suomalainen kirjailija ja häntä on pidetty Suomen kansalliskirjailijana ja suomenkielisen kirjallisuuden isänä. Kiven syntymäpäivä 10. lokakuuta on suomalaisen kirjallisuuden päivä ja liputuspäivä. Hänen patsaansa voi löytää muun muassa Kansallisteatterin edestä.

Kivi tunnetaan parhaiten hänen ainoasta romaanistaan Seitsemästä veljestä (1870) ja näytelmästä Nummisuutarit (1864), jota on esitetty vuosikymmenet kesäisin varsinkin Nurmijärven kesäteatterissa, minne kirjan tapahtumat sijoittuvat. Suurin osa Kiven tuotannosta on näytelmiä. Hän julkaisi myös yhden runokokoelman Kanervalan (1866).

Seitsemän veljen julkaisemisen aikaan teosta ei pidetty kansallisromaanina vaan johtava suomen kielen tutkija August Ahlqvistin murskasi kirjan kritiikissään. Tosin Kivellä oli suuri joukko arvovaltaisia tukijoita kuten kaksi kirjallisuuden professoria Fredrik Cygnaeus ja Julius Krohn sekä Suomalaisen teatterin (nykyään Kansallisteatteri) johtaja Kaarlo Bergbom.

Kanervala

Ainoassa runoteoksessa Kanervalassa on yksi runo, joka kiepsahtaa Hämeenlinnasta Lammin kautta Vääksyyn Anjanpellon markkinoille, jotka aikoinaan kokosivat satamäärin ihmisiä Asiakkalan pitäjään

Anjanpelto -runo alkaa näin

Läksin markkinoille Anjanpellon
Syyskuun päiväl armahal;
Ihanasti vaalea ja tyyni
Taivas päälläin kaarteli.
Kellastunut, äänetön kuin hauta
Oli Tapiolan kaupunki.

Milloin seisoin mäel korkealla
Kaukarantaan katsahtain,
Milloin laaksois hymyvissä kuljin,
Huuhelivat paimenet;
Niinpä vaelsin mä Anjanpeltoon
Hämeenmaitten kultasilla teil.

Hämeenmaitten kultaiset tiet viittaa ennen muuta Yliseen Viipurintiehen, jotka pitkin pääsi Hämeenlinnasta Lammin kautta Vääksyyn. Markkinoilla runoilija kohtaa nuoren Hämeen-neidon, jota ei voi unohtaa

Silloin näin mä ihanaisen immen,
Nuoren Hämeen-tyttären;
Mailman hyörinää hän katsahteli
Otsal vakaal, suulla hymyväl.

Näinkö koskaan impeä niin kaunist?
Oi! en elon saarel tääl;
Kuni aamun valo koillisessa
Hänen poskillans oil kelmeys;
Hänen purpuraisil huulillansa,
Mikä autuaitten hekuma!


Toivo Jalli on näyteosoitelmassaan Aleksis Kiven verhottu alho (Padasjoki 2004) pohdiskellut, kuka oli Anjanpellon ihana impi.



Teokset

Näytelmät

Kullervo (1864)
Lea (julkaistiin 1869)
Nummisuutarit (1864)
Karkurit (1865)
Kihlaus (1866)
Olviretki Schleusingenissa (1866)
Yö ja päivä (1866)
Leo ja Liina (1867)
Canzio (1868)
Margareta (julkaistiin 1871)
Selman juonet

Romaani

Seitsemän veljestä (1870) (Veljesten käynnit Hämeenlinnassa)

Runokokoelma

Kanervala (1866) (Anjanpelto-runo, runon minä / Kivi itse tuli Hämeenlinnasta Lammin kautta Vääksyyn)