Ero sivun ”Kalpalinna” versioiden välillä
p (→Kalpalinna) |
p (Tekstin korvaus – ”<widget type="googlemap">[ \n]*<marker lat="(\d*.\d*)" lon="(\d*.\d*)">.*<\/marker>[ \n]*<\/widget>” muotoon ”{{#display_map:$1,$2}}”) |
||
| (15 välissä olevaa versiota 3 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
<br>Helsinkiläissyntyinen Kalle Ebb löysi ystävänsä Aleksanteri Pataman kanssa sopivan pujottelurinteen paikan [[Janakkala|Janakkalan]] Kiianlinnasta metsästysretkellään Harvialassa syksyllä vuonna 1938. Ebb osti tontin 30. elokuuta vuonna 1939 poikansa Heimon nimiin. Syksyllä 1939 Kalle ryhtyi rakentamaan itävaltalaistyylistä hiihtomajaa ja jo saman vuoden marraskuussa he pääsivät laskemaan vastaraivattuun rinteeseen. Sodan jälkeen raivattiin toinen laskettelurinne, jonne rakennettiin Kallen suunnittelema Suomen ensimmäinen suksihissi vuonna 1950. Hissi koostui sähkömoottorista, vaihdelaatikosta ja kahdesta kääntöpyörästä. Moottori pyöritti teräsvaijeria. Hissin käyttäjillä oli vyö, jossa oli naru ja narussa koukku, jolla käyttäjä kiinnitti itsensä vaijeriin ylösnoustaessa. Hiihtohissiksikin kutsutun suksihissin kustannukset olivat noin 20 000 markkaa. Ebb vuokrasi laskijoille tarvittaessa hissivöitä kahdella markalla, hissiliput maksoivat viisi tai kymmenen penniä per lasku. Kiianlinna oli Suomen johtava kilpapujottelukeskus 1950-luvun alussa hiihtohissin ansiosta. Laskijoiden määrä Kiianlinnassa väheni, kun Kiianlinnaa kotirinteenään pitänyt Slalom-Seura rakensi oman harjoittelurinteen Klaukkalaan vuonna 1955. Kiianlinna jäi Kallen ja hänen läheisimpien ystävien käyttöön. Kalle Ebb myi rinnealueensa 70-luvulla Salom-Seuran aktiiville Eino Kalpalalle, joka oli yhdessä veljensä Osmo Kalpalan kanssa perustanut Kiianlinnan viereen vuonna 1964 kaupallisen hiihtokeskuksen Kalpalinnan. Kiianlinnasta tuli näin osa Kalpalinnan hiihtokeskusta. | <br>Helsinkiläissyntyinen Kalle Ebb löysi ystävänsä Aleksanteri Pataman kanssa sopivan pujottelurinteen paikan [[Janakkala|Janakkalan]] Kiianlinnasta metsästysretkellään Harvialassa syksyllä vuonna 1938. Ebb osti tontin 30. elokuuta vuonna 1939 poikansa Heimon nimiin. Syksyllä 1939 Kalle ryhtyi rakentamaan itävaltalaistyylistä hiihtomajaa ja jo saman vuoden marraskuussa he pääsivät laskemaan vastaraivattuun rinteeseen. Sodan jälkeen raivattiin toinen laskettelurinne, jonne rakennettiin Kallen suunnittelema Suomen ensimmäinen suksihissi vuonna 1950. Hissi koostui sähkömoottorista, vaihdelaatikosta ja kahdesta kääntöpyörästä. Moottori pyöritti teräsvaijeria. Hissin käyttäjillä oli vyö, jossa oli naru ja narussa koukku, jolla käyttäjä kiinnitti itsensä vaijeriin ylösnoustaessa. Hiihtohissiksikin kutsutun suksihissin kustannukset olivat noin 20 000 markkaa. Ebb vuokrasi laskijoille tarvittaessa hissivöitä kahdella markalla, hissiliput maksoivat viisi tai kymmenen penniä per lasku. Kiianlinna oli Suomen johtava kilpapujottelukeskus 1950-luvun alussa hiihtohissin ansiosta. Laskijoiden määrä Kiianlinnassa väheni, kun Kiianlinnaa kotirinteenään pitänyt Slalom-Seura rakensi oman harjoittelurinteen Klaukkalaan vuonna 1955. Kiianlinna jäi Kallen ja hänen läheisimpien ystävien käyttöön. Kalle Ebb myi rinnealueensa 70-luvulla Salom-Seuran aktiiville Eino Kalpalalle, joka oli yhdessä veljensä Osmo Kalpalan kanssa perustanut Kiianlinnan viereen vuonna 1964 kaupallisen hiihtokeskuksen Kalpalinnan. Kiianlinnasta tuli näin osa Kalpalinnan hiihtokeskusta. | ||
{{#display_map:60.93002,24.59521}} | |||
=== Kalpalinna === | === Kalpalinna === | ||
| Rivi 13: | Rivi 11: | ||
<br>1960-luku eliittiurheilun vuosikymmen: Eino ja Osmo Kalpala ostivat Kalpalinnan hiihtokeskuksen alueen Kiianlinnan vierestä kesällä 1963. Kalpalinna-nimen keksi Risto Kolehmainen yhdistämällä veljesten sukunimestä Kalpa-sanan ja alueen linnavuorista linna-sanana. Osmo ja Eino Kalpala saivat kimmokkeen kaupallisen hiihtokeskuksen perustamiseen kuultuaan, että amerikkalainen AMF oli kehittänyt lumitykin. Rinteet raivattiin samana syksynä miesvoimin. Talven tullessa Inkolinna oli muuttunut Kalpalinnan ensimmäiseksi pujottelurinteeksi. Rinne nimettiin Kilparinteeksi. Seuraavaksi raivattiin loivempi ja lyhyempi rinne , joka nimettiin Hugonrinteeksi. Nimellä kunnioitettiin Suomen ensimmäisen "lumimiehen" silloisen rinnepäälikön Hugo Hurskaisen elämäntyötä. Tammikuun 11. päivänä 1964 Kalpalinnassa testattiin Euroopan ensimmäisiä lumitykkejä. Lumitykit saatiin toimimaan ensimmäisellä yrityksellä. Samaan aikaan Pohjois-Italiaan toimitetuilla tykeillä onnistuttiin tekemään lunta muutama päivä aikaisemmin Suomen erittäin lauhojen säiden takia. Hiihtohissin kanssa oli ongelmia. Hissin rakennustyöt aloitettiin vasta myöhään syksyllä, ja tammikuussa hissi oli käyttövalmis. Aluksi hississä oli ongelmia orsien kanssa ja muutamien viikkojen päästä hissin vaijeri katkesi. Pian huomattiin, että vaijerin liikkuvien vetolaitteiden pysäyttimet olivat liian lähellä toisiaan. Liiallinen jännite oli syyllinen vaijerin katkeamiseen. Hankaluudet johtuivat siitä, ettei malleja ja esimerkkejä löytynyt kotimaasta. Tykkilumi pidensi laskettelukautta noin puoleen vuoteen. Teleskooppihissin ansiosta laskettelusta tuli helpompaa. Kalpalinnan viralliset avajaiset pidettiin 18.3. 1964, jolloin avajaispuheen piti Tahko Pihkala. Kalpalinnaan hankittiin myös modernit jodikvartsilamput. Lamppuja kehuttiin Pohjoismaiden tehokkaimmiksi rinnevalaisimiksi. Kalpalinna sijaitsi hyvällä etäisyydellä Helsingistä, josta tuli jopa bussilasteittain innokkaita laskijoita. Kalpalinnan alkuaikoina yhden viikonlopun aikana saattoi käydä jopa 500 laskijaa. Jo 60-luvun loppupuolella kävijämäärät olivat monin kertaisia. Vuonna 1965 Kalpalinnaan avattiin uusi Turistirinne, joka soveltui aloittelijoille. Suksivuokraamo avattiin yhdessä Turistirinteen kanssa. Sukset, sauvat ja monot maksoivat 13 markkaa päivältä. Vuonna 1968 Kalpalinnaan hankittiin ensimmäinen tamppauskone. Hiihtokoulu Kalpalinnassa oli ollut ensimmäisestä talvesta saakka. Vuonna 1968 Kalpalinnassa pidettiin sotilaspujottelun MM-kilpailut ja olympiavoittaja Toni Sailer sekä Presidentti Urho Kekkonen seurueineen vierailivat keskuksessa. Samana vuonna oli valmistunut myös ravintolan 150-paikkainen laajennus. Kalpalinnan kesätoiminta ei kantanut hedelmää monista yrityksistä huolimatta, jonka seurauksena Kalpalinna ajautui konkurssiin vuonna 1970. 1970-luku lauhojen talvien ja öljykriisin vuosikymmen: Konkurssin seurauksena Kalpalinnan omistus siirtyi nyt kokonaan Osmo Kalpalalle. Tappiokierteelle ei näkynyt loppua, joten Osmo myi Kalpalinnan veljelleen Einolle helmikuussa 1974. Eino panosti voimakkaasti keskuksen kehittämiseen. Vuosikymmenen lopussa Kalpalinnassa oli 20 hiihtohissiä ja 16 rinnettä, joissa oli valaistus sekä lumetus. Kävijämäärät nousivat jopa 2000 laskijaan päivässä. Vuonna 1976 pidettiin Suomen ensimmäiset kesä-SM-kilpailut muvimattorinteessä. Mestaruuden voitti 1960-luvun maailmantason alppinisti ja Kalpalinnan kehittäjä Raimo Manninen. 1980-luku eliittiurheilusta kansanurheiluksi vuosikymmen: Kalpalinnasta kehittyi tapahtumakeskus. 1980-luvun alussa aloitettiin Kalpalinnassa Everybodys Ski Race-kilpailut, joka formaatti myytiin myöhemmin Skimbaajalle, joka muutti kilpailun nimeksi Suomi Slalom. Etelä-Suomen Hiihtokeskusyhdistys perustettiin Kalpalinnassa. Myöhemmin muun Suomen keskukset liittyivä mukaan ja nimeksi muutettiin Suomen Hiihtokeskusyhdistys. Hiihtoliitolta saatiin lupa aloittaa Masters-sarjojen SM-kilpailut. Aloitettiin ensimmäiset yölaskettelut, joka oli ensimmäinen merkittävä rinnetapahtuma Suomessa. Keskus oli avoinna koko vuorokauden. Esiintyjinä olivat tuon ajan nimet; Riki Sorsa, Kirka, Jussi Raittinen ja Horse Shoe. Kun Helsingin ravintolat menivät kiinni alkuyöstä, täyttyi Kalpalinnan ulkona pidetyt monotanssit ääriä myöten. Kalpalinnan etelä-rinteille rakennettiin Country Café, jota piti Arto Lovén. Samaan rakennukseen avattiin Kalpalinnan toinen välinevuokraamo ja -myymälä. Toista piti 1980-luvun tunnetuin erikoisliike Ski Patrol. Vuonna 1987 nuorten SM-kilpailujen esilaskijana oli Ingemar Stenmark. Vuonna 1989 pidetti Kalpalinnassa kaikkien freestyle-lajien SM-kilpailut. Myös Marlboro-freestyle-kiertue kävi Kalpalinnassa houkutellen paikalle satoja katsojia. Vuosikymmenen lopussa | <br>1960-luku eliittiurheilun vuosikymmen: Eino ja Osmo Kalpala ostivat Kalpalinnan hiihtokeskuksen alueen Kiianlinnan vierestä kesällä 1963. Kalpalinna-nimen keksi Risto Kolehmainen yhdistämällä veljesten sukunimestä Kalpa-sanan ja alueen linnavuorista linna-sanana. Osmo ja Eino Kalpala saivat kimmokkeen kaupallisen hiihtokeskuksen perustamiseen kuultuaan, että amerikkalainen AMF oli kehittänyt lumitykin. Rinteet raivattiin samana syksynä miesvoimin. Talven tullessa Inkolinna oli muuttunut Kalpalinnan ensimmäiseksi pujottelurinteeksi. Rinne nimettiin Kilparinteeksi. Seuraavaksi raivattiin loivempi ja lyhyempi rinne , joka nimettiin Hugonrinteeksi. Nimellä kunnioitettiin Suomen ensimmäisen "lumimiehen" silloisen rinnepäälikön Hugo Hurskaisen elämäntyötä. Tammikuun 11. päivänä 1964 Kalpalinnassa testattiin Euroopan ensimmäisiä lumitykkejä. Lumitykit saatiin toimimaan ensimmäisellä yrityksellä. Samaan aikaan Pohjois-Italiaan toimitetuilla tykeillä onnistuttiin tekemään lunta muutama päivä aikaisemmin Suomen erittäin lauhojen säiden takia. Hiihtohissin kanssa oli ongelmia. Hissin rakennustyöt aloitettiin vasta myöhään syksyllä, ja tammikuussa hissi oli käyttövalmis. Aluksi hississä oli ongelmia orsien kanssa ja muutamien viikkojen päästä hissin vaijeri katkesi. Pian huomattiin, että vaijerin liikkuvien vetolaitteiden pysäyttimet olivat liian lähellä toisiaan. Liiallinen jännite oli syyllinen vaijerin katkeamiseen. Hankaluudet johtuivat siitä, ettei malleja ja esimerkkejä löytynyt kotimaasta. Tykkilumi pidensi laskettelukautta noin puoleen vuoteen. Teleskooppihissin ansiosta laskettelusta tuli helpompaa. Kalpalinnan viralliset avajaiset pidettiin 18.3. 1964, jolloin avajaispuheen piti Tahko Pihkala. Kalpalinnaan hankittiin myös modernit jodikvartsilamput. Lamppuja kehuttiin Pohjoismaiden tehokkaimmiksi rinnevalaisimiksi. Kalpalinna sijaitsi hyvällä etäisyydellä Helsingistä, josta tuli jopa bussilasteittain innokkaita laskijoita. Kalpalinnan alkuaikoina yhden viikonlopun aikana saattoi käydä jopa 500 laskijaa. Jo 60-luvun loppupuolella kävijämäärät olivat monin kertaisia. Vuonna 1965 Kalpalinnaan avattiin uusi Turistirinne, joka soveltui aloittelijoille. Suksivuokraamo avattiin yhdessä Turistirinteen kanssa. Sukset, sauvat ja monot maksoivat 13 markkaa päivältä. Vuonna 1968 Kalpalinnaan hankittiin ensimmäinen tamppauskone. Hiihtokoulu Kalpalinnassa oli ollut ensimmäisestä talvesta saakka. Vuonna 1968 Kalpalinnassa pidettiin sotilaspujottelun MM-kilpailut ja olympiavoittaja Toni Sailer sekä Presidentti Urho Kekkonen seurueineen vierailivat keskuksessa. Samana vuonna oli valmistunut myös ravintolan 150-paikkainen laajennus. Kalpalinnan kesätoiminta ei kantanut hedelmää monista yrityksistä huolimatta, jonka seurauksena Kalpalinna ajautui konkurssiin vuonna 1970. 1970-luku lauhojen talvien ja öljykriisin vuosikymmen: Konkurssin seurauksena Kalpalinnan omistus siirtyi nyt kokonaan Osmo Kalpalalle. Tappiokierteelle ei näkynyt loppua, joten Osmo myi Kalpalinnan veljelleen Einolle helmikuussa 1974. Eino panosti voimakkaasti keskuksen kehittämiseen. Vuosikymmenen lopussa Kalpalinnassa oli 20 hiihtohissiä ja 16 rinnettä, joissa oli valaistus sekä lumetus. Kävijämäärät nousivat jopa 2000 laskijaan päivässä. Vuonna 1976 pidettiin Suomen ensimmäiset kesä-SM-kilpailut muvimattorinteessä. Mestaruuden voitti 1960-luvun maailmantason alppinisti ja Kalpalinnan kehittäjä Raimo Manninen. 1980-luku eliittiurheilusta kansanurheiluksi vuosikymmen: Kalpalinnasta kehittyi tapahtumakeskus. 1980-luvun alussa aloitettiin Kalpalinnassa Everybodys Ski Race-kilpailut, joka formaatti myytiin myöhemmin Skimbaajalle, joka muutti kilpailun nimeksi Suomi Slalom. Etelä-Suomen Hiihtokeskusyhdistys perustettiin Kalpalinnassa. Myöhemmin muun Suomen keskukset liittyivä mukaan ja nimeksi muutettiin Suomen Hiihtokeskusyhdistys. Hiihtoliitolta saatiin lupa aloittaa Masters-sarjojen SM-kilpailut. Aloitettiin ensimmäiset yölaskettelut, joka oli ensimmäinen merkittävä rinnetapahtuma Suomessa. Keskus oli avoinna koko vuorokauden. Esiintyjinä olivat tuon ajan nimet; Riki Sorsa, Kirka, Jussi Raittinen ja Horse Shoe. Kun Helsingin ravintolat menivät kiinni alkuyöstä, täyttyi Kalpalinnan ulkona pidetyt monotanssit ääriä myöten. Kalpalinnan etelä-rinteille rakennettiin Country Café, jota piti Arto Lovén. Samaan rakennukseen avattiin Kalpalinnan toinen välinevuokraamo ja -myymälä. Toista piti 1980-luvun tunnetuin erikoisliike Ski Patrol. Vuonna 1987 nuorten SM-kilpailujen esilaskijana oli Ingemar Stenmark. Vuonna 1989 pidetti Kalpalinnassa kaikkien freestyle-lajien SM-kilpailut. Myös Marlboro-freestyle-kiertue kävi Kalpalinnassa houkutellen paikalle satoja katsojia. Vuosikymmenen lopussa | ||
aloitettiin kaikkien päähissien uusiminen automaatti Poma-hisseiksi. Tällä vuosikymmenellä hankittiin myös merkittäviä maa-alueita laajentamista varten. Janakkalan kunta teki Kalpalinnan alueelle osayleiskaavan, jossa alue varattiin urheilu- ja vapaa-ajan toiminnoille huomioiden merkittävän laajentumisvaran. 1990-luku kasvun ja laman aiheuttamien konkurssien vuosikymmen: Kaikki päähissit saatiin uusituksi ja Kalpalinnan hiihtokoulu valittiin vuoden hiihtokouluksi Suomessa. Kalpalinnan tyäryhtiö Radiotukku Oy oli myynyt usealle suomalaiselle hiihtokeskukselle Poma-hissejä, Kässbohrer-rinnekoneita ja Lenco-lumitykkejä. Rahoituksen vakuutena olivat Kalpalinnan maa-alueet. Laman iskiessä hiihtokeskus toisensa jälkeen meni konkurssiin. Rahat jäivät saamatta ja Kalpalinnan | aloitettiin kaikkien päähissien uusiminen automaatti Poma-hisseiksi. Tällä vuosikymmenellä hankittiin myös merkittäviä maa-alueita laajentamista varten. Janakkalan kunta teki Kalpalinnan alueelle osayleiskaavan, jossa alue varattiin urheilu- ja vapaa-ajan toiminnoille huomioiden merkittävän laajentumisvaran. 1990-luku kasvun ja laman aiheuttamien konkurssien vuosikymmen: Kaikki päähissit saatiin uusituksi ja Kalpalinnan hiihtokoulu valittiin vuoden hiihtokouluksi Suomessa. Kalpalinnan tyäryhtiö Radiotukku Oy oli myynyt usealle suomalaiselle hiihtokeskukselle Poma-hissejä, Kässbohrer-rinnekoneita ja Lenco-lumitykkejä. Rahoituksen vakuutena olivat Kalpalinnan maa-alueet. Laman iskiessä hiihtokeskus toisensa jälkeen meni konkurssiin. Rahat jäivät saamatta ja Kalpalinnan | ||
maa-alueet menivät pankkien paniikissa realisoitaviksi. Yhteistyössä Janakkalan Osuuspankin kanssa uusi sukupolvi serkukset Martti ja Jarmo Kalpala sekä Hämeenlinnan Intersport-kauppias Matti Honkajuuri, joka oli pitänyt Kalpalinnan välinevuokraamoa, ostivat Kalpalinnan. Martti ja Jarmo Kalpala vuokrasivat myös Peuramaan hiihtokeskuksen Länsi-Uudenmaan Osuuspankilta. Kalpalinnan ja Peuramaan yhteistyö oli merkittävää vuosikymmenen loppuun, jolloin Martti Kalpala osti Peuramaan hiihtokeskuksen. Matti Honkajuuri myi osuutensa muille osakkaille siirryttyään Sportia-kauppiaaksi. Vuosikymmenen lopussa arkkitehti Petri Ilmarinen teki Kalpalinnan kehityssuunnitelman Ski Factory 2002, jossa oli esitetty merkittävää majoitusrakentamista. 2000-luku uusien toimintalinjauksien vuosikymmen: | maa-alueet menivät pankkien paniikissa realisoitaviksi. Yhteistyössä Janakkalan Osuuspankin kanssa uusi sukupolvi serkukset Martti ja Jarmo Kalpala sekä Hämeenlinnan Intersport-kauppias Matti Honkajuuri, joka oli pitänyt Kalpalinnan välinevuokraamoa, ostivat Kalpalinnan. Martti ja Jarmo Kalpala vuokrasivat myös Peuramaan hiihtokeskuksen Länsi-Uudenmaan Osuuspankilta. Kalpalinnan ja Peuramaan yhteistyö oli merkittävää vuosikymmenen loppuun, jolloin Martti Kalpala osti Peuramaan hiihtokeskuksen. Matti Honkajuuri myi osuutensa muille osakkaille siirryttyään Sportia-kauppiaaksi. Vuosikymmenen lopussa arkkitehti Petri Ilmarinen teki Kalpalinnan kehityssuunnitelman Ski Factory 2002, jossa oli esitetty merkittävää majoitusrakentamista. Vuosikymmenen lopulla Antti Pätiälä ideoi menneiden vuosikymmenien suomalaisten aktiivikilpalaskijoiden kilpailun "Classics". Kilpailu pidettiin kahdesti Kalpalinnassa ja kolmannen kerran Ounasvaaralla. Tuotoilla hankittiin hengityskoneita Helsingin lastenklinikalle ja Tampereen keskussairaalalle. 2000-luku uusien toimintalinjauksien vuosikymmen: Vuosikymmenen alussa Kalpalinnan markkinointia hoiti Tom Merilahti. Ensin toteutettiin yhdessä Janakkalan Kunnan kanssa kolme kertaa Puuhanallen Talvirieha, joka oli koko perheen tapahtuma. Rinnetoimintojen lisäksi oli tarjolla sirkusta, poniratsastusta, koiravaljakkoajelua, musiikkia, ulkoruokailua, lasten ja aikuisten mönkijä- sekä moottorikelkka-ajelua. Kaikki yhdellä lipulla. Tom Merilahden ideoimana tuote myytiin myös yrityksille. Suurin tapahtuma oli kolmena talvena toteutettu Etelä-Suomen City-Markettien henkilökunnan talvirieha. Parhaillaan paikalla oli yli 2000 osallistujaa. Toinen merkittävä Tom Merilahden kehittämä tuote oli hiihtolomamatkat Helsingistä yhteistyössä Metro-lehden, VR:n ja Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen kanssa. Tuotteena oli päivälippu ja matkat 100 mk ja markalla makkaraa. Parhaimmillaan hiihtolomaviikolla tuli yli 700 nuorta Kalpalinnaan. Ski Factory 2002 kehityssuunnitelmasta toteutettiin välinevuokraamon laajennus yhteistyössä Hämeenlinnan Teräsrakentamisen koulutuskeskuksen kanssa. Paripujottelun SM-kilpailut pidettiin kahdesti. Mukana olivat kaikki sen ajan tähdet; Tanja Poutiainen, Petra Olamo, Kalpalinnan kasvatit Marika Ollikka ja Henna Raita, Kalle Palander, Sami Uotila, Mika Marila, Toni Ollikka jne. Vuonna 2003 Jarmo Kalpala ja Tom Merilahti ideoivat Bike Park-toiminnan käynnistämisen kesäisessä Kalpalinnassa. Toteuttajaksi ryhtyi Ridefree Ry, joka oli aikansa merkittävin lajin vaikuttaja. Samalla luotiin pohja Kalpalinnan nykyisille markkinointituotteille Calpis Cki Center, Calpis Bike Park ja Calpis Caravan Center. Vuosikymmenen lopulla päätettiin keskittyä Kalpalinnan kehittämiseen päiväkeskuksena. | ||
=== Calpis bike park === | === Calpis bike park === | ||
<br>Perustettiin vuonna 2003 ja se on Suomen ensimmäinen ja monipuolisin pyöräilypuisto. CBP:n toiminta sijoittuu kesäaikaan. Kalpalinna tarjoaa maastopyöräilijän käyttöön kaksi hissiä ja 70 hehtaarin alueen. Pyöräilijöille löytyy kaksi rinnealuetta, joissa on mahdolllisuuksia kymmeniin erilaisiin laskuihin. Reittejä on kattavasti eri tason laskijoille. Automaattihissejä sanotaan helppokäyttösiksi sekä nousua ylös nopeaksi ja vaikuttavaksi. Bike Park toi ratkaisun kauan etsittyyn kesäkauden hyödyntämiseen. | <br>Perustettiin vuonna 2003 ja se on Suomen ensimmäinen ja monipuolisin pyöräilypuisto. CBP:n toiminta sijoittuu kesäaikaan huhtikuusta lokakuun loppuun. Kalpalinna tarjoaa maastopyöräilijän käyttöön kaksi hissiä ja 70 hehtaarin alueen. Pyöräilijöille löytyy kaksi rinnealuetta, joissa on mahdolllisuuksia kymmeniin erilaisiin laskuihin. Reittejä on kattavasti eri tason laskijoille. Automaattihissejä sanotaan helppokäyttösiksi sekä nousua ylös nopeaksi ja vaikuttavaksi. Bike Park toi ratkaisun kauan etsittyyn kesäkauden hyödyntämiseen. Ajatus Bike Parkin rakentamisesta syntyi 2002, jolloin Jarmo Kalpala näytti Kalpalinnan markkinoinnista tuolloin vastanneelle Tom Merilahdelle ranskalaisen hissinvalmistajan Poman esitettä. Siinä pyöräilijä nousi hissillä ylös. Tom muisti, että hänen vaimon sukulainen Sami Naalisvaara harrasti alamäkipyöräilyä. Kevättalvella 2002 Kalpalinnan ravintolaan kokoontui alamäkipyöräily-yhdistyksen Ridefreen puheenjohtaja Sami Naalisvaara ja yhdistyksen aktiivit Timo ja Mika Tuominen sekä Ari Kemppainen. Noin vuoden kuluttua Sami soitti ja ehdotti, että aletaan rakentaa Calpis Bike Parkia. Pienellä porukalla talkoilla syntyi ensimmäiset reitit jo kesäksi 2003, jolloin myös aloitettiin säännöllinen toiminta lauantaisin ja sunnuntaisin. | ||
=== Calpis ski center === | === Calpis ski center === | ||
| Rivi 27: | Rivi 23: | ||
=== Calpis caravan center === | === Calpis caravan center === | ||
<br>Tarjoaa lähes 100 paikkaisen asuntovaunu- ja asuntoautoalueen caravan- peruspalveluilla. Paikat sijaitsevat aivan eteläisten rinteiden läheisyydessä. Caravan center on auki ympäri vuoden ja se jaetaan kahteen kauteen. | <br>Tarjoaa lähes 100 paikkaisen asuntovaunu- ja asuntoautoalueen caravan- peruspalveluilla. Paikat sijaitsevat aivan eteläisten rinteiden läheisyydessä. Caravan center on auki ympäri vuoden ja se jaetaan kahteen kauteen. | ||
== <br>Nykyaika == | |||
=== Kalpalinna === | |||
<br>Kalpalinna vaihtoi omistajaa toukokuussa 2019. kun se kokonaisuudessaan siirtyi uuden perustetun yhtiön, Kalpalinna Oy:n omistukseen. Kalpalinna Oy:n omistaa puoliksi Action Group 3 Oy (Petri Ilmarinen) ja Jul-Atte Oy (Ari Laivola). Kalpalinnasta on tarkoitus kehittää monipuolinen useiden urheilulajien liikuntakeskus. Koko alueen metsien ja rinteiden raivaus tehtiin 2019 ja olemassa olevien hissien ja kiinteistöjen kunnostus alkoi välittömästi kaupan vahvistuttua. Alueelle aloitettiin mm. valaistun ensilumenladun reitin teko, uuden ravintolan eteen laskevan aloittelijatasoisen rinteen teko sekä alueen palveluiden kohtentaminen. | |||
=== Kalpalinna Talvi === | |||
<br>Talvisin Kalpalinnassa toimii täyden palvelun hiihtokeskus. Kalpalinnan rinteet ovat edelleen Etelä-Suomen monipuolisimmat. Tarjontaan kuuluu aktiviteetteja laskettelijoille, lumilautailijoille, lapsiperheille, aktiivikilpailijoille sekä ryhmille ja yrityksille. Hiihtokeskus tarjoaa toimintaa, tapahtumia ja palveluita lumikauden ajan, lisätietoa www.kalpalinna.fi | |||
=== Kalpalinna Bike Park === | |||
<br>Bike Park toimii kesäkaudella eri pyöräilylajeille alamäkipyöräilystä pyöräiltäviin ulkoilureitteihin. Aukioloajat eri aktiviteetteihin löytyy www.kalpalinna.fi web sivuilta. | |||
=== Kalpalinna Caravan === | |||
<br>Tarjoaa lähes 100 paikkaisen asuntovaunu- ja asuntoautoalueen caravan- peruspalveluilla. Paikat sijaitsevat aivan eteläisten rinteiden läheisyydessä. Caravan center on auki ympäri vuoden ja se jaetaan kahteen kauteen. Hinnat ja palvelut löytyvät www.kalpalinna.fi | |||
== <br>Lähteet: == | == <br>Lähteet: == | ||
| Rivi 33: | Rivi 47: | ||
<br>Markku Rimpiläinen: Alppihiihtäjät: suomalaisen laskettelun historia. Arthouse 2006. ISBN 951-884-394-5 (sid.) <br>[http://koti.welho.com/lmerilah/calpishistoria.htm http://koti.welho.com/lmerilah/calpishistoria.htm]<br>[http://www.kalpalinna.com/ http://www.kalpalinna.com/]<br><br> | <br>Markku Rimpiläinen: Alppihiihtäjät: suomalaisen laskettelun historia. Arthouse 2006. ISBN 951-884-394-5 (sid.) <br>[http://koti.welho.com/lmerilah/calpishistoria.htm http://koti.welho.com/lmerilah/calpishistoria.htm]<br>[http://www.kalpalinna.com/ http://www.kalpalinna.com/]<br><br> | ||
[[Coordinates::60.93002, 24.59521| ]] | [[Coordinates::60.93002, 24.59521| ]] | ||
[[Category:Janakkala]] [[Category:Liikuntapaikat]] | [[Category:Janakkala]] [[Category:Liikuntapaikat]][[Category:Häme-Wiki]] | ||
Nykyinen versio 12. maaliskuuta 2023 kello 15.18
Historia
Kiianlinna
Helsinkiläissyntyinen Kalle Ebb löysi ystävänsä Aleksanteri Pataman kanssa sopivan pujottelurinteen paikan Janakkalan Kiianlinnasta metsästysretkellään Harvialassa syksyllä vuonna 1938. Ebb osti tontin 30. elokuuta vuonna 1939 poikansa Heimon nimiin. Syksyllä 1939 Kalle ryhtyi rakentamaan itävaltalaistyylistä hiihtomajaa ja jo saman vuoden marraskuussa he pääsivät laskemaan vastaraivattuun rinteeseen. Sodan jälkeen raivattiin toinen laskettelurinne, jonne rakennettiin Kallen suunnittelema Suomen ensimmäinen suksihissi vuonna 1950. Hissi koostui sähkömoottorista, vaihdelaatikosta ja kahdesta kääntöpyörästä. Moottori pyöritti teräsvaijeria. Hissin käyttäjillä oli vyö, jossa oli naru ja narussa koukku, jolla käyttäjä kiinnitti itsensä vaijeriin ylösnoustaessa. Hiihtohissiksikin kutsutun suksihissin kustannukset olivat noin 20 000 markkaa. Ebb vuokrasi laskijoille tarvittaessa hissivöitä kahdella markalla, hissiliput maksoivat viisi tai kymmenen penniä per lasku. Kiianlinna oli Suomen johtava kilpapujottelukeskus 1950-luvun alussa hiihtohissin ansiosta. Laskijoiden määrä Kiianlinnassa väheni, kun Kiianlinnaa kotirinteenään pitänyt Slalom-Seura rakensi oman harjoittelurinteen Klaukkalaan vuonna 1955. Kiianlinna jäi Kallen ja hänen läheisimpien ystävien käyttöön. Kalle Ebb myi rinnealueensa 70-luvulla Salom-Seuran aktiiville Eino Kalpalalle, joka oli yhdessä veljensä Osmo Kalpalan kanssa perustanut Kiianlinnan viereen vuonna 1964 kaupallisen hiihtokeskuksen Kalpalinnan. Kiianlinnasta tuli näin osa Kalpalinnan hiihtokeskusta.
Kalpalinna
1960-luku eliittiurheilun vuosikymmen: Eino ja Osmo Kalpala ostivat Kalpalinnan hiihtokeskuksen alueen Kiianlinnan vierestä kesällä 1963. Kalpalinna-nimen keksi Risto Kolehmainen yhdistämällä veljesten sukunimestä Kalpa-sanan ja alueen linnavuorista linna-sanana. Osmo ja Eino Kalpala saivat kimmokkeen kaupallisen hiihtokeskuksen perustamiseen kuultuaan, että amerikkalainen AMF oli kehittänyt lumitykin. Rinteet raivattiin samana syksynä miesvoimin. Talven tullessa Inkolinna oli muuttunut Kalpalinnan ensimmäiseksi pujottelurinteeksi. Rinne nimettiin Kilparinteeksi. Seuraavaksi raivattiin loivempi ja lyhyempi rinne , joka nimettiin Hugonrinteeksi. Nimellä kunnioitettiin Suomen ensimmäisen "lumimiehen" silloisen rinnepäälikön Hugo Hurskaisen elämäntyötä. Tammikuun 11. päivänä 1964 Kalpalinnassa testattiin Euroopan ensimmäisiä lumitykkejä. Lumitykit saatiin toimimaan ensimmäisellä yrityksellä. Samaan aikaan Pohjois-Italiaan toimitetuilla tykeillä onnistuttiin tekemään lunta muutama päivä aikaisemmin Suomen erittäin lauhojen säiden takia. Hiihtohissin kanssa oli ongelmia. Hissin rakennustyöt aloitettiin vasta myöhään syksyllä, ja tammikuussa hissi oli käyttövalmis. Aluksi hississä oli ongelmia orsien kanssa ja muutamien viikkojen päästä hissin vaijeri katkesi. Pian huomattiin, että vaijerin liikkuvien vetolaitteiden pysäyttimet olivat liian lähellä toisiaan. Liiallinen jännite oli syyllinen vaijerin katkeamiseen. Hankaluudet johtuivat siitä, ettei malleja ja esimerkkejä löytynyt kotimaasta. Tykkilumi pidensi laskettelukautta noin puoleen vuoteen. Teleskooppihissin ansiosta laskettelusta tuli helpompaa. Kalpalinnan viralliset avajaiset pidettiin 18.3. 1964, jolloin avajaispuheen piti Tahko Pihkala. Kalpalinnaan hankittiin myös modernit jodikvartsilamput. Lamppuja kehuttiin Pohjoismaiden tehokkaimmiksi rinnevalaisimiksi. Kalpalinna sijaitsi hyvällä etäisyydellä Helsingistä, josta tuli jopa bussilasteittain innokkaita laskijoita. Kalpalinnan alkuaikoina yhden viikonlopun aikana saattoi käydä jopa 500 laskijaa. Jo 60-luvun loppupuolella kävijämäärät olivat monin kertaisia. Vuonna 1965 Kalpalinnaan avattiin uusi Turistirinne, joka soveltui aloittelijoille. Suksivuokraamo avattiin yhdessä Turistirinteen kanssa. Sukset, sauvat ja monot maksoivat 13 markkaa päivältä. Vuonna 1968 Kalpalinnaan hankittiin ensimmäinen tamppauskone. Hiihtokoulu Kalpalinnassa oli ollut ensimmäisestä talvesta saakka. Vuonna 1968 Kalpalinnassa pidettiin sotilaspujottelun MM-kilpailut ja olympiavoittaja Toni Sailer sekä Presidentti Urho Kekkonen seurueineen vierailivat keskuksessa. Samana vuonna oli valmistunut myös ravintolan 150-paikkainen laajennus. Kalpalinnan kesätoiminta ei kantanut hedelmää monista yrityksistä huolimatta, jonka seurauksena Kalpalinna ajautui konkurssiin vuonna 1970. 1970-luku lauhojen talvien ja öljykriisin vuosikymmen: Konkurssin seurauksena Kalpalinnan omistus siirtyi nyt kokonaan Osmo Kalpalalle. Tappiokierteelle ei näkynyt loppua, joten Osmo myi Kalpalinnan veljelleen Einolle helmikuussa 1974. Eino panosti voimakkaasti keskuksen kehittämiseen. Vuosikymmenen lopussa Kalpalinnassa oli 20 hiihtohissiä ja 16 rinnettä, joissa oli valaistus sekä lumetus. Kävijämäärät nousivat jopa 2000 laskijaan päivässä. Vuonna 1976 pidettiin Suomen ensimmäiset kesä-SM-kilpailut muvimattorinteessä. Mestaruuden voitti 1960-luvun maailmantason alppinisti ja Kalpalinnan kehittäjä Raimo Manninen. 1980-luku eliittiurheilusta kansanurheiluksi vuosikymmen: Kalpalinnasta kehittyi tapahtumakeskus. 1980-luvun alussa aloitettiin Kalpalinnassa Everybodys Ski Race-kilpailut, joka formaatti myytiin myöhemmin Skimbaajalle, joka muutti kilpailun nimeksi Suomi Slalom. Etelä-Suomen Hiihtokeskusyhdistys perustettiin Kalpalinnassa. Myöhemmin muun Suomen keskukset liittyivä mukaan ja nimeksi muutettiin Suomen Hiihtokeskusyhdistys. Hiihtoliitolta saatiin lupa aloittaa Masters-sarjojen SM-kilpailut. Aloitettiin ensimmäiset yölaskettelut, joka oli ensimmäinen merkittävä rinnetapahtuma Suomessa. Keskus oli avoinna koko vuorokauden. Esiintyjinä olivat tuon ajan nimet; Riki Sorsa, Kirka, Jussi Raittinen ja Horse Shoe. Kun Helsingin ravintolat menivät kiinni alkuyöstä, täyttyi Kalpalinnan ulkona pidetyt monotanssit ääriä myöten. Kalpalinnan etelä-rinteille rakennettiin Country Café, jota piti Arto Lovén. Samaan rakennukseen avattiin Kalpalinnan toinen välinevuokraamo ja -myymälä. Toista piti 1980-luvun tunnetuin erikoisliike Ski Patrol. Vuonna 1987 nuorten SM-kilpailujen esilaskijana oli Ingemar Stenmark. Vuonna 1989 pidetti Kalpalinnassa kaikkien freestyle-lajien SM-kilpailut. Myös Marlboro-freestyle-kiertue kävi Kalpalinnassa houkutellen paikalle satoja katsojia. Vuosikymmenen lopussa
aloitettiin kaikkien päähissien uusiminen automaatti Poma-hisseiksi. Tällä vuosikymmenellä hankittiin myös merkittäviä maa-alueita laajentamista varten. Janakkalan kunta teki Kalpalinnan alueelle osayleiskaavan, jossa alue varattiin urheilu- ja vapaa-ajan toiminnoille huomioiden merkittävän laajentumisvaran. 1990-luku kasvun ja laman aiheuttamien konkurssien vuosikymmen: Kaikki päähissit saatiin uusituksi ja Kalpalinnan hiihtokoulu valittiin vuoden hiihtokouluksi Suomessa. Kalpalinnan tyäryhtiö Radiotukku Oy oli myynyt usealle suomalaiselle hiihtokeskukselle Poma-hissejä, Kässbohrer-rinnekoneita ja Lenco-lumitykkejä. Rahoituksen vakuutena olivat Kalpalinnan maa-alueet. Laman iskiessä hiihtokeskus toisensa jälkeen meni konkurssiin. Rahat jäivät saamatta ja Kalpalinnan
maa-alueet menivät pankkien paniikissa realisoitaviksi. Yhteistyössä Janakkalan Osuuspankin kanssa uusi sukupolvi serkukset Martti ja Jarmo Kalpala sekä Hämeenlinnan Intersport-kauppias Matti Honkajuuri, joka oli pitänyt Kalpalinnan välinevuokraamoa, ostivat Kalpalinnan. Martti ja Jarmo Kalpala vuokrasivat myös Peuramaan hiihtokeskuksen Länsi-Uudenmaan Osuuspankilta. Kalpalinnan ja Peuramaan yhteistyö oli merkittävää vuosikymmenen loppuun, jolloin Martti Kalpala osti Peuramaan hiihtokeskuksen. Matti Honkajuuri myi osuutensa muille osakkaille siirryttyään Sportia-kauppiaaksi. Vuosikymmenen lopussa arkkitehti Petri Ilmarinen teki Kalpalinnan kehityssuunnitelman Ski Factory 2002, jossa oli esitetty merkittävää majoitusrakentamista. Vuosikymmenen lopulla Antti Pätiälä ideoi menneiden vuosikymmenien suomalaisten aktiivikilpalaskijoiden kilpailun "Classics". Kilpailu pidettiin kahdesti Kalpalinnassa ja kolmannen kerran Ounasvaaralla. Tuotoilla hankittiin hengityskoneita Helsingin lastenklinikalle ja Tampereen keskussairaalalle. 2000-luku uusien toimintalinjauksien vuosikymmen: Vuosikymmenen alussa Kalpalinnan markkinointia hoiti Tom Merilahti. Ensin toteutettiin yhdessä Janakkalan Kunnan kanssa kolme kertaa Puuhanallen Talvirieha, joka oli koko perheen tapahtuma. Rinnetoimintojen lisäksi oli tarjolla sirkusta, poniratsastusta, koiravaljakkoajelua, musiikkia, ulkoruokailua, lasten ja aikuisten mönkijä- sekä moottorikelkka-ajelua. Kaikki yhdellä lipulla. Tom Merilahden ideoimana tuote myytiin myös yrityksille. Suurin tapahtuma oli kolmena talvena toteutettu Etelä-Suomen City-Markettien henkilökunnan talvirieha. Parhaillaan paikalla oli yli 2000 osallistujaa. Toinen merkittävä Tom Merilahden kehittämä tuote oli hiihtolomamatkat Helsingistä yhteistyössä Metro-lehden, VR:n ja Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen kanssa. Tuotteena oli päivälippu ja matkat 100 mk ja markalla makkaraa. Parhaimmillaan hiihtolomaviikolla tuli yli 700 nuorta Kalpalinnaan. Ski Factory 2002 kehityssuunnitelmasta toteutettiin välinevuokraamon laajennus yhteistyössä Hämeenlinnan Teräsrakentamisen koulutuskeskuksen kanssa. Paripujottelun SM-kilpailut pidettiin kahdesti. Mukana olivat kaikki sen ajan tähdet; Tanja Poutiainen, Petra Olamo, Kalpalinnan kasvatit Marika Ollikka ja Henna Raita, Kalle Palander, Sami Uotila, Mika Marila, Toni Ollikka jne. Vuonna 2003 Jarmo Kalpala ja Tom Merilahti ideoivat Bike Park-toiminnan käynnistämisen kesäisessä Kalpalinnassa. Toteuttajaksi ryhtyi Ridefree Ry, joka oli aikansa merkittävin lajin vaikuttaja. Samalla luotiin pohja Kalpalinnan nykyisille markkinointituotteille Calpis Cki Center, Calpis Bike Park ja Calpis Caravan Center. Vuosikymmenen lopulla päätettiin keskittyä Kalpalinnan kehittämiseen päiväkeskuksena.
Calpis bike park
Perustettiin vuonna 2003 ja se on Suomen ensimmäinen ja monipuolisin pyöräilypuisto. CBP:n toiminta sijoittuu kesäaikaan huhtikuusta lokakuun loppuun. Kalpalinna tarjoaa maastopyöräilijän käyttöön kaksi hissiä ja 70 hehtaarin alueen. Pyöräilijöille löytyy kaksi rinnealuetta, joissa on mahdolllisuuksia kymmeniin erilaisiin laskuihin. Reittejä on kattavasti eri tason laskijoille. Automaattihissejä sanotaan helppokäyttösiksi sekä nousua ylös nopeaksi ja vaikuttavaksi. Bike Park toi ratkaisun kauan etsittyyn kesäkauden hyödyntämiseen. Ajatus Bike Parkin rakentamisesta syntyi 2002, jolloin Jarmo Kalpala näytti Kalpalinnan markkinoinnista tuolloin vastanneelle Tom Merilahdelle ranskalaisen hissinvalmistajan Poman esitettä. Siinä pyöräilijä nousi hissillä ylös. Tom muisti, että hänen vaimon sukulainen Sami Naalisvaara harrasti alamäkipyöräilyä. Kevättalvella 2002 Kalpalinnan ravintolaan kokoontui alamäkipyöräily-yhdistyksen Ridefreen puheenjohtaja Sami Naalisvaara ja yhdistyksen aktiivit Timo ja Mika Tuominen sekä Ari Kemppainen. Noin vuoden kuluttua Sami soitti ja ehdotti, että aletaan rakentaa Calpis Bike Parkia. Pienellä porukalla talkoilla syntyi ensimmäiset reitit jo kesäksi 2003, jolloin myös aloitettiin säännöllinen toiminta lauantaisin ja sunnuntaisin.
Calpis ski center
Talvisin Kalpalinnassa toimii täyden palvelunmpäivähiihtokeskus. Kalpalinnan rinteet ovat edelleen Etelä-Suomen monipuolisimmat. Tarjontaan kuuluu aktiviteetteja laskettelijoille, lumilautailijoille, lapsiperheille, aktiivikilpailijoille sekä ryhmille ja yrityksille. Hiihtokeskus tarjoaa viikonloppuisin tapahtumia marraskuun puolivälistä pääsiäiseen.
Calpis caravan center
Tarjoaa lähes 100 paikkaisen asuntovaunu- ja asuntoautoalueen caravan- peruspalveluilla. Paikat sijaitsevat aivan eteläisten rinteiden läheisyydessä. Caravan center on auki ympäri vuoden ja se jaetaan kahteen kauteen.
Nykyaika
Kalpalinna
Kalpalinna vaihtoi omistajaa toukokuussa 2019. kun se kokonaisuudessaan siirtyi uuden perustetun yhtiön, Kalpalinna Oy:n omistukseen. Kalpalinna Oy:n omistaa puoliksi Action Group 3 Oy (Petri Ilmarinen) ja Jul-Atte Oy (Ari Laivola). Kalpalinnasta on tarkoitus kehittää monipuolinen useiden urheilulajien liikuntakeskus. Koko alueen metsien ja rinteiden raivaus tehtiin 2019 ja olemassa olevien hissien ja kiinteistöjen kunnostus alkoi välittömästi kaupan vahvistuttua. Alueelle aloitettiin mm. valaistun ensilumenladun reitin teko, uuden ravintolan eteen laskevan aloittelijatasoisen rinteen teko sekä alueen palveluiden kohtentaminen.
Kalpalinna Talvi
Talvisin Kalpalinnassa toimii täyden palvelun hiihtokeskus. Kalpalinnan rinteet ovat edelleen Etelä-Suomen monipuolisimmat. Tarjontaan kuuluu aktiviteetteja laskettelijoille, lumilautailijoille, lapsiperheille, aktiivikilpailijoille sekä ryhmille ja yrityksille. Hiihtokeskus tarjoaa toimintaa, tapahtumia ja palveluita lumikauden ajan, lisätietoa www.kalpalinna.fi
Kalpalinna Bike Park
Bike Park toimii kesäkaudella eri pyöräilylajeille alamäkipyöräilystä pyöräiltäviin ulkoilureitteihin. Aukioloajat eri aktiviteetteihin löytyy www.kalpalinna.fi web sivuilta.
Kalpalinna Caravan
Tarjoaa lähes 100 paikkaisen asuntovaunu- ja asuntoautoalueen caravan- peruspalveluilla. Paikat sijaitsevat aivan eteläisten rinteiden läheisyydessä. Caravan center on auki ympäri vuoden ja se jaetaan kahteen kauteen. Hinnat ja palvelut löytyvät www.kalpalinna.fi
Lähteet:
Markku Rimpiläinen: Alppihiihtäjät: suomalaisen laskettelun historia. Arthouse 2006. ISBN 951-884-394-5 (sid.)
http://koti.welho.com/lmerilah/calpishistoria.htm
http://www.kalpalinna.com/