Kalliomäki V ja VI linja

Jakobssonin tyttäret potretissa. Vasemmalla istuu Martta Emilia ja seisoo Ida Karolina. Martta oli syntynyt 1892 ja Ida 1888, joten kuvasta päätellen se on otettu joskus vuonna 1910 tai mieluimmin hieman ennenkin.

On kaksi syytä miksi muistan melko hyvin Kalliomäen V ja VI linjan loppupäiden asujamiston 1930-luvun lopulla. Ne ovat Martta-täti ja Laineen mankeli.

Martta-täti ja mankeli-Laine

Minulla on ollut kolme tätiä, joista isänpuoleisilla ei ollut kotia Forssassa. Äidin sisko Martta Lehtovirta sen sijaan asui Kalliomäessä V linjan talossa numero 15. Martta-tädin perheeseen kuului isä Anton (Anttoo tai Antti), pojat Anton (Anttoni) ja Kalervo, sekä tyttäret Kerttu, Annikki, Elvi, Maiju ja Pirkko. Ei ollut heilläkään liikoja asuintiloja kolmessa huoneessaan. Kävimme melko usein silloin 1930-luvulla äidin kanssa kylillä Martta-tädin luona. Kuinka kävikään, melko usein minulle tuli sellainen voileivän nälkä, että se piti tyydyttää. Syynä lienee se, että Martta-tädin perheessä syötiin Larramäen kaupasta ostettua ruisleipää, meillä kotona taas oli Osuusliike Tammen leipää. Vaihtelu virkistää pentuikäisiäkin…

Vierailut Martta-tädin luona lisääntyivät syksyllä -39, koska ilma oli täynnä kaikenlaista huhua ja tottakin, radiosta kuultua. Meillä ei ollut radiota, joten tädin luona vierailu oli ahkeraa aina siihen saakka, kun sodan edellinen aika päättyi. Jatkosodan alkupuoli vei sitten Anttonin. Larramäen kauppa oli Lehtovirran naapuri, talo numero 13. Jenny Larramäen lisäksi siellä asuivat pojat Arvi ja Erkki. Arvin kohtaloksi muodostui talvisota.

Lehtovirtaa vastapäätä talossa numero 16 asuivat Jokelat, joista en muuta muista. Lehtovirran naapuri VI linjan puolella numero 16 oli Kilpinen, joista muistan poikien nimet Toivo ,Ville ja Saku (Sakari?). Kilpistä vastapäätä VI linjalla asui talossa numero 15 yksinäisenä Alma Himberg.

Näiden neljän talon Harakkamäen puolella kulki Kalliomäen lävitse poikkikuja I linjalta aina Kaukjärvelle johtavalle tielle saakka. Tämä kujan pohjoispuolella asui VI linjalla talossa numero 17 Hilja Sarin Maija- tyttärensä kanssa, seuraavassa talossa numero 19 asui Holstin perhe, isä Einari, äiti tietysti muistamatta, poika Kalevi ja tytär Lahja. Mielessä kummittelee nimi Elisa, joka lienee ollut vanhin tytär.

VI linja numero 18 käsitti Väinö Ihamäen perheen, tytär Kaisu ja äiti… Numerossa 20 asui Iivari Kujalan perhe, jonka tyttären nimi oli Irja. Ja äidin nimi…

V linja numero 17 käsitti Nikolai Palkin perheen; äiti Laura, tytär Pirkko ja poika Heikki. Muitakin asui talossa. Seuraavassa talossa numero 19 asui Kosti Kujanpään perhe, poika Lasse ja äiti…

V linja numero 18 oli yksinään asuvan Anna Kujanpään koti.

Laineen mankeli

V linjan viimeinen talo, numero 20, oli Laineen talo. Siellä oli piharakennuksessa maksusta saatavissa pyykille kunnon mankelointia. Ahkeralla Googlen käytöllä löytyi lopulta hieman vastaava kuva tällaisesta käsikäyttöisestä suuresta mankelista. Mutta kuvaillaan nyt tämä nykyihmiselle käsittämätön Laineen mankeli tässä  sanallisesti, se onkin hyvin kuvamuistissa. Ajatellaanpa siis näin: on erittäin vankkatekoinen nelisen metriä pitkä ja puolitoista leveä ”peti”. Sen päällä lepää mankelitukkien varassa saman kokoinen vankkatekoinen arkku, jossa on painona luultavasti kiviä. Tämä arkku liikkuu sitten mankelitukkien varassa edestakaisin. Liikkeen saa aikaan käsin veivattavan akselin päässä oleva hammasratas, joka puolestaan sovittaa hampaansa hammastankoon, joka on kiinnitetty arkun yläpuolelle ja ulottuu arkun päästä toiseen. Arkun tultua toiseen päähän, tämä hammasratas sujahtaa hammastangon alapuolelta yläpuolelle ja päinvastoin. Hammasrattaan pyörintä siis jatkuu entisellään, vaikka arkku liikkuu puolelta toiselle.
Arkun ollessa jommassakummassa päässä, se voidaan kammella nostaa ylös, jolloin alla oleva tyhjä mankelitukki vaihdetaan sellaiseen, johon on rullattu mankeloitavat vaatteet. Arkku lasketaan alas ja juttu jatkuu. Toisessa päässä tapahtuu samaa. Näin vaihdellen kolmen mankelitukin kanssa saadaan pyykit siihen kuntoon kuin on toivottukin. Sitten voidaankin suorittaa maksu Laineeskalle, jonka etunimi tietysti puuttuu muistista. Tyttärelle sentään löytyy nimeksi Sylvi.

Näin se sitten kävi

Kirjoitussarjassa yritettiin muistaa Kalliomäen peräpään asujamistoa etupäässä 1930-luvulla. Siis koulupojan muistin varassa. Mutta tässä iässähän pitäisi asioiden tarttua päähän. Sieltä puuttuu paljon varsinkin talojen emäntien nimiä, eihän koulupoika sellaisia päähänsä saanut, paitsi sellaisia tutumpia. Aukkoja nimistössä siis on, mutta ei varmaankaan kovin paljon väärää tietoa.

Toivottavasti.

Tuomo Väkevä