Ero sivun ”Karhunkivi” versioiden välillä
p (yksi versio) |
p (Tekstin korvaus – ”<widget type="googlemap">[ \n]*<marker lat="(\d*.\d*)" lon="(\d*.\d*)">.*<\/marker>[ \n]*<\/widget>” muotoon ”{{#display_map:$1,$2}}”) |
||
| (2 välissä olevaa versiota toisen käyttäjän tekemänä ei näytetä) | |||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
Karhunkiven oletettu sijainti kartassa: | Karhunkiven oletettu sijainti kartassa: | ||
{{#display_map:60.65089,24.05972}} | |||
<br>Karhu tappoi yli 100 lehmää ja lukemattoman joukon muita kotieläimiä vuosina 1884 – 1887, joinakin päivinä jopa kahdesta kolmeen lehmää kerralla. Karhu oli Lounais-Suomen alkuperäisen karhukannan viimeinen edustaja. Karhulla oli tapana liikkua paljon eikä se käynyt entisillä haaskoillaan, joten sitä oli vaikea jahdata. Vuonna 1886 järjestettiin 300 miehen suurjahti, mutta karhu pääsi silloinkin karkuun. Kaadosta luvatut suuret tapporahat sekä karhun kuuluisuus houkuttivat myös useita ammattimetsästäjiä karhujahtiin. Lukuisat lehtikirjoitukset, Hämeen läänin Metsästysseuran palkkaaman tunnetun metsästäjän kuolema sekä karhun vaarallisuus ja katoamiskyky tekivät siitä jopa myyttisen hahmon. Lopulta 27.7.1887 torppari Kaarlo Skogbergin onnistui ampua karhu. Kaadon jälkeen tappajakarhu oli maksusta nähtävänä Hämeenlinnassa turkkuri Lindqvistin pihalla. | <br>Karhu tappoi yli 100 lehmää ja lukemattoman joukon muita kotieläimiä vuosina 1884 – 1887, joinakin päivinä jopa kahdesta kolmeen lehmää kerralla. Karhu oli Lounais-Suomen alkuperäisen karhukannan viimeinen edustaja. Karhulla oli tapana liikkua paljon eikä se käynyt entisillä haaskoillaan, joten sitä oli vaikea jahdata. Vuonna 1886 järjestettiin 300 miehen suurjahti, mutta karhu pääsi silloinkin karkuun. Kaadosta luvatut suuret tapporahat sekä karhun kuuluisuus houkuttivat myös useita ammattimetsästäjiä karhujahtiin. Lukuisat lehtikirjoitukset, Hämeen läänin Metsästysseuran palkkaaman tunnetun metsästäjän kuolema sekä karhun vaarallisuus ja katoamiskyky tekivät siitä jopa myyttisen hahmon. Lopulta 27.7.1887 torppari Kaarlo Skogbergin onnistui ampua karhu. Kaadon jälkeen tappajakarhu oli maksusta nähtävänä Hämeenlinnassa turkkuri Lindqvistin pihalla. | ||
| Rivi 13: | Rivi 11: | ||
Karhukiven vieressä olevassa männyssä on näkyvissä pihkakoro, johon luoti osui karhun lävistettyään.<br> | Karhukiven vieressä olevassa männyssä on näkyvissä pihkakoro, johon luoti osui karhun lävistettyään.<br> | ||
[[Category:Muistomerkit|Loppi]] | [[Category:Muistomerkit|Loppi]][[Category:Häme-Wiki]][[Category:Häme-Wiki]] | ||
Nykyinen versio 12. maaliskuuta 2023 kello 15.18
Karhunkivi on Kaarlo Antinpoika Skogbergin 7.7.1887 ampuman viimeisen ”tappajakarhun” muistokivi. Kivi sijaitsee Lopen Riimalassa, Salonkylässä ja se paljastettiin heinäkuussa 1937. Nyttemmin ympyrä on sulkeutunut ja seudun karhukanta jälleen elpynyt.
Karhunkiven oletettu sijainti kartassa:
Karhu tappoi yli 100 lehmää ja lukemattoman joukon muita kotieläimiä vuosina 1884 – 1887, joinakin päivinä jopa kahdesta kolmeen lehmää kerralla. Karhu oli Lounais-Suomen alkuperäisen karhukannan viimeinen edustaja. Karhulla oli tapana liikkua paljon eikä se käynyt entisillä haaskoillaan, joten sitä oli vaikea jahdata. Vuonna 1886 järjestettiin 300 miehen suurjahti, mutta karhu pääsi silloinkin karkuun. Kaadosta luvatut suuret tapporahat sekä karhun kuuluisuus houkuttivat myös useita ammattimetsästäjiä karhujahtiin. Lukuisat lehtikirjoitukset, Hämeen läänin Metsästysseuran palkkaaman tunnetun metsästäjän kuolema sekä karhun vaarallisuus ja katoamiskyky tekivät siitä jopa myyttisen hahmon. Lopulta 27.7.1887 torppari Kaarlo Skogbergin onnistui ampua karhu. Kaadon jälkeen tappajakarhu oli maksusta nähtävänä Hämeenlinnassa turkkuri Lindqvistin pihalla.
Karhukiven vieressä olevassa männyssä on näkyvissä pihkakoro, johon luoti osui karhun lävistettyään.