Ero sivun ”Galleria Allinna” versioiden välillä
Ei muokkausyhteenvetoa |
p (yksi versio) |
Versio 5. maaliskuuta 2013 kello 11.59
Riihimäen kaupungin ensimmäisen asemakaavan laati arkkitehti Harald Andersin vuosina 1916-1917. Asemakaavaa ei kuitenkaan toteutettu vaan sen sijaan tilattiin Viipurin kaupungin asemakaava-arkkitehti Otto Meurmanilta uusi. Ensimmäisessä asemakaavassa oli varattu paikka vesitornille Salpausselän harjanteelta. Paikka miellytti Anders Rudolf Gestriniä (1874-1947) ja hän päätti rakentaa siihen tanskalais-pohjoismaista klassismia edustavan huvilan ennen uuden asemakaavan valmistumista. Gestrin onnistui hankkeessaan ja huvila ristittiin rakennuttajan vaimon mukaan Allin linnaksi eli Allinnaksi.
Elämää Allinnassa
Arkkitehti Oiva Kallion (1884-1964) suunnittelema huvila valmistui vuonna 1919. Kauppalan asukkaita puhutti etenkin huvilan ylellinen sisustus. Allinnaa ihailtiin keskeiseltä Kauppakadulta asti, sillä uusi rakennus näkyi metsän puuttuessa kauas. Gestrin oli ajanut voimakkaasti Riihimäkeä kauppalaksi ja kun tasaväkisen yhdyskunnan oikeudet saatiin vuonna 1919, Gestrin valittiin sen johtajaksi. Hän sai Riihimäelle myös kauppala- ja seurakuntajaon ja Riihimäen kauppala itsenäistyi 1.1.1922. Gestrinit järjestivät Allinnassa suuria juhlia ja laaja tuttavapiiri sai nauttia isäntäväen vieraanvaraisuudesta. Perheenlisäysten ja palvelusväen kasvun myötä Allinna kävi pieneksi. Rakennukseen tehtiin laajennus vuonna 1929. A.R. Gestrin ei hallinnut kaikkia kauppalan hallinnon yksityiskohtia ja pian vaikeudet alkoivat kasaantua. Taloudellinen ahdinko oli vallalla ja lopulta Gestrinien oli luovutettava omaisuutensa konkurssiin. Allinna myytiin Kansallis Osakepankille vuonna 1933.
Hotelli Allinna
Veturinkuljettaja Bruno Konstantin ”Kosti” Hakola (1897-1957) osti huvilan vuonna 1935. Vaimonsa Anna Esterin (os. Räisänen) kanssa hän oli päättänyt perustaa Allinnaan hotelli-ravintolan. Kosti keskittyi hotelliin Annan hoitaessa ravintolatoimintaa. Vetonaulana toimi paikkakunnan ensimmäinen ulkoilmaterassi. Ravintolassa kuultiin myös elävää musiikkia ja tarjoiltiin käsintehtyä kotijäätelöä. Kokit palkattiin Helsingistä.
Hyvin alkanut ravintolatoiminta sai kuitenkin ikävän lopun, kun keväällä 1938 tehtiin kantelu alkoholin myynnistä Allinnassa sulkemisajan jälkeen. Allinna menetti anniskeluoikeudet 19.4.1938. Allinna myytiin pian tämän jälkeen Felix Krohnille (1898-1963), joka avasi hotelli-ravintolan uudelleen 19.2.1939.
Talvisodan jälkeen Allinnan ravintolan johtoon saapui Lola Larvala (1888-1955) miehensä Yrjö Larvalan (1898-1948) kera. Sodan jälkeen monissa ravintoloissa kiellettiin tanssit ruokapöytien läheisyydessä hygieniasyistä ja Allinna oli erillisen tanssisalinsa vuoksi pitkään Hyvinkää-Riihimäen seudun ainoa tanssiravintola.
Myöhemmin Allinnan lyhytaikaisena vuokralaisena toimi Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko eli mormonikirkko. Kirkko käytti Allinnaa kokoustilana vuosina 1961-1963. Allinnan yläkertaa vuokrattiin asuinkäyttöön.
Lasimuseo ja musiikkiopisto
Kesäkuussa 1964 Riihimäen kaupunginvaltuusto päätti sijoittaa Allinnan ensimmäiseen kerrokseen lasimuseon. Yläkertaan sijoitettiin musiikkiopisto. Samana vuonna hyväksyttiin myös kaupunginarkkitehti Kalevi Väyrysen tekemät suunnitelmat Allinnan korjaamiseksi. Talon julkisivu entisöitiin ja katto uusittiin. Sisältä poistettiin kaakeliuunit sekä osa seinämaalauksista. Ravintolana toiminut tila muutettiin museohuoneeksi. 19.5.1965 pidettiin valtakunnallisen lasimuseon sekä kunnallisen musiikkiopiston yhteiset vihkiäiset. Toimintaan oltiin tyytyväisiä, mutta oli selvää että molemmat laitokset tarvitsivat lisää tilaa. Lasimuseon kokoelma kasvoi jatkuvasti ja pian hyväksyttiin suunnitelmat Allinnan siipiosien hyödyntämisestä museokäyttöön. Museo sai ammattimaisesta toiminnastaan runsaasti kiitosta. Valtakunnallisesta lasimuseosta tuli vuonna 1968 nimenmuutoksen myötä Suomen Lasimuseo.
Remontti toi kuitenkin vain väliaikaista helpotusta tilanteeseen. Molempien laitosten tilantarve kasvoi ja kumpikin laitos toivoi saavansa rakennuksen omaan käyttöönsä. Lopulta vuonna 1980 museo sai oman rakennuksensa vanhasta alatehtaasta. Musiikkiopisto muutti vuonna 1987 Riihimäen vanhaan kirjastotaloon.
Galleria Allinna
Riihimäkeläisten aloitteesta Allinnaa päätettiin ryhtyä kunnostamaan taidetaloksi ja Galleria Allinna avattiin vuonna 1991. Vuonna 1995 alkoi kesäteatteritoiminta sekä kaupungin järjestämät ulkoilmakonsertit, jotka kuitenkin vähenivät 1990-luvun lopulla.
2000-luvulle tultaessa Allinnasta oli muodostunut yksi Riihimäen merkittävimmistä nähtävyyksistä. Allinnan perusparannus on kuitenkin saanut jäädä määrärahojen puutteessa. Joka tapauksessa Allinna halutaan säilyttää eräänä Riihimäen tärkeimmistä kulttuurirakennuksista. Rakennus on suojeltu.
Lähde
Järvi, Teppo: Allinna: Allin linna 1919 Riihimäki (Riihimäen kirjapaino, 2005)