Ero sivun ”Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66” versioiden välillä

Häme-Wikistä
Ei muokkausyhteenvetoa
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
Kanta-Hämeen Kirjailijayhdistys Vana -66 on kirjailijoiden, aktiivikirjoittajien ja kirjallisuusihmisten verkosto. Sen jäsenistä noin puolet on julkaisseita kirjailijoita ja puolet kannatusjäseniä tai harrastajia. Hämeenlinna oli vuonna 2006 suhtessa väkimäärään neljänneksi suurin kirjailijakeskittymä Suomessa. Yhdistyksen kannatusjäseniksi pääsevät kaikki, jotka haluavat tukea yhdistyksen tarkoitusta ja toimintaa. Yhdistyksen puheenjohtajana toimii Kari Jalonen.  
Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66 on kirjailijoiden, kirjoittajien ja kaikkien kirjallisuusihmisten verkosto. Jos olet kiinnostunut jäsenyydestä, toimita vapaamuotoinen hakemus sähköpostiin kirjailijayhdistysvana at gmail.com.  


== Kirjoittamisen ja kirjallisuuden merkitys  ==
Vuonna 2020 jäsenmaksu on 20 €.


Yhdistyksen tavoitteena on edistää alueellista kulttuuria ja jäsentensä ammattitaitoa sekä ajaa heidän etujaan. Pyrkimyksenä on myös tukea aloittelevia kirjoittajia ja esikoiskirjailijoita. Yhdistys järjestää kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä tilaisuuksia ja kirjoituskilpailuja ja tarjoaa jäsenille mahdollisuuksia tekstien esittämiseen ja julkaisemiseen verkkosivuilla, antologioissa sekä muissa julkaisuissa. Yhdistyksen kotisivuilla kirjailijat voivat esitellä itse teoksiaan. Sieltä löytyvät mm. [[Tapani Bagge|Tapani Baggen]], Anne Hännisen, Riitta Jalosen, Kai Kyösti Kaukovallan, [[Juha-Pekka Koskinen|Juha-Pekka Koskisen]], Hilja Mörsärin ja Marja-Leena Parkkisen kirjaesittelyt. Arvostelupalvelu antaa palautetta lyhyehköistä teksteistä ja pitkien tekstien katkelmista. Yhdistys järjestää myös päiviä, jolloin kirjoitetaan yhdessä ja tekstitreffi-kokoontumisia, joissa voi saada vertaispalautetta omista teksteistä.


Vanan periaatteisiin kuuluu jäsentensä tukeminen heidän kirjallisessa työssään ja uusien tulevien kirjoittajien ja kirjailijoiden löytäminen ja kannustaminen. Antologioiden julkaiseminen on tärkeä kanava kirjoittajille. Yhdistyksen pyrkimyksenä on kouluttaa kurssien kautta myös hyviä lukijoita. Kun on itse joskus kirjoittanut, saa näköalaa lukea myös toisten tekstejä. Periaatteena on, että koskaan ole haitaksi oppia ilmaisemaan asiat ja omat ajatukset tiiviisti, nasevasti ja selkeästi. Tätä taitoa tarvitaan jokaisella elämänalueella. Jo pienellä harjoituksella kirjoittamisesta tulee helpompaa ja hauskempaa.  
Yhdistys järjestää kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä tapahtumia, jäseniltoja, tekstitreffejä, kursseja ja koulutuksia jäsenistön tarpeiden ja toivomusten mukaan. Joka kevät ja syksy kirjastolla järjestetään yleisölle avoin Kirjasato-tilaisuus, missä vanalaiset ja muutkin paikalliset kirjoittajat kertovat uusimmasta tuotannostaan. Myös omakustanteita ja antologioita esitellään. Kirjasadot aloitettiin keväällä 2007.
 
Jokaisella elämänalueella on hyödyllistä oppia ilmaisemaan asiat ja omat ajatukset tiiviisti ja selkeästi. Pienelläkin harjoituksella kirjoittamisesta tulee helpompaa ja hauskempaa.  


== Tapahtumia ja julkaisuja  ==
== Tapahtumia ja julkaisuja  ==


Keväällä 2007 aloitettiin yhdistyksen toimesta Kirjasato-kirjailijaillat, joissa esiteltiin 18 kirjailijaa ja yli 30 teosta vuoden aikana. Samana vuonna pidettiin Runolaidun-tapahtuma Hattulan Retulansaaressa. [[Runokioski]], josta yleisö voi ostaa tilausrunoja, on pystytetty moneen tapahtumaan mm. vuosittaisille [[Hämeenlinnan elomessut|Elomessuille]].  
Antologiat
 
2007 "…aina joku kirjoittaa - Kirjailijoita Hämeestä"
32 nykyistä ja entistä kantahämäläistä kirjailijaa kertoo ajatuksiaan kirjoittamistyöstään ja kirjallisesta maailmasta, kirjailijoiden suhteesta kustantajaan, kritiikkiin, julkisuuteen ja kirjoittajayhteisöihin. Teoksen toimittivat Kai Kyösti Kaukovalta, Ulla Lappalainen, Marja-Leena Parkkinen ja Asta Piiroinen.  
 
2004 "Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa"
22 tekstiä 17 eri kirjoittajalta, joista osa oli uusia kykyjä ja osa jo julkaisseita kirjailijoita.  


Vuonna 2007 ilmestyneessä "…aina joku kirjoittaa - Kirjailijoita Hämeestä" -kirjassa 32 nykyistä ja entistä kantahämäläistä kirjailijaa kertoo ajatuksiaan kirjoittamistyöstään ja kirjallisesta maailmasta. Kirja on värikäs ja monipuolinen katsaus kirjailijantyöhön ja kirjoittamiseen. Se kertoo kirjailijoiden suhteesta mm. kustantajaan, kritiikkiin, julkisuuteen ja kirjoittajayhteisöihin. Teoksen ovat toimittaneet Kai Kyösti Kaukovalta, Ulla Lappalainen, Marja-Leena Parkkinen ja Asta Piiroinen. Vuonna 2004 ilmestynyt kirja "Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa" sisältää 22 tekstiä 17 eri kirjoittajalta, joista osa on uusia kykyjä ja osa jo julkaisseita kirjailijoita.


== Historia  ==
== Historia  ==


Keväällä v. 1947 Hämeenlinnaan perustettiin Nuoren Voiman Liiton alaosasto Hämeen Ikaros. Se oli kirjan ystävien kirjallinen ja kuvataiteellinen harrastuspiiri, joka toimi vilkkaasti 1950-luvun loppupuolelle asti. Koska alajaosto ei voinut rekisteröityä, Ikaroksessa toimineet aktiivit päättivät perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys perustettiin nimensä mukaisesti vuonna 1966. Tammikuisena iltana Ehon baarin kabinetissa kirjailija Simo Ojanen piti alustuspuheen, minkä jälkeen kaikki kannattivat yhdistyksen perustamista. Nimeksi ehdotettiin Vana, mikä viittasi Vanajaan ja Vanajaveteen. Yleisesti Vanaksi kutsuttu yhdistys edellytti jäseniltään julkaistuja tekstejä tai kirjallista näytettä, joka voitiin katsoa julkaisukelpoiseksi. Näin yhdistyksestä tuli kirjailijoiden ja kirjoittajien yhteysside. Ensimmäisinä vuosina Vanassa oli 26 jäsentä ja myöhemmin luku nousi 50-70 jäsenen tiimoille.  
Keväällä 1947 Hämeenlinnaan perustettiin Nuoren Voiman Liiton alaosasto Hämeen Ikaros. Se oli kirjan ystävien kirjallinen ja kuvataiteellinen harrastuspiiri, joka toimi vilkkaasti 1950-luvun loppupuolelle asti. Kirjallisuusmatineoihin saatiin esiintyjiksi valtakunnallisesti merkittäviä kirjailijoita ja tilaisuuksien saama suuri yleisön suosio innosti järjestäjiä. Omissa kerhoilloissa käytiin 1950- ja 60-luvun taitteessa keskusteluja ja väittelyjä kirjallisuuden ja kulttuurielämän tilasta, kustannuspolitiikasta, lukijan asemasta ja nousevasta taiteen modernismista. Taiteidenvälisyyttä tähdennettiin kutsumalla alustajiksi paitsi kirjailijoita myös kuvataiteilijoita ja elokuvan asiantuntijoita.
 
Ikaros oli edelleen Nuoren Voiman Liiton alajaosto, joten se ei voinut rekisteröityä eikä siis myöskään kerätä jäsenmaksuja tai saada avustuksia. Vierailijat esiintyivät tilaisuuksissa ilmaiseksi. Ikaroksen aktiivit päättivät lopulta perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Tammikuisena iltana 1966 Ehon baarin kabinetissa kirjailija Simo Ojanen piti alustuspuheen, minkä jälkeen kaikki kannattivat yhdistyksen perustamista. Yhdistyksen nimeksi ehdotettiin Vana ja se edellytti jäseniltään julkaistuja tekstejä tai kirjallista näytettä, joka voitiin katsoa julkaisukelpoiseksi. Ensimmäisinä vuosina Vanassa oli 26 jäsentä ja myöhemmin luku nousi 50-70 jäsenen tiimoille.
 
Vana-66 järjesti kirjallisia matineoita ja kuukausikokouksia. Ensimmäisenä vuonna oli viisi kirjallista tilaisuutta, joista suurin oli kirjastossa järjestetty keskustelu Gunnar Mattsonin suurta kohua herättäneestä teoksesta "Prinsessa". Yhdistyksessä harrastettiin paneelikeskusteluja, joista yksi merkittävimmistä oli vuonna 1969 taidemuseossa järjestetty taidekeskustelu Hämeenlinnan kulttuuripolitiikasta. Suuri tilaisuus oli myös seudun äidinkielenopettajien ja Hämeenlinnan kaupungin musiikki- ja kulttuurilautakunnan kanssa järjestetty kirjallisuusmatinea, johon osallstui 200 henkeä. 1970-luvulla toimintaan mukaan tulivat kirjailijat Matti Pulkkinen ja Olli Jalonen, jotka kumpikin julkaisivat tuolloin esikoisromaaninsa.
 
Vuonna 1975 järjestettiin kaksi kirjoituskilpailua, joiden parhaimmistosta julkaistiin vuonna 1977 kirja "Sanan vanaa – novelleja". Mukana oli 10 kirjoittajaa. Vuosikymmenen lopulla yhdistys järjesti satukilpailun, jonka parasta antia julkaistiin 1979 Hämeenlinna-Seuran julkaisussa ”Kuninkaanpoika Kauppatorilla ja muita satuja". Vuonna 1980 Vana järjesti runokilpailun, jossa oli 111 osanottajaa. Kilpailun jälkeen vuonna 1983 julkaistiin antologia "Ihminen ajassa", jossa 26 vanalaista julkaisi tekstejään, teemana ajattelun ja luomisen vapaus.
 
1980-luvun alkuvuosina Vana löysi yhteistyökumppaneikseen muita yhdistyksiä sekä [[Hämeenlinnan kaupunginkirjasto|kirjaston]], kansalaisopiston ja kulttuuritoimiston. Hämeenlinnassa järjestettiin monia seminaareja ja kirjallisia tapahtumia, mm. Hämeen kirjoittajapäivät ja Hämeen läänin kirjallisuuspäivät. Myös Suomen maakuntakirjailijat kokoontuivat kaupungissa.
 
Kirjailija, kirjastonhoitaja Mervi Kosken aloitteesta kaupunkiin perustettiin vuonna 1984 lasten ja nuorten Kynäilypiirit. Hän esitti idean Vanan johtokunnan silloiselle jäsenelle, Arto Pohjalaiselle, joka vei sitä eteenpäin. Järjestäjinä olivat Vana-66 ja Hämeenlinnan kaupunginkirjasto. Näistä ryhmistä kehittyi maamme ensimmäinen [[Hämeenlinnan kirjoittajakoulu|lasten ja nuorten sanataidekoulu]].
 
 
 
Ikaroksesta Vanaksi
 
uuallakin maassa alkoi syntyä maakunnallisia kirjailijayhdistyksiä. Kuopiosta tuli Hämeenlinnaan siltatyömaalle töihin Pentti Fabritius mukanaan Kuopioon perustetun maakunnallisen kirjailijayhdistyksen säännöt, joista kävi ilmi mm. että maakunnalliset yhdistykset voivat päästä osallisiksi valtion kulttuuriavustuksista opetusministeriön (myöhemmin läänien taidetoimikuntien) kautta.
 
Ikaroksessa toimineet aktiivit päättivät perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Toiminta-ajatuksena oli, että Ikaroksen keskusteleva, humanistinen ja taiteiden välinen yhteishenki säilyisi myös uuden järjestäytymisen jälkeen.
 
Perustava kokous pidettiin 11. tammikuuta 1966 Ehon baarin kabinetissa. Perustamiskokouksen osanottajat olivat Matti J. Ilkka, Einar Palmunen, Aulikki Hakulinen, Helmi Könnölä, Paula Ravi, Martti Taivainen, Seppo Saarikylä, Pentti Fabritius, Toivo Lampinen, Pekka Lampinen, Else Matilainen, J. Valmu, Kari Jalonen, Simo Ojanen, Liisa Halonen-Nieminen ja V. E. Saari. Helmi Könnölän ehdotuksesta nimeksi tuli Vana, jota tarkennettiin ensin Kanta-Hämeen Kirjoittajayhdistys Vana-66:ksi, vähän myöhemmin muiden maakuntayhdistysten mukaisesti Kanta-Hämeen Kirjailijayhdistys Vana-66 ry:ksi. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Simo Ojanen (1966-1967) ja sihteeriksi Pekka Lampinen (1966-1980).
 
Puheenjohtajina ovat sen jälkeen toimineet Pentti Fabritius (1968), Raimo S. Wallin (1968-1972), Veikko Isomäki (1973-1978), Aulikki Hakulinen (1979-1983), Pauli Laukkanen (1984-1985), Sinikka Puhakka, myöh. Sini Rautanen (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994-1995), Aulikki Hakulinen (1996-1999), Pia Houni (2000-2004), Ulla Lappalainen (2005-2009) ja Kari Jalonen (2009 -.
 
Sihteerit Pekka Lampisen jälkeen: Mervi Friman (1981-1982), Pertti Jaanu (1983), Sinikka Nousiainen (1984-1985), Riitta Edholm (1986-1989), Anneli Barck, myöh. Kaarna (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994), Mikko Sipinen (1995), Vilho Räsänen (1996-1998), Erja Anttonen (1999-2001), Hilja Mörsäri (2002), Maria Lassila-Merisalo (2003-2005), Sirkku Hokkanen (2006) ja Pekka Rautalahti (2006 -2009), Tarja Lappalainen (2009), Susanna Keckman (2010) ja Liisa Kojamo (2011 -).
 
Ikaroksen hengessä 1960-luvulla
 
Toiminta alkoi vilkkaana Ikaroksen perintö taustalla. Rajoitukseksi tuli kuitenkin jäsenyyteen liitetty vaatimus: jäseniltä edellytettiin julkaistuja teoksia tai tekstejä tai ainakin julkaisukelpoista tekstinäytettä, jonka johtokunta arvioi. Yhdistys ei enää ollut samalla tavalla vapaa ja avoin kuin Ikaros-kerho. Silti yleisölle suunnatut matineat ja keskustelutilaisuudet jatkuivat ja raha-avustuksiakin alkoi tulla.
 
Ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin viisi kirjallista tilaisuutta, joihin väkeä tuli tungokseen asti. Yhdistyksen jäsenmäärä oli aluksi 26, myöhemmin se kasvoi muutamiin kymmeniin. Uudeksi aluevaltaukseksi tuli teatteri. Vana kutsui v. 1967 vieraakseen Turun ylioppilasteatterin. Myös Raimo S. Wallinin näytelmä Alttari esitettiin samana vuonna ravintola Hälläpyörässä. Wallinin perustama teatteriryhmä Exitus esitti vanalaisten kirjoittamia tekstejä useilla paikkakunnilla, mm. Pekka Lampisen näytelmän Autuaat saastuttajat, johon Jarmo Sermilä sävelsi laulut. Teosta esitettiin 14 paikkakunnalla.
 
Taiteiden väliset paneelikeskustelut jatkuivat, ja niihin osallistui myös Hämeenlinan kaupungin päättäjiä kaupunginjohtajasta alkaen.
 
1970-luku - yhdistysten yhteistyötä, uusia kirjailijoita
 
Suosittuja kirjallisia yleisötilaisuuksia järjestettiin 1970-luvulla yhteistoimin Hämeenlinnan seudun äidinkielen opettajien, Larin-Kyöstin seuran ja Hämeenlinna-seuran kanssa. Näistä onnistuneimmat keräsivät kirjallisuuden harrastajia parisen sataa henkeä. V. 1975 järjestettiin kaksikin novellikilpailua, joiden parhaat julkaistiin kokoelmassa Sanan vanaa. Vuosikymmenen lopulla toimeenpantiin satukilpailu, johon haluttiin paikallisväritteisiä tarinoita. Tekstejä saatiin runsaasti ja niistä koottiin antologia Kuninkaanpoika Kauppatorilla.
 
Vuosikymmenen lopulla Vanassa esittäytyivät nuoret, valtakunnallisesti merkittävät kirjailijat Matti Pulkkinen ja Olli Jalonen, joiden molempien esikoisteokset pääsivät näkyvästi esiin.
 
1980-luku - kunnallisen kulttuuritoiminnan organisoitumisen aikaa
 
Kunnallisen kulttuuritoiminnan uusi organisoitumisen aika merkitsi Hämeenlinnassakin kaupungin kulttuuritoimiston perustamista. Kulttuuritoimen johtajaksi tuli jo Ikaroksessa aktiivisesti toiminut ja Kariston kirjallisena johtajana vaikuttanut Martti Qvist. Niinpä Vanakin sai tukea. Voitiin järjestää runokilpailu, johon tuli osallistujia 111. Kun lisäksi kaupunki järjesti novellikilpailun, voitiin julkaista antologia Ihminen ajassa. Mukana oli 26 kirjoittajaa.
 
Maakunnallisten kirjailijayhdistysten talvi- ja neuvottelupäivät järjestettiin Hämeenlinnassa 1982. Neuvottelupäivien yleisömatineassa esiintyivät alueemme kirjailijat Olli Jalonen, Matti Pulkkinen ja Pentti Linkola.
 
Hämeenlinnan seudun äidinkielen opettajien kanssa Vana toteutti v. 1987 ja v. 1988 Pikku-Tavastia -kirjoituskilpailut, joihin molempiin osallistui 160 lasta ja nuorta.
 
Kilpailu oli tuonut esiin useita lahjakkaita nuoria kirjoittajia. Sekä äidinkielen opettajat että vanalaiset ymmärsivät heidän edelleen ohjaamisensa välttämättömyyden. Kirjoittajakoulun idea alkoi elää. Samoihin aikoihin kirjailija Taru Väyrynen (Taru Mäkinen) ja kirjastonhoitaja Mervi Koski alkoivat kehitellä lasten ja nuorten sanataidekoulutusta. Mervi Koski kertoo koulun synnystä näin: "Silloinen Vanan hallituksen jäsen Arto Pohjolainen kävi usein Tuomelan kirjastossa, jota tuohon aikaan hoidin. Oma tyttöni oli pieni koululainen ja huomasin, että hän täyttää paljon kauniita monisteita, mutta huolestuin lauseiden muodostamisesta ja kokonaisten ajatusten ilmaisemisesta. Puhuin Artolle tästä ja pyysin, että hän ottaisi kynäilypiiri-asian esille Vanassa. Minä puhuin Timolle (kirjastonjohtaja Timo Koivu), että kirjasto tulisi mukaan." Näin sai alkunsa maan ensimmäinen sanataiteen perusopetusta antava kirjoittajakoulu Hämeenlinnan kaupunginkirjaston yhteydessä.
 
1990-luku - toiminta hiljenee mutta ei lopu
 
Vana 66:n toiminta hiljeni 1990-luvun lopulla. Myös toiminta-avustukset pienenivät. Vuonna 1995 avustuksia ei tullut kaupungilta eikä Hämeen läänin taidetoimikunnalta. Näkyvin tapahtuma 1990-luvulla oli vuonna 1995 pidetty Suomen maakuntakirjailijoiden vuosikokous, jonka yhteydessä järjestettiin yleisömatinea.
 
Kuitenkin vuonna 1996 jäseniä oli 66. Vanan yksi toiminta-ajatus on ollut jäsenten kirjallisen kehityksen tukeminen ja myös uusien kyvykkäiden kirjoittajien löytäminen ja rohkaiseminen.
 
Tällainen työ ei aina voi olla kovin näkyvää, vaikka se on tärkeää ja välttämätöntä, ehkä tärkeämpääkin kuin ulospäin levittäytyvä näkyvillä olo.


==== Toimintaa 70-luvulla  ====
2000-luku - uuden nousun aikaa


Vana järjesti kirjallisia matineoita ja kuukausikokouksia. Ensimmäisenä vuonna oli viisi kirjallista tilaisuutta, joista suurin oli kirjastossa järjestetty keskustelu Gunnar Mattsonin suurta kohua herättäneestä teoksesta "Prinsessa". Yhdistyksessä harrastettiin paneelikeskusteluja vilkkaasti. Yksi merkittävimmistä oli vuonna 1969 taidemuseossa järjestetty suuri taidekeskustelu, jonka aiheena oli Hämeenlinnan kulttuuripolitiikka. Suurimpiin tilaisuuksiin kuului Hämeenlinnan seudun äidinkielenopettajien ja Hämeenlinnan kaupungin musiikki- ja kulttuurilautakunnan kanssa järjestetty kirjallisuusmatinea, johon osallstui 200 henkeä. 1970-luvulla toimintaan mukaan tulivat kirjailijat Matti Pulkkinen ja Olli Jalonen, jotka kumpikin julkaisivat tuolloinen esikoisromaaninsa. Vuonna 1975 järjestettiin kaksi kirjoituskilpailua, joiden parhaimmistosta julkaistiin vuonna 1977 kirja "Sanan vanaa – novelleja". Mukana oli 10 kirjoittajaa. Vuosikymmenen lopulla yhdistys järjesti satukilpailun, jonka parasta antia julkaistiin Hämeenlinna-Seuran julkaisussa ”Kuninkaanpoika Kauppatorilla ja muita satuja" vuonna 1979. Vuonna 1980 Vana järjesti suuren runokilpailun, jossa oli 111 osanottajaa. Kilpailun jälkeen vuonna 1983 julkaistiin antologia "Ihminen ajassa", jossa 26 vanalaista julkaisi tekstejään. "Ihminen ajassa" puolustaa ajattelun ja luomisen vapautta.  
Vuosituhannen vaihduttua Vana-66 on jälleen alkanut nostaa profiiliaan myös julkisuudessa. Pitkän tauon jälkeen yhdistys julkaisi antologian joulukuussa 2004. Syksyllä 2003 yhdistys siirtyi tietokoneaikaan avaamalla omat internet-sivut, joilla tarjoutuu uusi tekstien julkaisumahdollisuus. Kirjallisen yhdistyksen merkitys korostui aikana, jolloin taidetoimikunnassa ei ollut kirjallisuuden läänintaiteilijan vakanssia. Vuonna 2007 yhdistys julkaisi teoksen ...aina joku kirjoittaa. Kantahämäläisiä kirjailijoita.


==== Toimintaa 80-luvulla  ====


1980-luvun alkuvuosina Vana löysi yhteistyökumppaneikseen yhteistoimintaseuroja mutta myös [[Hämeenlinnan kaupunginkirjasto|kirjaston]], kansalaisopiston ja kulttuuritoimiston. Hämeenlinnassa järjestettiin monia seminaareja ja kirjallisia tapahtumia, mm. Hämeen kirjoittajapäivät ja Hämeen läänin kirjallisuuspäivät. Myös Suomen maakuntakirjailijat kokoontuivat kaupungissa.  
Historiikin on koonnut Hilja Mörsäri vuonna 2004. Tämän jälkeistä aikaa koskevat täydennykset ja muutokset Ulla Lappalainen.


Hämeenlinnaan perustettiin kirjailija, kirjastonhoitaja Mervi Kosken aloitteesta vuonna 1984 lasten ja nuorten Kynäilypiirit. Hän esitti idean Vanan johtokunnan silloiselle jäsenelle, Arto Pohjalaiselle, joka vei sitä eteenpäin. Järjestäjinä olivat Vana -66 ja Hämeenlinnan kaupunginkirjasto. Näistä ryhmistä kehittyi maamme ensimmäinen [[Hämeenlinnan kirjoittajakoulu|lasten ja nuorten sanataidekoulu]].


<br>  
<br>  

Versio 23. helmikuuta 2025 kello 14.18

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66 on kirjailijoiden, kirjoittajien ja kaikkien kirjallisuusihmisten verkosto. Jos olet kiinnostunut jäsenyydestä, toimita vapaamuotoinen hakemus sähköpostiin kirjailijayhdistysvana at gmail.com.

Vuonna 2020 jäsenmaksu on 20 €.


Yhdistys järjestää kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä tapahtumia, jäseniltoja, tekstitreffejä, kursseja ja koulutuksia jäsenistön tarpeiden ja toivomusten mukaan. Joka kevät ja syksy kirjastolla järjestetään yleisölle avoin Kirjasato-tilaisuus, missä vanalaiset ja muutkin paikalliset kirjoittajat kertovat uusimmasta tuotannostaan. Myös omakustanteita ja antologioita esitellään. Kirjasadot aloitettiin keväällä 2007.

Jokaisella elämänalueella on hyödyllistä oppia ilmaisemaan asiat ja omat ajatukset tiiviisti ja selkeästi. Pienelläkin harjoituksella kirjoittamisesta tulee helpompaa ja hauskempaa.

Tapahtumia ja julkaisuja

Antologiat

2007 "…aina joku kirjoittaa - Kirjailijoita Hämeestä" 32 nykyistä ja entistä kantahämäläistä kirjailijaa kertoo ajatuksiaan kirjoittamistyöstään ja kirjallisesta maailmasta, kirjailijoiden suhteesta kustantajaan, kritiikkiin, julkisuuteen ja kirjoittajayhteisöihin. Teoksen toimittivat Kai Kyösti Kaukovalta, Ulla Lappalainen, Marja-Leena Parkkinen ja Asta Piiroinen.

2004 "Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa" 22 tekstiä 17 eri kirjoittajalta, joista osa oli uusia kykyjä ja osa jo julkaisseita kirjailijoita.


Historia

Keväällä 1947 Hämeenlinnaan perustettiin Nuoren Voiman Liiton alaosasto Hämeen Ikaros. Se oli kirjan ystävien kirjallinen ja kuvataiteellinen harrastuspiiri, joka toimi vilkkaasti 1950-luvun loppupuolelle asti. Kirjallisuusmatineoihin saatiin esiintyjiksi valtakunnallisesti merkittäviä kirjailijoita ja tilaisuuksien saama suuri yleisön suosio innosti järjestäjiä. Omissa kerhoilloissa käytiin 1950- ja 60-luvun taitteessa keskusteluja ja väittelyjä kirjallisuuden ja kulttuurielämän tilasta, kustannuspolitiikasta, lukijan asemasta ja nousevasta taiteen modernismista. Taiteidenvälisyyttä tähdennettiin kutsumalla alustajiksi paitsi kirjailijoita myös kuvataiteilijoita ja elokuvan asiantuntijoita.

Ikaros oli edelleen Nuoren Voiman Liiton alajaosto, joten se ei voinut rekisteröityä eikä siis myöskään kerätä jäsenmaksuja tai saada avustuksia. Vierailijat esiintyivät tilaisuuksissa ilmaiseksi. Ikaroksen aktiivit päättivät lopulta perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Tammikuisena iltana 1966 Ehon baarin kabinetissa kirjailija Simo Ojanen piti alustuspuheen, minkä jälkeen kaikki kannattivat yhdistyksen perustamista. Yhdistyksen nimeksi ehdotettiin Vana ja se edellytti jäseniltään julkaistuja tekstejä tai kirjallista näytettä, joka voitiin katsoa julkaisukelpoiseksi. Ensimmäisinä vuosina Vanassa oli 26 jäsentä ja myöhemmin luku nousi 50-70 jäsenen tiimoille.

Vana-66 järjesti kirjallisia matineoita ja kuukausikokouksia. Ensimmäisenä vuonna oli viisi kirjallista tilaisuutta, joista suurin oli kirjastossa järjestetty keskustelu Gunnar Mattsonin suurta kohua herättäneestä teoksesta "Prinsessa". Yhdistyksessä harrastettiin paneelikeskusteluja, joista yksi merkittävimmistä oli vuonna 1969 taidemuseossa järjestetty taidekeskustelu Hämeenlinnan kulttuuripolitiikasta. Suuri tilaisuus oli myös seudun äidinkielenopettajien ja Hämeenlinnan kaupungin musiikki- ja kulttuurilautakunnan kanssa järjestetty kirjallisuusmatinea, johon osallstui 200 henkeä. 1970-luvulla toimintaan mukaan tulivat kirjailijat Matti Pulkkinen ja Olli Jalonen, jotka kumpikin julkaisivat tuolloin esikoisromaaninsa.

Vuonna 1975 järjestettiin kaksi kirjoituskilpailua, joiden parhaimmistosta julkaistiin vuonna 1977 kirja "Sanan vanaa – novelleja". Mukana oli 10 kirjoittajaa. Vuosikymmenen lopulla yhdistys järjesti satukilpailun, jonka parasta antia julkaistiin 1979 Hämeenlinna-Seuran julkaisussa ”Kuninkaanpoika Kauppatorilla ja muita satuja". Vuonna 1980 Vana järjesti runokilpailun, jossa oli 111 osanottajaa. Kilpailun jälkeen vuonna 1983 julkaistiin antologia "Ihminen ajassa", jossa 26 vanalaista julkaisi tekstejään, teemana ajattelun ja luomisen vapaus.

1980-luvun alkuvuosina Vana löysi yhteistyökumppaneikseen muita yhdistyksiä sekä kirjaston, kansalaisopiston ja kulttuuritoimiston. Hämeenlinnassa järjestettiin monia seminaareja ja kirjallisia tapahtumia, mm. Hämeen kirjoittajapäivät ja Hämeen läänin kirjallisuuspäivät. Myös Suomen maakuntakirjailijat kokoontuivat kaupungissa.

Kirjailija, kirjastonhoitaja Mervi Kosken aloitteesta kaupunkiin perustettiin vuonna 1984 lasten ja nuorten Kynäilypiirit. Hän esitti idean Vanan johtokunnan silloiselle jäsenelle, Arto Pohjalaiselle, joka vei sitä eteenpäin. Järjestäjinä olivat Vana-66 ja Hämeenlinnan kaupunginkirjasto. Näistä ryhmistä kehittyi maamme ensimmäinen lasten ja nuorten sanataidekoulu.


Ikaroksesta Vanaksi

uuallakin maassa alkoi syntyä maakunnallisia kirjailijayhdistyksiä. Kuopiosta tuli Hämeenlinnaan siltatyömaalle töihin Pentti Fabritius mukanaan Kuopioon perustetun maakunnallisen kirjailijayhdistyksen säännöt, joista kävi ilmi mm. että maakunnalliset yhdistykset voivat päästä osallisiksi valtion kulttuuriavustuksista opetusministeriön (myöhemmin läänien taidetoimikuntien) kautta.

Ikaroksessa toimineet aktiivit päättivät perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Toiminta-ajatuksena oli, että Ikaroksen keskusteleva, humanistinen ja taiteiden välinen yhteishenki säilyisi myös uuden järjestäytymisen jälkeen.

Perustava kokous pidettiin 11. tammikuuta 1966 Ehon baarin kabinetissa. Perustamiskokouksen osanottajat olivat Matti J. Ilkka, Einar Palmunen, Aulikki Hakulinen, Helmi Könnölä, Paula Ravi, Martti Taivainen, Seppo Saarikylä, Pentti Fabritius, Toivo Lampinen, Pekka Lampinen, Else Matilainen, J. Valmu, Kari Jalonen, Simo Ojanen, Liisa Halonen-Nieminen ja V. E. Saari. Helmi Könnölän ehdotuksesta nimeksi tuli Vana, jota tarkennettiin ensin Kanta-Hämeen Kirjoittajayhdistys Vana-66:ksi, vähän myöhemmin muiden maakuntayhdistysten mukaisesti Kanta-Hämeen Kirjailijayhdistys Vana-66 ry:ksi. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Simo Ojanen (1966-1967) ja sihteeriksi Pekka Lampinen (1966-1980).

Puheenjohtajina ovat sen jälkeen toimineet Pentti Fabritius (1968), Raimo S. Wallin (1968-1972), Veikko Isomäki (1973-1978), Aulikki Hakulinen (1979-1983), Pauli Laukkanen (1984-1985), Sinikka Puhakka, myöh. Sini Rautanen (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994-1995), Aulikki Hakulinen (1996-1999), Pia Houni (2000-2004), Ulla Lappalainen (2005-2009) ja Kari Jalonen (2009 -.

Sihteerit Pekka Lampisen jälkeen: Mervi Friman (1981-1982), Pertti Jaanu (1983), Sinikka Nousiainen (1984-1985), Riitta Edholm (1986-1989), Anneli Barck, myöh. Kaarna (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994), Mikko Sipinen (1995), Vilho Räsänen (1996-1998), Erja Anttonen (1999-2001), Hilja Mörsäri (2002), Maria Lassila-Merisalo (2003-2005), Sirkku Hokkanen (2006) ja Pekka Rautalahti (2006 -2009), Tarja Lappalainen (2009), Susanna Keckman (2010) ja Liisa Kojamo (2011 -).

Ikaroksen hengessä 1960-luvulla

Toiminta alkoi vilkkaana Ikaroksen perintö taustalla. Rajoitukseksi tuli kuitenkin jäsenyyteen liitetty vaatimus: jäseniltä edellytettiin julkaistuja teoksia tai tekstejä tai ainakin julkaisukelpoista tekstinäytettä, jonka johtokunta arvioi. Yhdistys ei enää ollut samalla tavalla vapaa ja avoin kuin Ikaros-kerho. Silti yleisölle suunnatut matineat ja keskustelutilaisuudet jatkuivat ja raha-avustuksiakin alkoi tulla.

Ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin viisi kirjallista tilaisuutta, joihin väkeä tuli tungokseen asti. Yhdistyksen jäsenmäärä oli aluksi 26, myöhemmin se kasvoi muutamiin kymmeniin. Uudeksi aluevaltaukseksi tuli teatteri. Vana kutsui v. 1967 vieraakseen Turun ylioppilasteatterin. Myös Raimo S. Wallinin näytelmä Alttari esitettiin samana vuonna ravintola Hälläpyörässä. Wallinin perustama teatteriryhmä Exitus esitti vanalaisten kirjoittamia tekstejä useilla paikkakunnilla, mm. Pekka Lampisen näytelmän Autuaat saastuttajat, johon Jarmo Sermilä sävelsi laulut. Teosta esitettiin 14 paikkakunnalla.

Taiteiden väliset paneelikeskustelut jatkuivat, ja niihin osallistui myös Hämeenlinan kaupungin päättäjiä kaupunginjohtajasta alkaen.

1970-luku - yhdistysten yhteistyötä, uusia kirjailijoita

Suosittuja kirjallisia yleisötilaisuuksia järjestettiin 1970-luvulla yhteistoimin Hämeenlinnan seudun äidinkielen opettajien, Larin-Kyöstin seuran ja Hämeenlinna-seuran kanssa. Näistä onnistuneimmat keräsivät kirjallisuuden harrastajia parisen sataa henkeä. V. 1975 järjestettiin kaksikin novellikilpailua, joiden parhaat julkaistiin kokoelmassa Sanan vanaa. Vuosikymmenen lopulla toimeenpantiin satukilpailu, johon haluttiin paikallisväritteisiä tarinoita. Tekstejä saatiin runsaasti ja niistä koottiin antologia Kuninkaanpoika Kauppatorilla.

Vuosikymmenen lopulla Vanassa esittäytyivät nuoret, valtakunnallisesti merkittävät kirjailijat Matti Pulkkinen ja Olli Jalonen, joiden molempien esikoisteokset pääsivät näkyvästi esiin.

1980-luku - kunnallisen kulttuuritoiminnan organisoitumisen aikaa

Kunnallisen kulttuuritoiminnan uusi organisoitumisen aika merkitsi Hämeenlinnassakin kaupungin kulttuuritoimiston perustamista. Kulttuuritoimen johtajaksi tuli jo Ikaroksessa aktiivisesti toiminut ja Kariston kirjallisena johtajana vaikuttanut Martti Qvist. Niinpä Vanakin sai tukea. Voitiin järjestää runokilpailu, johon tuli osallistujia 111. Kun lisäksi kaupunki järjesti novellikilpailun, voitiin julkaista antologia Ihminen ajassa. Mukana oli 26 kirjoittajaa.

Maakunnallisten kirjailijayhdistysten talvi- ja neuvottelupäivät järjestettiin Hämeenlinnassa 1982. Neuvottelupäivien yleisömatineassa esiintyivät alueemme kirjailijat Olli Jalonen, Matti Pulkkinen ja Pentti Linkola.

Hämeenlinnan seudun äidinkielen opettajien kanssa Vana toteutti v. 1987 ja v. 1988 Pikku-Tavastia -kirjoituskilpailut, joihin molempiin osallistui 160 lasta ja nuorta.

Kilpailu oli tuonut esiin useita lahjakkaita nuoria kirjoittajia. Sekä äidinkielen opettajat että vanalaiset ymmärsivät heidän edelleen ohjaamisensa välttämättömyyden. Kirjoittajakoulun idea alkoi elää. Samoihin aikoihin kirjailija Taru Väyrynen (Taru Mäkinen) ja kirjastonhoitaja Mervi Koski alkoivat kehitellä lasten ja nuorten sanataidekoulutusta. Mervi Koski kertoo koulun synnystä näin: "Silloinen Vanan hallituksen jäsen Arto Pohjolainen kävi usein Tuomelan kirjastossa, jota tuohon aikaan hoidin. Oma tyttöni oli pieni koululainen ja huomasin, että hän täyttää paljon kauniita monisteita, mutta huolestuin lauseiden muodostamisesta ja kokonaisten ajatusten ilmaisemisesta. Puhuin Artolle tästä ja pyysin, että hän ottaisi kynäilypiiri-asian esille Vanassa. Minä puhuin Timolle (kirjastonjohtaja Timo Koivu), että kirjasto tulisi mukaan." Näin sai alkunsa maan ensimmäinen sanataiteen perusopetusta antava kirjoittajakoulu Hämeenlinnan kaupunginkirjaston yhteydessä.

1990-luku - toiminta hiljenee mutta ei lopu

Vana 66:n toiminta hiljeni 1990-luvun lopulla. Myös toiminta-avustukset pienenivät. Vuonna 1995 avustuksia ei tullut kaupungilta eikä Hämeen läänin taidetoimikunnalta. Näkyvin tapahtuma 1990-luvulla oli vuonna 1995 pidetty Suomen maakuntakirjailijoiden vuosikokous, jonka yhteydessä järjestettiin yleisömatinea.

Kuitenkin vuonna 1996 jäseniä oli 66. Vanan yksi toiminta-ajatus on ollut jäsenten kirjallisen kehityksen tukeminen ja myös uusien kyvykkäiden kirjoittajien löytäminen ja rohkaiseminen.

Tällainen työ ei aina voi olla kovin näkyvää, vaikka se on tärkeää ja välttämätöntä, ehkä tärkeämpääkin kuin ulospäin levittäytyvä näkyvillä olo.

2000-luku - uuden nousun aikaa

Vuosituhannen vaihduttua Vana-66 on jälleen alkanut nostaa profiiliaan myös julkisuudessa. Pitkän tauon jälkeen yhdistys julkaisi antologian joulukuussa 2004. Syksyllä 2003 yhdistys siirtyi tietokoneaikaan avaamalla omat internet-sivut, joilla tarjoutuu uusi tekstien julkaisumahdollisuus. Kirjallisen yhdistyksen merkitys korostui aikana, jolloin taidetoimikunnassa ei ollut kirjallisuuden läänintaiteilijan vakanssia. Vuonna 2007 yhdistys julkaisi teoksen ...aina joku kirjoittaa. Kantahämäläisiä kirjailijoita.


Historiikin on koonnut Hilja Mörsäri vuonna 2004. Tämän jälkeistä aikaa koskevat täydennykset ja muutokset Ulla Lappalainen.



Lähteet

  • Lampinen, Pekka: Kirjallinen elämä Hämeenlinnassa sotien jälkeen. Arx Tavastica 10. Hämeenlinna-Seura 1996, s.129-135
  • http://vana-66.net/
Noudettu kohteesta ”https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Kanta-Hämeen_kirjoittajayhdistys_Vana-66&oldid=43158”