Etelä-Hämeen keskusammattikoulu

Valtion omistama Etelä-Hämeen keskusammattikoulu EHKAK perustettiin Hämeenlinnaan vuonna 1946. Koulu myytiin kuntainliitolle vuonna 1972, jolloin sen nimeksi annettiin Hämeenlinnan ammattikoulu HAK.

Koulujärjestelmä

Ruotsissa perustettiin vuodesta 1936 alkaen useita keskustyöpajakouluja ympäri maata ja niistä saatiin hyviä kokemuksia. Suomen ammattikasvatushallituksen johtaja tohtori Aarno Niini toi järjestelmän maahamme ja sovelsi sen paikallisiin olosuhteisiin sopivaksi. Sota keskeytti hankkeen, mutta sodan jälkeen vallinnut ammattitaitoisen työvoiman puute käynnisti sen uudelleen. Vuoden 1946 syksyllä aloitettiin opetus neljässä keskusammattikoulussa eri puolilla Suomea.

Hämeenlinnan oppilaitos

Yksi ammattikouluista aloitti toimintansa Hämeenlinnassa Saaristenkadun vanhan kansakoulun tiloissa syksyllä 1946. Rehtoriksi valittiin metallialan teknikko Niilo Laine. Koulussa toimi metalli- ,puu- ja rakennuslinjat. Työkaluja ja koneita hankittiin noin kahden miljoonan markan arvosta. Opettajiksi valittiin alansa kokeneita henkilöitä. Pedagokisia valmiuksia täydennettiin Jyväskylän yliopiston kirje- ja kesäkursseilla. Kouluun pyrkijöiltä vaadittiin seitsemän vuoden kansakoulun oppimäärää, 15-20 vuoden ikää ja todistusta hyvästä maineesta. Todistusten perusteella osa kutsuttiin pääsykokeisiin, joiden perusteella oppilasvalinnat tehtiin.

Toisen toimintavuoden alkuun mennessä valmistui väliaikainen työpajarakennus koulun tontille. Samalla aloitettiin uudet talous-, ompelu- ja autonasentajien opintolinjat. Auto-osaston kalusto saatiin pääasiassa käytettynä puolustusvoimilta. Opettajien määrä kohosi yhdeksään. Kolmantena vuotena metalli- ja puuosastojen oppilaat siirtyivät teollisuuteen työharjoitteluun. Auto-osastolle saatiin toinen työnopettaja alkavaa toista vuosiluokkaa varten.

Tontti Myllymäestä

Kaupunki lahjoitti koululle tontin Myllymäestä, jolla toimi kunnalliskoti. Rehtori teki useita tutustumismatkoja eri ammatikouluihin Suomessa ja Ruotsissa. Arkkitehti Martti Riihelä teki luonnoksia rakennusten sijoittelusta ja piirsi ensimmäisenä opettajien asuinrakennuksen. Talon rakentaminen alkoi keväällä 1947 ja siihen tehtiin kahdeksan huoneistoa. Rakentajina toimi koulun rakennusosaston oppilaat opettajan toimiessa valvojana. Puolitoistakerroksinen tiilitalo valmistui seuraavan vuoden syksyllä. Osa koulun oppilaista tuli kaupungin ulkopuolelta, jolloin kahta asuntoa käytettiin alkuvaiheessa oppilaiden majoittamiseen.

Valimo- ja paja

Ensimmäinen varsinainen opetusrakennus valmistui vuonna 1950 Rinnetien ja Ammattikoulunkadun (nyk. Korkeakoulunkatu) kulmaan. Talon piirsi Arkkitehti Riihelä ja rakennustyön suoritti rakennusliike Kummila Oy. Talo suunniteltiin valimoalan opetusta varten. Länsisosaan tehtiin kahden kerroksen korkuinen valimohalli, jonka nosturilla varustettuun keskiosaan sijoitettiin kaavaamo. Keernat valmistettiin sivuosassa ja rauta sulatettiin Pansion metallitehtaan valmistamassa kupu-uunissa. Talon toisessa päässä yläkerrassa tehtiin puiset valumallit. Mallipuuosaston alapuolella ensimmäisessä kerroksessa toimi maatalouskoneseppien opintolinja. Talon kellariin sijoitettiin sosiaalitilat, rautavarasto ja pannuhuone.

Talon valmistuttua ei aloitettu vielä valurien koulutusta, vaan ensin tiloihin muuttivat ns. poikien työpajat keskustan koulukiinteistöstä. Viilaamo siirtyi suunniteltuun maatalousseppien tilaan, puuosasto mallipuuosastolle ja autokorjaamo valimohalliin. Rakennusosaston oppilaat suorittivat harjoitustyönsä kunnalliskodin entisessä navetassa.

Luokkatilat

Ensimmäisen koulutalon valmistuessa kaupungin kunnalliskoti toimi yhä alueella. Kivirakennuksen eli sairaalaosaston ullakko saatiin koulun käyttöön. Riihelä piirsi tilaan neljä luokkahuonetta ja toimiston. Kattoa korotettiin ja pihanpuolelta rakenettiin tiloihin johtava betonisilta. Määrärahojen vähyydestä johtuen valmistuminen siirtyi vuoden lopulle. Vuonna 1953 kunnalliskoti muutti pois, jolloin saatiin ensin sairaalaosaston kivirakennus muutettua asuntolaksi ja myöhemmin syksyllä myös päärakennus koulun käyttöön. Asuntolapaikkojen määrä nousi 175:n. Vanhaan navettaan tehtiin asuntolan sauna ja pesulatilat. Myöhemmin kivirakennukseen tehtiin kemian luokka ja vuosikymmenen lopussa luokkatilat vuokrattiin opettajaopiston käyttöön.

Pitkä työpaja

Määrärahojen puute siirsi toisen työpajan valmistumisen vuoteen 1952. Rinnetien varteen rakennetun talon arkkitehdiksi valittiin R V Luukkonen ja rakentaminen annettiin Kummila Oy:lle. Työpaja jaettiin poikittain osastoiksi ja hallin keskivaiheilla kulki rakennuksen päädystä toiseen ulottuva parvi. Pohjoisosaan sijoitettiin puuosasto ja toiseen päätyyn metalliosaston koneistamo. Keskiosassa aloitti uusi sähkölinja. Rinteeseen rakennetun talon alakertaan tehtiin kaksi sosiaalitilaa ja kirvesmiesluokka sekä keskusvarasto ylärinteen puolelle. Auto-osasto muutti pienempään halliin pihatasolla, johon järjestettiin vaadittu läpiajomahdollisuus. Halli liittyi moottorien koneistamon sisältävän poikittaisen osan välityksellä pitkään työpajaan. Auto-osaston alla toimi muurarioppilaiden työtila.

Alkuvaiheessa työpajassa oli runsaasti tilaa ja metalliosaston parvi vuokrattiin Kaurialan kansalaiskoulun metallityöopetuksen käyttöön. Vuosien mittaan kalustoa hankittiin lisää ja koneistajille perustettiin rinnakkaisluokka. Työstökoneina käytettiin mm. ZKN kärkisorveja, Brunewerk metallihöylää ja Somua yleisjyrsintä. Puuosasto sai muuton yhteydessä uusia koneita, jolloin vanhat koneet mm. vuonna 1949 hankittu Wood Master yleisjyrsin jätettiin mallipuuseppien käyttöön.

Päärakennus

Helmikuussa 1953 aloitettiin viisikerroksisen päärakennuksen rakentaminen työllisyystöinä. Kummila Oy:n kanssa solmittiin rakennustöistä urakkasopimus heinäkuussa. Putkityöt annettiin Veljekset Helanderille ja sähkötyöt Hankkijalle. Elokuussa valtionvarainministeriö ilmoitti, että työ on keskeytettävä. Osaurakoina ja oppilastyönä saatiin tehdä töitä, joilla rakennus saatiin suojakuntoon. Marraskuussa päästiin vesikattorakenteisiin, mutta osa talon yläpohjasta oli valamatta vielä joulukuussa. Säästösyistä katto tehtiin pellin sijaan betonikattotiilistä. Joulukuun viides vietettiin harjannostajaisia, jossa olivat mukana mm. kauppa- ja teollisuusministeri sekä kansanedustajia. Seuraavan vuoden alussa myönnettiin määräraha,jonka turvin rakennus saatiin valmiiksi. Uusi lämpökeskus tehtiin kellariin, jolloin vanha pannuhuone valimon kellarissa jäi pois käytöstä. Kevään aikana arkkitehti Tapiovaara teki luokkahuonekalustojen kuvia ja piirustuksia. Päärakennuksen kanssa yhtäaikaisesti valmistui viereinen kahdeksan asunnon virkailijatalo, johon tehtiin asunnot mm. rehtorille ja taloudenhoitajalle.

Koulu sai 38 500 kuution tilat käyttöön vuoden 1954 kesäkuussa. Kustannukset nousivat kalustoineen 290 miljoonaan markkaan. Viisikerroksiseen taloon valmistuivat teorialuokat, opetuskeittiö, ruokala ja pesula. Ompelulinjalle annettiin tilat ylimmistä kerroksista. Matalammassa osassa sijaitsi näyttämöllä varustettu juhlasali. Juhlasalista tuli koulun erityinen ylpeyden aihe ja sitä vuokrattiin paljon ulkopuolisille toimijoille. Vuoden lopulla yleisöruokala, opettajahuoneet ja terveydenhoitajan vastaanotto olivat yhä kalusteita vailla. Marraskuussa pidettiin juhlallinen vihkitilaisuus. Tilaisuudessa esiintyi mm. Hämeenlinnan mieskuoro ja varsinaisen vihkipuheen piti rovasti Yrjö Joutsi. Seuraavana vuonna aloitettiin uusi modistilinja, jolle järjestettiin työtila ylimpään kerrokseen.

Asuntola

Tasaustyöt aloitettiin työllisyystöinä vuonna 1955. Rahoituksen puute siirsi varsinaisen rakennustyön seuraavaan kevääseen, jolloin urakka annettiin paikalliselle Rakennustyö Oy:lle. Asuntolaan tehtiin kaksi viisikerroksista tornimaista taloa, jotka yhdistettiin kaksikerroksisella osalla. Läntinen torni eli poikien puoli sisälsi 34 solua ja 14 yhteiskäytössä ollutta pesutilaa. Yhteen soluun kuului kaksi kahden hengen huonetta ja pieni eteinen. Itäinen torni sisälsi 22 solua ja yhdeksän pesutilaa. Lisäksi molemmilla puolilla oli yhteismajoitustilaa, joten taloon voitiin majoittaa yhteensä 350 oppilasta. Itä torniin liittyi neljä opettajien asuntoa sisältänyt lamelli. Kellariin sijoitettiin saunat ja liikuntasali. Talo valmistui vuoden 1957 lopulla ja samalla saatiin alkuperäinen rakennus suunnitelma suoritettua loppuun.

Talo muistuttaa sekä rakenteellisesti, että arkkitehtuuriltaan päärakennusta. Julkisivuissa käytettiin nauhaikkunaa ja betonirunkoisen talon ulkoseinät tehtiin Siporeksista, joka rapattiin. Yksi selvä ero kuitenkin on. Sekä asuntolaan, että uuteen autotaloon tehtiin pulpettikatto.

Rakennustyön yhteydessä uunilämmitteinen opettajarakennus sai keskuslämmityksen ja lämminvesijärjestelmän. Myös asuntola käytössä olleet kaksi asuntoa remontoitiin opettajien käyttöön.

Autotalo

Viisikymmenluvun lopulla auto-osastolla esiintyi tilanahtautta. Uudelle laajennukselle saatiin suunnittelumäärärahaa vuonna 1960, mutta rakennus valmistui vasta vuoden 1966 alussa. Ylimpään kerrokseen sijoitettiin autohalli ja autosähkökorjaamo. Vuodesta 1955 kunnalliskodin sikalassa toimineet autonrenkaankorjaajien työtilat muuttivat alakertaan. Tilaan järjestettiin erilliset tilat renkaiden paistamiseen, täyttöön ja karhennukseen. Toiseen päähän tehtiin automaalaamo ja ruiskumaalaushuone. Kellariin varastoitiin varaosat ja sijoitettiin sosiaalitilat. Väestösuoja rakennettiin välipihan alle. Jokaiseen kerrokseen järjestettiin ajoyhteys. Talon teki Kummila Oy ja sen suunnitteli R V Luukkonen. Suuret ikkunapinnat erottavat talon aikaisemmista rakennusvaiheista.

Opintolinjat

60-luvulla tehtiin muutamia muutoksia opintolinjoilla. Keväällä 1963 kutsuttiin ammattikouluneuvosto kokoon pohtimaan linjojen tulevaisuutta. Päätettiin perustaa uusia autolinjoja, heikkovirtalinja ja muuttaa vuodesta 1960 alkaen pidetty levyseppäkurssi varsinaiseksi opintolinjaksi. Toinen kokous pidettiin joulukuussa 1964. Kokouksessa päätettiin tutkia uuden kuntainliiton alaisen ammattikoulun perustamista, koska vain puolet hakijoista pääsee sisään. Kevään aikana kunnat puolsivat uuden ammattikoulun perustamista ja tarjosivat kilvan tontteja koululle.

Valumallien valmistus poikkesi huonekalupuuseppien työstä niin paljon, että se erotettiin omaksi linjaksi ja liitettiin metalliosastoon. Maatalouskoneseppien linja siirrettiin metalliosastosta auto-osastolle. Uuden autotalon valmistuttua maatalouskonesepät saivat vanhan renkaankorjaajien työtilat eli entisen kirvesmiesluokan koneistamon alapuolella käyttöönsä.

Ammattikoulun ja opettajaopiston yhteydet muodostuivat tiiviiksi. Koulun opettajat suorittivat pedagokisia opintoja opistolla ja harjoittelija opettajat pitivät tunteja koululla. Moni ammattikoulun opettaja piti tunteja myös opistolla. Vuosikymmenen lopulla siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon.

Rehtori Laine jäi eläkkeelle vuoden 1966 kesällä, jolloin tehtävät siirtyivät vararehtori Paavo Jokiselle. Seuraavan vuoden alusta uudeksi rehtoriksi valittiin koulun puuosastolla vuoden 1953 alusta toiminut insinööriopettaja DI Jaakko Alanen.

Uutta kuntainliiton ammattikoulua ei lopulta perustettu, vaan valtion keskusammattikoulu myytiin kuntainliitolle. Opettajaopiston yhteyteen perustettiin pieni harjoituskoulu. Keskusammattikoulun 26 toimintavuoden aikana valmistui 5270 oppilasta. Kunnallisen ammattikoulun nimeksi annettiin Hämeenlinnan ammattikoulu. Vuodesta 1987 Hämeenlinnan ammattioppilaitos HAOL.

Lähteet:

Haljoki Mikko, Oppimisen vuoksi, Hämeenlinnan ammattiopetuksen tekijöitä ja näkijöitä 1946-1996, ISBN 952-90-7884-6

https://onedrive.live.com/?cid=650E10C28AC23526&id=650E10C28AC23526%2118891&parId=650E10C28AC23526%21110&o=OneUp