Ero sivun ”Yrjö Kokko” versioiden välillä
imported>Sambo (Ak: Uusi sivu: Tuotanto Tuotanto | Tekstinäyte Tekstinäyte s. 1903 Sortavala <br/> k. 1977 Helsinki Opinnot ja ammatit: <br/> - yo, Viipuri...) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| (13 välissä olevaa versiota 5 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
s. 1903 Sortavala | s. 1903 Sortavala | ||
<br/> k. 1977 Helsinki | <br/> k. 1977 Helsinki | ||
Opinnot ja ammatit | == Opinnot ja ammatit == | ||
<br/> - yo, Viipurin suomalainen lyseo (1923) | <br/> - yo, Viipurin suomalainen lyseo (1923) | ||
<br/> - eläinlääkäri, Wien (1930) | <br/> - eläinlääkäri, Wien (1930) | ||
| Rivi 14: | Rivi 14: | ||
<br/> Yrjö Kokko on palkittu valtion kirjallisuuspalkinnolla (1944) ja E. N. Mannisen palkinnolla (1948). | <br/> Yrjö Kokko on palkittu valtion kirjallisuuspalkinnolla (1944) ja E. N. Mannisen palkinnolla (1948). | ||
Eläinlääkäriksi valmistuttuaan Kokon ensimmäinen virkapaikka oli Sysmässä. . . Pitäjä ei kylläkään näy selvästi hänen laajaksi paisuneessa kirjallisessa tuotannossaan, mutta jonkinlaisena taustatekijänä Sysmä silti kuvastuu. Sellaisena se näkyy esimerkiksi Pessin ja Illusian sadunhohtoisessa rantamaisemassa, joissa taru ja tosi kohtaavat toisensa. . . Sysmäläinen kotiseutuaihe on varsin tunnettavana kertomuksessa Jouluporsaat, jossa eläinlääkäri kuvailee kokemuksiaan ja tunnelmiaan ollessaan jouluyönä porsittamassa Palvalan Jussilan emakkoa. Toinen ihan nimeltään mainiten Sysmään liittyvä kertomus on Isä, jossa sysmäläinen nuori mies kertoo eläinlääkärin opastamana löytäneensä oman isänsä. . . Kunnaneläinlääkäri Kokko oli silloin virkamatkalla Sysmän Särkilahden Myllyntauksen talossa, jonka isäntä Lauri Toivonen kaatui talvisodassa ja kertomuksen keskeisin henkilö Topi oli vielä pikkupoika. Jouluporsaat ja Isä kumpikin ovat viisaita ja elämänmyönteisiä kertomuksia, niin etteivät ne saisi hukkua joululehtien sivuille. Näiden lisäksi Kokko on kirjoittanut hauskan jutun Liikolan miesten kilpakivestä, niin sanotusta "Mattilan Mummusta" sekä toisen omistamastaan kesystä kurjesta, jonka monet sysmäläiset vieläkin muistavat nähneensä Ainolan pihassa tepastelemassa. | == Tietoa kirjailijasta== | ||
Eläinlääkäriksi valmistuttuaan Kokon ensimmäinen virkapaikka oli [[Sysmä|Sysmässä]]. . . Pitäjä ei kylläkään näy selvästi hänen laajaksi paisuneessa kirjallisessa tuotannossaan, mutta jonkinlaisena taustatekijänä Sysmä silti kuvastuu. Sellaisena se näkyy esimerkiksi ''Pessin ja Illusian'' sadunhohtoisessa rantamaisemassa, joissa taru ja tosi kohtaavat toisensa. . . Sysmäläinen kotiseutuaihe on varsin tunnettavana kertomuksessa Jouluporsaat, jossa eläinlääkäri kuvailee kokemuksiaan ja tunnelmiaan ollessaan jouluyönä porsittamassa Palvalan Jussilan emakkoa. Toinen ihan nimeltään mainiten Sysmään liittyvä kertomus on Isä, jossa sysmäläinen nuori mies kertoo eläinlääkärin opastamana löytäneensä oman isänsä. . . Kunnaneläinlääkäri Kokko oli silloin virkamatkalla Sysmän [[Särkilahti|Särkilahden]] Myllyntauksen talossa, jonka isäntä Lauri Toivonen kaatui talvisodassa ja kertomuksen keskeisin henkilö Topi oli vielä pikkupoika. Jouluporsaat ja Isä kumpikin ovat viisaita ja elämänmyönteisiä kertomuksia, niin etteivät ne saisi hukkua joululehtien sivuille. Näiden lisäksi Kokko on kirjoittanut hauskan jutun Liikolan miesten kilpakivestä, niin sanotusta "Mattilan Mummusta" sekä toisen omistamastaan kesystä kurjesta, jonka monet sysmäläiset vieläkin muistavat nähneensä Ainolan pihassa tepastelemassa. | |||
<br/> Laajemmissakin teoksissa Kokko on silloin tällöin käväissyt nuoruutensa mailla Sysmässä, kuten muistelmasarjassa Sota ja satu - joka tosiasiassa on selostus siitä, miten Pessi ja Illusia syntyi - luvussa Läpi karikkojen, sekä suuressa romaanissaan Täydennysmies, jota aivan oikein on sanottu Sysmän miesten omaksi sotahistoriaksi. | <br/> Laajemmissakin teoksissa Kokko on silloin tällöin käväissyt nuoruutensa mailla Sysmässä, kuten muistelmasarjassa Sota ja satu - joka tosiasiassa on selostus siitä, miten Pessi ja Illusia syntyi - luvussa Läpi karikkojen, sekä suuressa romaanissaan Täydennysmies, jota aivan oikein on sanottu Sysmän miesten omaksi sotahistoriaksi. | ||
<br/> (E. J. Ellilä, 1966.) | <br/> (E. J. Ellilä, 1966.) | ||
== | == Tuotanto == | ||
<br> | |||
= | === Romaanit === | ||
== Romaanit == | |||
Pessi ja Illusia : satu. WSOY 1944. | Pessi ja Illusia : satu. WSOY 1944. | ||
| Rivi 48: | Rivi 48: | ||
<br/> Parhaat ystäväni. WSOY 1970. | <br/> Parhaat ystäväni. WSOY 1970. | ||
== Näytelmät == | === Näytelmät === | ||
Pessi ja Illusia. 1950-51. | Pessi ja Illusia. 1950-51. | ||
== Omien teosten käännökset == | === Omien teosten käännökset === | ||
Singschwan der Schicksalsvogel / Yrjö Kokko. Laulujoutsen. 1952. | Singschwan der Schicksalsvogel / Yrjö Kokko. Laulujoutsen. 1952. | ||
| Rivi 58: | Rivi 58: | ||
<br/> Pessi und Illusia : die Elfe, die ihre Flügel verlor / Yrjö Kokko. Rostock : Hinstorff2000. | <br/> Pessi und Illusia : die Elfe, die ihre Flügel verlor / Yrjö Kokko. Rostock : Hinstorff2000. | ||
== Muu tuotanto == | === Muu tuotanto === | ||
Hyvän tahdon saaret : matkakuvaus. WSOY 1953. | Hyvän tahdon saaret : matkakuvaus. WSOY 1953. | ||
| Rivi 66: | Rivi 66: | ||
<br/> Perheen jumppakirja. WSOY 1963. | <br/> Perheen jumppakirja. WSOY 1963. | ||
<br/> | |||
== Lähteet == | |||
*Suomen Kirjailijat 1917-1944. SKS 1981, s. 208-209. | |||
*E. J. Ellilä. Itähämäläisiä kirjailijoita, 1966, s. 33-34. | |||
<br/> | |||
== Lisätietoa kirjailijasta Internetissä == | |||
== Lisätietoa kirjailijasta Internetissä | |||
[http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=224&a=1890 Kirjailijan haastattelu (1968), Elävä arkisto] | [http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=224&a=1890 Kirjailijan haastattelu (1968), Elävä arkisto] | ||
| Rivi 97: | Rivi 84: | ||
[http://www.parkkinen.org/yrjo_kokko.html Saamelaisen identiteetin murros Neljän tuulen tie romaanissa] | [http://www.parkkinen.org/yrjo_kokko.html Saamelaisen identiteetin murros Neljän tuulen tie romaanissa] | ||
[http://www.parkkinen.org/kokko.html Yrjö Kokko ja Kalevala] | [http://www.parkkinen.org/kokko.html Yrjö Kokko ja Kalevala] | ||
[[Luokka:Kirjailijat|kokko, Yrjö]] | |||
[[Luokka:Kirjailijat]] | |||
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]] | [[Luokka:Botin lisäämät sivut]] | ||
[[Luokka:Sysmä]] | |||
[[Category:Päijät-Häme-wiki]] | |||
Nykyinen versio 5. kesäkuuta 2023 kello 13.44
s. 1903 Sortavala
k. 1977 Helsinki
Opinnot ja ammatit
- yo, Viipurin suomalainen lyseo (1923)
- eläinlääkäri, Wien (1930)
- kirjeenvaihtaja, Suomen Kuvalehti (1924-30)
- kunnaneläinlääkäri, Sysmä (1932-45)
- piirieläinlääkäri, Muonio (1945-50)
- vapaa kirjailija vuodesta 1950
Yrjö Kokko on palkittu valtion kirjallisuuspalkinnolla (1944) ja E. N. Mannisen palkinnolla (1948).
Tietoa kirjailijasta
Eläinlääkäriksi valmistuttuaan Kokon ensimmäinen virkapaikka oli Sysmässä. . . Pitäjä ei kylläkään näy selvästi hänen laajaksi paisuneessa kirjallisessa tuotannossaan, mutta jonkinlaisena taustatekijänä Sysmä silti kuvastuu. Sellaisena se näkyy esimerkiksi Pessin ja Illusian sadunhohtoisessa rantamaisemassa, joissa taru ja tosi kohtaavat toisensa. . . Sysmäläinen kotiseutuaihe on varsin tunnettavana kertomuksessa Jouluporsaat, jossa eläinlääkäri kuvailee kokemuksiaan ja tunnelmiaan ollessaan jouluyönä porsittamassa Palvalan Jussilan emakkoa. Toinen ihan nimeltään mainiten Sysmään liittyvä kertomus on Isä, jossa sysmäläinen nuori mies kertoo eläinlääkärin opastamana löytäneensä oman isänsä. . . Kunnaneläinlääkäri Kokko oli silloin virkamatkalla Sysmän Särkilahden Myllyntauksen talossa, jonka isäntä Lauri Toivonen kaatui talvisodassa ja kertomuksen keskeisin henkilö Topi oli vielä pikkupoika. Jouluporsaat ja Isä kumpikin ovat viisaita ja elämänmyönteisiä kertomuksia, niin etteivät ne saisi hukkua joululehtien sivuille. Näiden lisäksi Kokko on kirjoittanut hauskan jutun Liikolan miesten kilpakivestä, niin sanotusta "Mattilan Mummusta" sekä toisen omistamastaan kesystä kurjesta, jonka monet sysmäläiset vieläkin muistavat nähneensä Ainolan pihassa tepastelemassa.
Laajemmissakin teoksissa Kokko on silloin tällöin käväissyt nuoruutensa mailla Sysmässä, kuten muistelmasarjassa Sota ja satu - joka tosiasiassa on selostus siitä, miten Pessi ja Illusia syntyi - luvussa Läpi karikkojen, sekä suuressa romaanissaan Täydennysmies, jota aivan oikein on sanottu Sysmän miesten omaksi sotahistoriaksi.
(E. J. Ellilä, 1966.)
Tuotanto
Romaanit
Pessi ja Illusia : satu. WSOY 1944.
Neljän tuulen tie. WSOY 1947.
Laulujoutsen : Ultima Thulen lintu. WSOY 1950.
Sudenhampainen kaulanauha. WSOY 1951.
Ne tulevat takaisin. WSOY 1954.
Ungelon torppa. WSOY 1957.
Täydennysmies : sotaromaani. WSOY 1962.
Sota ja satu. WSOY 1964.
Molli, maailman viisain koira. WSOY 1965.
Alli jäänreunan lintu. WSOY 1966.
Poro : muistelus. WSOY 1969.
Parhaat ystäväni. WSOY 1970.
Näytelmät
Pessi ja Illusia. 1950-51.
Omien teosten käännökset
Singschwan der Schicksalsvogel / Yrjö Kokko. Laulujoutsen. 1952.
Pessi und Illusia : die Elfe, die ihre Flügel verlor / Yrjö Kokko. Rostock : Hinstorff2000.
Muu tuotanto
Hyvän tahdon saaret : matkakuvaus. WSOY 1953.
Tunturi. WSOY 1961.
Perheen jumppakirja. WSOY 1963.
Lähteet
- Suomen Kirjailijat 1917-1944. SKS 1981, s. 208-209.
- E. J. Ellilä. Itähämäläisiä kirjailijoita, 1966, s. 33-34.
Lisätietoa kirjailijasta Internetissä
Kirjailijan haastattelu (1968), Elävä arkisto
Yrjö Kokko Jännityskirjailijana
Yrjö Kokko, kirjailija vai eläinlääkäri?
Saamelaisen identiteetin murros Neljän tuulen tie romaanissa