Eero Suomalainen

s. 1912
k. 2001

Tietoa kirjailijasta

Lahtelainen Eero Suomalainen oli lääkintäylivääpeli, joka menetti sodan jälkeen Lapissa miinanraivauksen aikana kokonaan näkönsä ja suurimman osan vasemmasta kädestään. Hän asui vaimonsa Ailin kuoleman jälkeen yksin kotonaan opaskoiransa Ekon kanssa.

Henkisinä harrastuksina Suomalaisella olivat kuorolaulu ja kirjoittaminen. Aikaisemmin hän lauloi Lahden NMKY:n kuorossa ja Sotasokeiden kuorossa. Myöhemmin hän oli mukana Lahden Sotaveteraanikuorossa ja hän osallistui aina Yhdysvaltoja myöten sen ulkomaisiin esiintymismatkoihin. Näiden harrastusten lisäksi Eero Suomalainen teki sorvattuja puutöitä, kynttilänjalkoja, puheenjohtajan nuijia, linnunpönttöjä sekä lintulautoja.

Suomalaisen tyyli kirjoittaa oli päiväkirjamainen ja persoonallisella tyylillä esitetyt kertomukset etenevät paikoin elokuvamaisina tapahtumaketjuina. Eero Suomalaisen teokset antavat hyvän kuvan niistä tehtävistä, olosuhteista ja koettelemuksista, joissa suomalaiset sotilaat ovat isänmaataan puolustaneet. Kertomuksissa tulevat esille niin asioiden vakavuus ja tapahtumien traagisuus kuin myös kohtalon ja sattuman osuus sekä elämään erottamattomasti liittyvät kommellukset ja huumori.

Tuotanto

Komennus Lappiin, Oma kustanne 1995.

Lääkintäaliupseerina jatkosodassa vuosina 1941-1945, Oma kustanne 1997.

Muistelmia sota-ajan tuntumasta vuosilta 1933-1940,Oma kustanne 1998.

Muistelmia Suomalaisten suvusta, Oma kustanne 1999.

Muistelmia Suomalaisten suvusta, Oma kustanne 1999.

Poikapartiotoimintaa Kiteellä, Oma kustanne 1992.

Taipalsaaren Samoilijat, Oma kustanne 1998.

Romaanit

Raatteen tiellä, Tammi 1987.

Sanna, Korvenperän piika, Oma kustanne 1996.

Lähde

• Arno Forsius: Lääkintäaliupseerin muistot jatkosodasta – Eero Suomalaisen muistelmia