Hämeen synty

Hämeen synnystä niin kuin maailmankin synnystä on monta teoriaa. Yksi niistä on Kalevalassa.

"Muinoin, aikojen alussa, oli vain vettä ja ilmaa. Maailma ei ollut vielä muotoutunut, ei ollut maata, ei kasveja, ei ihmisiä. Vain Ilmatar, ilman impi, eleli yksinään ilman pitkillä pihoilla. Autiot olivat taivaan tantereet, neito ikävystyi ja alkoi oudoksua yksinäistä elämäänsä.

Silloin Ilmatar, ilman tyttö, laskeutui alkumereen ja antoi tuulen tuuditella ja aallon ajella häntä meren läkkipäisillä laineilla. Ilmatar tuli raskaaksi meren tuulesta. Hän kantoi kovaa kohtua seitsemän, yhdeksän vuotta, ui idät ja lännet, luoteet ja etelät. Yhä pysyi syntymätön veden emosen vatsassa. Tuskissaan itki hän kohtaloaan."

Lopulta Ilmatar kohtasi sotkan.

"Sotka, sorea lintu, lenteli etsimässä pesän sijaa, huomasi Ilmattaren poven ja teki sinne pesänsä. Sitten se pyöräytti seitsemän munaa, kuusi kultaista ja yhden rautamunan, ja alkoi hautoa niitä."

Kun sotka oli aikansa hautonut munille tapahtui jotain.

"Ilmatar liikautti poveaan - ja silloin munat vierähtivät veteen, karskahtivat kappaleiksi ja sinkoutuivat taivaalle: syntyivät maa, taivas, aurinko, kuu ja tähdet, ja pilvetkin." Hämäläisten mahtimies Väinömäinöinen syntyi 30 vuotta maailman syntymisen jälkeen. Hän syntyi kömpien ulos äitinsä Ilmattaren kohdusta. Väinämöisen isänä olivat tuulet.

Kuten tiedämme mantereet ovat liikkuneet vuosimiljardien aikana kauaksi toisistaan. Eurooppa oli aikojen alussa suuri saari ja Häme sijaitsi pienemmällä saarella nykyisen Euroopan ja Kiinan välissä.

"Väinämöinen nousi merestä puuttomalle saarelle." Siitä alkoi hämäläisten ja muidenkin suomalaisten tarina. 

Tämä artikkeli kaipaa lisää tekstiä ja tarkentamista. Auta laajentamaan artikkelia.
 

Lähteet

Mäkinen, Kirsti. 2002. Suomen lasten Kalevala. ISBN 951-1-17468-1

Pentikäinen, Juha. 1987. Kalevalan mytologia. ISBN 951-662-403-0