Lahden kaupunginsairaala 1910–1985

Arno Forsius

Julkaistu aiemmin: http://www.saunalahti.fi/arnoldus/kaupsair.html

Lyhyt katsaus sairaalan vaiheisiin

Lähinnä Lahtea 1900-luvun alussa sijainnut sairaala oli Hämeenlinnan lääninsairaala, mutta tuolloin lahtelaiset käyttivät myös Helsingin yleisen sairaalan palveluja. Jo Lahden kauppalan aikana heräsi asukkaissa tarve saada sairaala omalle paikkakunnalle ja niinpä sitä varten oli ryhdytty 1800-luvun lopulla keräämään yksityisesti rahaa ompeluseuroilla, arpajaisilla ja lahjoituksilla. Päätös sairashuoneen rakentamiseksi tehtiin vuonna 1905 jokseenkin samanaikaisesti Lahden kaupungin perustamisen kanssa ja suunnitelman toteuttaminen jäikin vastaperustetun kaupungin huoleksi.

Lahden kunnallista sairashuonetta eli kunnallissairaalaa alettiin rakentaa kansanopiston lähellä olevalle harjulle vuonna 1908 ja se otettiin käyttöön syksyllä 1910. Sairaalasta vastaavaksi hallintokunnaksi asetettiin kunnallissairaalan johtokunta. Sairaala käsitti silloin lasarettiosaston, jossa oli miesten ja naisten vuodeosastot, 12 sairaansijaa kummassakin, sekä kulkutautiosaston, jossa oli aluksi viisi sairaansijaa ja eristetty neljän sairaansijan havainto-osasto. Sairaalaan kuului lisäksi talousrakennus ja ulkorakennus ruumishuoneineen.

Uusi sairaala oli kaupungin asukaslukuun nähden varsin tilava ja alkuvuosina suurin osa sen potilaista olikin kotoisin ympäristökunnista. Kulkutautiosasto oli kuitenkin epidemioiden aikana heti alkuunsa riittämätön ja sen vuoksi jouduttiin lähes jatkuvasti pitämään yllä tilapäisiä kulkutautisairaaloita vuokratiloissa eri puolilla kaupunkia, pääasiallisesti tulirokkopotilaita varten. Vuonna 1920 ostettiin kaupungille tulirokko-osastoksi talo sairaalan läheltä Yrjönkadun ja Rajakadun kulmasta (Yrjönkatu 7, Rajakatu 9).

Kunnallissairaalan ensimmäinen lääkäri Georg Adolf von Zweygberg piti Lahdessa yksityistä lapsenpäästölaitosta vuokrahuoneistossa Aholan talossa (Harjukatu 38, Rautatienkatu 12) vuodesta 1907 alkaen. Sittemmin hän rakennutti laitostaan varten kunnallissairaalan välittömään läheisyyteen kaupungin lahjoittamalle tontille oman rakennuksen, joka otettiin käyttöön vuonna 1911. Kun ylilääkäri von Zweygberg siirtyi eläkkeelle Helsinkiin, perustettiin kunnallissairaalaan vuonna 1925 lyhyen välivaiheen jälkeen synnytysosasto. Vuoden 1926 alusta se toimi entisen synnytyslaitoksen tiloissa, jotka kaupunki vuokrasi kunnallissairaalan käyttöön von Zweygbergiltä ja vuodesta 1927 lähtien rakennuksen uudelta omistajalta. Lahden Suojeluskunnalta.

Kunnallissairaala alkoi jo 1920-luvun puolivälissä käydä ahtaaksi alueliitosten ja lisääntyneen käytön johdosta. Sairaalaosastolle (ent. lasarettiosastolle) sijoitettiin lisää sairaansijoja ja tilanahtautta helpotettiin muutoin korottamalla rakennusta vuonna 1933 yhdellä kerroksella. Vuonna 1934 sairaalalle hankittiin ensimmäinen röntgenkone ja samana vuonna saatiin Launeen entinen kunnalliskoti ensin tilapäiseksi ja pari vuotta myöhemmin vakituiseksi lisäkulkutautisairaalaksi tulirokkopotilaita varten. Silloin voitiin vastaavasti luopua Yrjönkadun tulirokko-osastosta. Vuonna 1943 valmistui Launeelle ns. parakki, johon tulirokkopotilaat nyt sijoitettiin, sillä entinen kunnalliskodin rakennus tarvittiin lavantautipotilaiden hoitoon.

Sotien jälkeen tilanahtaus kunnallissairaalassa ja erityisesti sen sairaalaosastossa muodostui sietämättömäksi. Jokunen sairaansija saatiin sentään lisätyksi mm. vaihtamalla potilaspöydät pienempiin. Suojeluskunnan lakkauttamisen jälkeen kaupunki sai haltuunsa synnytyslaitosrakennuksen. Sitä korotettiin vuonna 1947 yhdellä kerroksella asuntojen saamiseksi henkilökunnalle ja samalla synnytysosastoon liitettiin naistentautien osasto, jolloin muodostui ns. naistensairaala. Kaupungin sairaalalaitos jaettiin kolmeen erilliseen yksikköön, kunnallissairaalaan, naistensairaalaan ja kulkutautisairaalaan, joiden yhteisenä nimenä oli Lahden kaupungin sairaalat. Tällöin myös kunnallissairaalan johtokunta lakkautettiin ja sen tehtävien jatkajaksi perustettiin vuoden 1948 alusta sairaalalautakunta.

Seuraavina vuosina sairaaloiden toiminnassa tapahtui huomattavia muutoksia. Jo vuonna 1949 kunnallissairaalaan saatiin neuvotteleva sisätautien erikoislääkäri ja vuonna 1950 sairaalaan perustettiin, ensimmäisenä koko valtakunnassa, erityinen nukutus- eli anestesialääkärin virka. Launeelle valmistui samoin vuonna 1950 talous- ja asuinrakennus, minkä johdosta kulkutautien hoito voitiin siirtää kokonaisuudessaan sinne. Vuoden 1951 aikana suoritettiin kunnallissairaalan rakennuksissa suuria korjauksia. Päärakennukseen liitettiin lisäsiipi, jonka alakertaan sijoitettiin poliklinikkatilat ja yläkertaan laboratorio sekä röntgenosasto. Merkittävä parannus oli myös hissin rakentaminen samassa yhteydessä potilaskuljetusten helpottamiseksi.

Alkuperäinen kulkutautiosasto muutettiin kunnallissairaalan sisätautiosastoksi ja entisestä sairaalaosastosta tuli kunnallissairaalan kirurginen osasto. Vuonna 1952 kunnallissairaalaan perustettiin sekä sisätautilääkärin että röntgenlääkärin virat. Samoihin aikoihin Launeen kulkutautiosastoista voitiin osa muuttaa lastenosastoksi ja osa sisätautiosastoksi. Kulkutautisairaalasta tuli siten Launeen sairaala ja sinne saatiin vuonna 1954 myös lastentautien erikoislääkäri. Vuonna 1957 Launeen talousrakennuksen toimenpidesiipeen sijoitettiin vielä lastenpsykiatrian osasto.

Lahden kaupungin terveydenhoidon ja sosiaalihuollon toiminnoissa tapahtui vuonna 1955 merkittävä käänne. Silloin valmistui kunnallissairaalan yhteyteen kuusi osastoa käsittävä sisätautisairaala, jonka tehtävänä oli, ensimmäisenä valtakunnassa, ryhtyä huolehtimaan kaupungin pitkäaikaissairaista sairaalalaitoksen piirissä. Toinen uraa uurtava muutos oli psykiatrisen vastaanottoaseman perustaminen sisätautisairaalan yhteyteen. Tällöin voitiin lakkauttaa sekä sairasosasto että mielisairasosasto kunnalliskodista ja muodostaa siitä pelkästään vanhainkoti. Kunnallissairaalasta tuli nyt kirurginen sairaala, kun siihen kuulunut sisätautiosastokin vapautui kirurgistenpotilaiden käyttöön.

Sisätautisairaala ja psykiatrinen vastaanotto-osasto liitettiin uusina erillisinä yksikköinä Lahden kaupungin sairaaloihin, jotka saivat tällöin kuitenkin yhteisen johtavan lääkärin. Naistensairaalan ahtautta helpotettiin vuonna 1956 luovuttamalla sisätautisairaalan alin osastokerros uuden naistentautien osaston ja poliklinikan käyttöön. Vuonna 1962 erilliset sairaalat yhdistettiin Lahden kaupunginsairaalaksi, johon kuuluivat nyt kirurgian osasto, sisätautien osasto, synnytys- ja naistentautien osasto, lastentautien ja tartuntatautien osasto sekä psykiatrian osasto, ja toimenpideosastoina poliklinikat, anestesiaosasto, leikkausosasto, laboratorio, röntgenosasto, fysikaalinen osasto (kuntoutusosasto), apteekki (Yliopiston apteekin lääkevarasto) sekä talousosastot.

Kaupungin asukasluvun noustessa jouduttiin jatkuvasti suorittamaan uusia järjestelyjä. Kulkutautien vähentyessä riitti Launeella ns. parakki sekä lapsipotilaiden että kulkutautien hoitoon. Sen vuoksi entinen kunnalliskoti muutettiin vuonna 1964 kokonaisuudessaan sisätautiosastoksi. Lisäksi perustettiin Launeelle vuonna 1966 talous- ja asuinrakennuksen yläkertaan uusi sisätautiosasto. Jo vuonna 1965 jouduttiin Lahden Diakonissalaitoksen sairaalan sisätautiosastolta vuokraamaan kaupunginsairaalan käyttöön 25 sairaansijaa ja vuonna 1968 vielä 10 sairaansijaa lisää. Viime mainittuna vuonna siirtyivät myös Diakonissalaitoksen sairaalan silmätautien osasto ja poliklinikka vuokrasopimuksen perusteella kaupunginsairaalan osaksi.

Lahden kaupunginsairaalan kauan odotettu ja runsaasti kiistoja herättänyt laajennus- ja perusparannustyö, joka kävi aivan välttämättömäksi keskussairaalahankkeen jatkuvan lykkääntymisen vuoksi, aloitettiin vuonna 1967. Kaupunginsairaalan vuonna 1910 rakennetut osat purettiin ja niiden paikalle rakennettiin uudet tilat kirurgian osastoja, synnytys- ja naistentautienosastoja sekä toimenpideosastoja varten. Työn ensimmäinen vaihe valmistui vuonna 1969 ja toinen vaihe vuonna 1970. Nyt voitiin myös lastentautienosasto siirtää Launeelta sisätautirakennuksen alakerrasta vapautuneeseen osastoon. Vasta rakennettuihin tiloihin saatiin perustetuksi uusina yksikköinä mm. anestesiaosasto heräämishuoneineen, tehostetun valvonnanosasto (teho-osasto), erillinen ensiapupoliklinikka, välinehuoltokeskus ja äidinmaitokeskus. Myös Suomen Punaisen Ristin Veripalvelulle voitiin luovuttaa tarkoituksenmukaiset vuokratilat. Vuonna 1972 perustettiin kaupunginsairaalaan vielä korva-, nenä- ja kurkkutautien osasto, jota varten otettiin käyttöön tiloja sekä poliklinikalta että yhdeltä sisätautien osastolta. Vuoden 1972 alussa liitettiin Lahden Diakonissalaitoksen sairaala henkilökuntineen kaupunginsairaalaan, joskin sen kiinteistö jäi Lahden Diakoniasäätiön omistukseen.

Kaupunginsairaalan uusi synnytysosasto oli niin tilava, että se riitti melkein koko tulevan keskussairaalapiirin synnyttäjien hoitoon. Niinpä lähes kaikki keskussairaalapiirin kunnat tekivätkin vuoden 1970 jälkeen sopimukset synnyttäjien hoidosta Lahden kaupunginsairaalassa. Diakonissalaitoksen sairaalassa olleet Hollolan, Kosken Hl, Kärkölän ja Nastolan kuntien käyttöoikeudet sisätautipaikkoihin siirtyivät samalla kaupunginsairaalaan.

Lahden kunnallissairaalasta oli vähitellen kehittynyt 617 sairaansijaa käsittävä monipuolinen sairaala, joka hoitosopimuksin tai ilman niitäkin vastasi suureksi osaksi alueensa keskussairaalatasoisesta sairaanhoidosta oman keskussairaalan toistaiseksi puuttuessa. Vuoden 1976 alusta Lahden kaupunginsairaala liitettiin kansanterveyslain perusteella terveyskeskussairaalana Lahden kaupungin terveyskeskukseen. Samalla se siirtyi terveyslautakunnan alaiseksi, minkä johdosta sairaalalautakunta lakkautettiin.

Samoihin aikoihin vuodesta 1935 lähtien vireillä ollut keskussairaalahanke toteutui vihdoinkin ja Lahden (nyk. Päijät-Hämeen) keskussairaala käynnistyi vähitellen 1.3.1976 alkaen. Tällöin Lahden kaupunginsairaalan toiminnassa tapahtui jälleen huomattavia muutoksia. Ensimmäisenä kaupunginsairaalasta siirtyi keskussairaalaan synnytysosasto 1.3.1976 ja seuraavina silmätautien osasto 1.9.1976 ja lastentautien osasto 1.9.1977. Naistentautien sekä korva-, nenä- ja kurkkutautien sairaansijoja vähennettiin kaupunginsairaalassa noin puoleen entisestä. Vapautuneet sairaansijat otettiin sisätautipotilaiden käyttöön ja Launeen osastot lakkautettiin lukuun ottamatta lastenpsykiatrian osastoa, joka sai lisätiloja talousrakennuksen alakerrasta. Sairaalan apteekki (keskuslääkevarasto) siirtyi sairaalan omaan hallintaan 1.4.1976 alkaen. Lahden kaupunginsairaalassa oli vuonna 1982 yhteensä 532 sairaansijaa, joista 60 sairaansijan käyttöoikeus oli sopimuksin luovutettu keskussairaalapiirin muille kunnille.

Keskussairaalan käynnistymisen jälkeen kaupunginsairaalaan jääneiden toimintojen kohdalla tapahtui jatkuvasti muutoksia. Ensiapupoliklinikan kävijämäärät vähenivät noin kolmanneksella keskussairaalan ensiapupoliklinikan avaamisen jälkeen. Sisätautien osastolla pitkäaikaispotilaiden määrä lisääntyi selvästi ja vastaavasti potilaiden vaihtuminen hidastui.

Sairaansijojen riittävyys oli Lahdessa tyydyttävä vielä 1980-luvun alussa, mutta tilanne muuttui muutamassa vuodessa. Erityisesti pitkäaikaispotilaiden sijoittaminen jatkohoitoon tuotti lisääntyvästi vaikeuksia. Siitä johtuen kaupunginsairaalan sisätautiosastoilla oli jo syksystä 1984 alkaen jatkuvaa ylikuormitusta, jolloin myös potilaiden siirtäminen keskussairaalasta jatkohoitoon hidastui.

Kirjoittaja on ollut Lahden kaupunginsairaalassa sisätautien osaston osastonlääkäri vuosina 1963–1970, sisätautien osaston ylilääkäri vuosina 1970–1986, ylilääkärin viran ohella johtava lääkäri vuosina 1970–1975 ja johtava ylilääkäri vuosina 1976 ja 1978–1986, sekä Lahden kaupungin terveystoimen johtaja vuosina 1986–1992.

Kirjoitus on laadittu Lahden kaupunginsairaalan sairaalamuseossa jaettavaksi esitteeksi vuonna 1982. Tarkistettu ja lisätty toukokuussa 2004.

Katso myös kirjoitusta Lahden kaupunginsairaalan sairaalamuseo.