Päijänne

Päijänne on yksi Suomen suurimmista järvistä. Vesireitti ulottuu Lahdesta Jyväskylään. Järven keskisyvyys on 16,2 metriä ja pinta-ala 1116 m². Päijääne on ollut aina merkittävä kulkureitti metsästäjille ja kalastajille. Asutusta Päijänteen rannoille on syntynyt jo pronssikaudella (1000 eKr). Varhaisimmista asuinalueista tunnetaan muun muassa Asikkalan Kotasaari.

Liikenne Päijänteellä

Päijänne on ollut sahateollisuuden kannalta merkittävä vesistö. Ensimmäiset sahalaitokset syntyivät järven rannoille jo 1700-luvulla. Jyväskylän kaupungin perustaminen 1837 vilkastutti tavaraliikennettä vesillä entisestään.

1850-luvulla höyrylaivat valloittivat Päijänteen. Ensimmäinen vesillä liikennöinnyt siipirataslaiva oli Suomi, joka laskettiin vesille Anianpellosta matkalle kohti Jyväskylää 14. kesäkuuta 1856. Vuonna 1871 avattiin kanava Päijänteen ja Vesijärven välille. Uudesta Vääksyn kanavasta tuli vilkas liikennereitti, ja sen rannoille syntyi huvila-asutusta 1800-luvun lopulla. Vesijärven asemasta tuli merkittävä puutavaraliikenteen keskus, ja 1800-luvun lopulla se oli Suomen vilkkain tavara-asema. Liikenne järvellä vilkastui entisestään, kun Kalkkisten kanava avasi reitin Lahden ja Heinolan välille vuonna 1878. Idyllinen Kalkkisten kanava voidaan nähdä useissa 1930- ja 1940-luvun Suomi-filmeissä; sillä se oli kauneutensa vuoksi suosittu kuvauspaikka. Esimerkiksi Ilmari Unhon Kanavan laidalla vuodelta 1949 on kuvattu Kalkkisissa. Uusi kanava rakennettiin Kalkkisiin vuonna 1964. Vanhasta kanavasta ei ole enää jälkiä näkyvillä.

Päijänteellä liikennöinneitä matkustaja-aluksia olivat Jämsä, 1920-luvulla rakennettu Taru, Aallotar ja viikon mittaisia risteilyjä 1930-luvulla liikennöinyt, "Päijänteen uiva hotelli", Tehi. Höyrylaivaliikenne jatkui vilkaana uusien matkustaja-alusten myötä aina 1940-luvulle saakka. Sotien jälkeen vesiliikenteen merkitys alkoi kuitenkin vähentyä, kun tavarankuljetus ja matkustusliikenne siirtyi maanteille. Puutavaraliikenne sen sijaan jatkui vilkkaana 1990-luvulle saakka.

Päijänne-sanan etymologia

Nimen Päijänne arvellaan olevan yksi Suomen vanhimmista paikannimistä, mikä kertoo vesistöalueen historiallisesta merkityksestä: keskeiset paikannimet on nimetty varhain. Sanan alkuperästä tai alkuperäkielestä ei ole täyttä varmuutta. Kirjallisissa lähteissä ensimmäinen maininta, "Peijnde", on vuodelta 1472. Sysmässä tunnetaan paikka nimeltä "Päijätsalo", jolla saattaisi olla yhteys Päijänteeseen. Nimi perustuisi silloin "päijätä" verbiin, joka tarkoittaa varoittamista. Tällöin nimen taustalla olisivat karjalaisten ja hämäläisten vihollisuudet 1000-luvulla, jolloin varoitusmerkit ovat kulkeneet Päijätsalon kautta. Päijänne saattaisi olla lyhennelmä sanasta "pääjänne", mikä myös kuvastaisi vesistön merkitystä kulkureittinä. Useat seikat toisaalta viittaavat siihen, että nimitys voisi olla lappalaista perua, ajalta jolloin lappalaisasutusta oli vielä Keski- ja Etelä-Suomessa. Saamen kielessä sana "pajan" (päjän) tarkoittaa ukkosta, toisaalta taas "paijane" merkitsee kohoamista tai nousemista. On myös mahdollista, että nimi on peräisin ajalta ennen saamelaisia, ja se voisi olla jostakin Itämeren alueen kielestä lainattu.

Lähteet

Internet-lähteet

• Päijänne Wikipediassa

• Päijänne järvi-wikissä

• Ilmari Unhon Kanavan laidalla Wikipediassa

• Tietoa Päijänne-sanan alkuperästä Kotuksen sivuilla

Kirjallisuus

• Päijänne, suomalainen suurjärvi. Toim. Lasse Hakkari, Sari Saukkonen. Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto, ympäristötieteet, 1998.