Jaakko Korjus

Kuva: Hämeenlinnan kaupunki

Päätoimittaja, kirjailija ja mm. YLE:n hallintoneuvoston jäsen Jaakko Korjus (s. 1926 - k. 1998) syntyi Sakkolassa ja vaikutti pitkään mm. Hämeenlinnassa. Hänen vanhempansa olivat toimitusjohtaja Vilho Korjus ja rouva Hilja Korjus. Jaakko Korjus avioitui Pirkko-Liisa Räisäsen kanssa.

Jaakko Korjus aloitti lehtimiehen työnsä Haminan Lehdessä, mutta hänet valittiin jo  vuonna 1954 Hämeenlinnaan Hämeen Sanomien toimituspäälliköksi. Korjuksesta tuli pian merkittävä vaikuttaja Hämeenlinnan kulttuurielämässä. Hän kehitti voimakkaasti Hämeen Sanomien kulttuurisivuja ja avasi palstoja kaupungin nuorille kolumnisteille.

Korjus valittiin Nuoren Voiman Liiton kerhon Hämeen Ikaroksen puheenjohtajaksi. Kerho kokosi laajasti yhteen kaupungin kulttuuriväkeä, mukana oli niin kuvataitelijoita kuin säveltäjiäkin. Ikaroksesta tuli sittemmin Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66. Hämeenlinnassa asuessaan Jaakko Korjus julkaisi romaanit Kasvot (1961) ja Punaportti (1962). Hän toimitti myös Ikaroksen runokokoelman ja Karistolle useita lastenkirjoja.

Korjus muutti pois Hämeenlinnasta vuonna 1965. Muualla asuessaan hän työskenteli eri sanomalehdissä, viimeksi Vaasa-lehden päätoimittajana. Korjus oli ahkera kirjoittaja: hän julkaisi mm. Legenda jo eläessään sarjassa useita henkilökuvia, kirjoitti romaaneja ja toimitti tai oli mukana toimittamassa lukuisia kirjoja.

Korjus palasi 1980-luvulla takaisin Hämeenlinnaan, jossa hän jatkoi kirjallista tuotantoaan. Hän kirjoitti sekä tutkimuksia että monta sota-aiheista romaania. Korjusten teosten aihepiiri liittyi usein toisen maailmansodan tapahtumiin. Erityisen kiinnostunut hän oli suomalaisen SS-pataljoonan historiasta. Korjus julkaisi vielä toistakymmentä teosta eläkkeelle jäätyään. Tunnustukseksi sanomalehtimiehen työstään Korjus sai mm. sanomalehtimiespalkinnon vuonna 1993.

Kasvot (1961)

Sotakirjailijana sittemmin kunnostautuneen Jaakko Korjuksen esikoisteos Kasvot (1961) liittyy sekin sotaan ja siinä kirjan kertoja käy läpi Talvisodan aikaisia mielikuvia ja muistoja kotikaupungissaan. Äänessä on suuri joukko ihmisiä, monet sotilaita. Pirstaleisesti kerrotut tapahtumat kattavat koko kolme ja puoli kuukautta, minkä sota kesti.

Yleisille kirjastoille kirjoja suositteleva Arvosteleva kirjaluettelo -lehti huomioi Kasvot -kirjan 8 / 1961, jolloin toimittaja, sotilaspastori ja kirjallisuudentutkija Kauko Kula kehui kirjaa ja kehotti hankkimaan sen kirjastoihin.

Yksi kirjan hahmoista on ei enää niin nuori venäläinen Veera, joka asuu työväestön keskuudessa Alakaupungissa poikansa Vladin kanssa, vaikka ei olekaan itse köyhä. Hän leipoo ja myy kärryiltään pullia ja piirakoita kaupungissa oleileville sotilaille. Kirjan lopulla kerrotaan Veeran joutuneen sotatuomioistuimeen, saaneen kuolemantuomion ja tulleen teloitetuksi. Veeraa on syytetty vakoilusta. Naisen kohtalo hieman hämmentää, sillä kirjassa ei millään tavoin kehitellä juonikuvioita tms. Veeran vihjataan välittäneen kirjeitä ja saaneen kirjeitä, jotka ilmeisesti liittyvät vakoiluun mistä hän tuomitaan.

Edes kapteeni, varuskunnan komendantti, joka tuntee pulliaan ja piirakoitaan myyvän naisen, ei ymmärrä ihan mitä oli tapahtunut. Ainoa asia mitä Veera on voinut kerrotun perusteella tietää ovat jutut ja juorut, joita kaupungillla on levitetty.

-Mitä perkelettä Veerakin kuvitteli voivansa vakoilla kapteeni [Kanerva] kiroaa.

-En ymmärrä, herra kapteeni, vastaa vääpeli totuudenmukaisesti.

Veeran tuomio tuntuu tylyltä ja perusteettomalta kenttäoikeuden päätökseltä. Kukaan ei myöskään piittaa hänen pojastaan Vladista ja hänen kohtalostaan.

Joensuun teatterisota (1971)

Jaakko Korjus toimi 1970 -luvun alussa kokoomuslaisen maakuntalehden Karjalaisen toimituspäällikkönä (ns. artikkelitoimittajana) ja oli samaan aikaan YLE:n hallintoneuvoston jäsen, joten hän oli tuolloin merkittävä suomalainen kulttuurivaikuttaja. Korjus oli myös mm. Joensuun kaupuginteatterin johtokunnan jäsen missä roolissa hän joutui joksikin aikaa valtakunnallisen kulttuurikeskustelun keskiöön

Syksyllä 1971 Joensuussa syttyi teatterisotana tunnettu kiista, missä kysymys oli Joensuun kaupunginteatterin johtokunnan ja henkilökunnan välisestä riidasta, joka koski teatterin ohjelmistoa. Ylen Elävän arkiston äänite (8.9.2006) antaa väläyksen tuolloin käytyyn kiistaan YLE:n radioohjelmassa. Ohjelmassa todetaan aluksi, että “yhteiskunnallisten näytelmien vaihtaminen klassikkonäytelmiin on saanut teatterinjohtaja Turkan sanomaan “ei”, kun on tullut kysymys niiden ohjaamisesta”.

Johtokunnan jäsen Jaakko Korjus toteaa radiotoimittajalle tähän:

- Ei minun tietääkseni tällaista ilmoitusta ole tehty, joten en voi ottaa siihen kantaa. En tiedä että hän olisi kieltäytynyt mistään, mihin teatterinjohtaja Jouko Turkka vastaa:

- Kyllä minä ole kieltäytynyt eräiden näytelmien ohjauksesta, ja kuinka siinä sitten käy, se nähdään myöhemmin. Kyllä tämä on Korjuksen tiedossa aivan yhtä hyvin kuin että en voi katsoa olevani vastuussa katsojaluvuista tällaisella ohjelmistolla.

Jaakko Korjuksen reaktio on tyly ja aggressiivinen:

- Mä haluan sanoa tähän sen, että jos Turkka kieltäytyy tekemästä, mitä johtokunta teettää, niin Turkka lähtee.

Kiistan aikana näyttelijät esimerkiksi valtasivat teatterin ja teatterinjohtaja Jouko Turkka irtisanottiin, mistä seurasi näyttelijöiden lakko. Sota päättyi siihen, että Turkan rinnalle palkattiin toinen johtaja Yrjö Kostermaa, jotka jatkoivat samanarvoisina johtajina.

Professori Panu Rajala muistaa vuonna 2018 Korjuksen juuri tästä Joensuun teatterisodasta:

“Mistä muistan Jaakko Korjuksen? Tietysti Joensuun teatterirähinöistä 1970-luvun alusta. Korjus yritti Karjalaisen toimituspäällikkönä taistella Jouko Turkkaa vastaan, mikä oli tietysti toivoton yritys. Seurasin Vaakunan kabinetissa väittelytilaisuutta, missä Turkka päihitti Korjuksen mennen tullen. Vallankumouksen oli määrä alkaa Joensuun teatterista. Silloin jo näytti siltä, että Turkka tulee tuotapikaa Helsinkiin ja panee täällä hyrskyn myrskyn. Kuten tapahtuikin.”

Kulttuuritoimittaja Miia Hiiri muistelee Joensuun tapahtumia vuonna 2016 Ilta-Sanomien artikkelissaan:

“Porvarillisten ryhmien hallitsema johtokunta hylkäsi peräjälkeen kaksi Turkan ehdotusta [ohjelmistosta]. Ensin esityskiellon sai Kyllikki Saaren murhasta ja Tulilahden kaksoismurhasta alkuidean saanut Jussi Kylätaskun draama, Runar ja Kyllikki. Kun johtokunnalle ei kelvannut myöskään Turkan tilalle tarjoama Maksim Gorkin–Bertolt Brechtin sosialistisen realismin klassikko Äiti, Turkkaa tukeneet näyttelijät ryhtyivät lakkoon.

Tapahtumiin otettiin kantaa ympäri Suomea ja tilanteesta neuvoteltiin aina puolueiden johtotasolla. Viimein todettiin sekä johtokunnan että näyttelijöiden menetelleen säännösten vastaisesti. Lopulta näyttelijät saivat pitää paikkansa, Turkka otettiin takaisin, hänen rinnalleen kiinnitettiin toinen johtaja ja Äiti otettiin ohjelmistoon. Seuraavana vuonna Turkka siirtyi Kotkan kaupunginteatteriin."

Otsassa kuoleman kuva (1981)

Viime vuosina suomalaisten SS-vapaaehtoisten tutkimus on elpynyt, mistä Jaakko Korjus oli erityisen kiinnostunut. Myös hänen kirjassaan sivutaan parin viime vuoden (2018-2019) aikana kohuttua juutalaisten kohtelua 2. maailmansodan aikana Operaatio Barbadossan edetessä Unkarin läpi kohti Neuvostoliittoa.

"Smelan laidassa hypitään vauhdissa autoista.

Kylää puhdistetaan talo talolta. Se on kovaa ja raakaa sotaa. Kasapanokset ja käsikranaatit ovat käytössä. Talo toisensa jälkeen syttyy palamaan. Ne, jotka eivät tule ulos, kuolevat raunioihin.

Tuttu saksalainen joukkueenjohtaja tavoittaa [Paavo] Maunulan.

- Tulkaa tänne! Teidän veljenne on kaatunut!

Maunula hämmästyy.

- Eihän minulla ole täällä veljeä!

Mutta samassa Maunulalle selviää. Jospa saksalainen joukkueenjohtaja tarkoittaakin hänen ystäväänsä! Maunula ryntää saksalaisen perään.

Muutama kymmenen metriä ja maassa on Ensio Pihkala."

Teokset

Kasvot. Karisto. 1961

Vanat : runoja, aforismeja /Toim. Jaakko Korjus. Hämeen Ikaros. 1962

Punaportti. Karisto. 1962

Satuprinsessa : tarulipas pienille tytöille. 43 / toim. Jaakko Korjus. Karisto. 1965

Satuprinssi : tarulipas pienille pojille. 43 / toim. Jaakko Korjus. Arvi A. Karisto. 1965

Satuprinsessa : tarulipas pienille tytöille. 44 / toim. Jaakko Korjus. Arvi A. Karisto. 1966.

Satuprinssi : tarulipas pienille pojille. 44 / toim. Jaakko Korjus. Karisto. 1966.

Suunnaton yleisradio. Kirjayhtymä. 1971. Omega-sarja

Mies ja aate : Juha Rihtniemen elämän ja toiminnan piirteitä, kirjoituksia ja puheita. Kansallinen kokoomus. 1971.

Näin jatkuu Rihtniemen linja. Uusi suomi. 1972 ISBN 951-9082-01-8

Porvarin kirja. 1973 ISBN 951-705-004-6

Juha Rihtniemi, legenda jo eläessään. WSOY. 1975 ISBN 951-0-07263-X

Vihtori Kosola, legenda jo eläessään. WSOY. 1976. ISBN 951-0-07785-2

Kokoomuksen Etelä-Hämeen piiri 1920-1980 / Jaakko Korjus, Leo Halla. Etelä-Hämeen kokoomus. 1980 ISBN 951-99275-2-2

Otsassa kuoleman kuva : raportti suomalaisesta SS-vapaaehtoisjoukosta. Vaasa oy. 1981. ISBN 951-660-061-1

Wikingin hurjat. Kirjayhtymä. 1982. ISBN 951-26-2343-9

Hautaristinä koivupuu. Kirjayhtymä. 1983 ISBN 951-26-2472-9

Kuka joskus palata voi. Karisto. 1987. ISBN 951-23-2399-0

Kuorsalo vanhaan aikaan. Vehkalahden kunta, 1988 ISBN 951-99958-0-3

Vehkalahden talonpoikaispurjehdus. Vehkalahden kunta, 1990 ISBN 951-95706-0-8

Kuorsalon Villa Mäntylän taiteilijat. Vehkalahden kunta, 1991 ISBN 952-90-3405-9

Kaikki alkaa ja loppuu : romaani. Karisto. 1990. ISBN 951-23-2863-1

Kasvun vuodet : Etelä-Hämeen kokoomus r.y. 1980-1990. Etelä-Hämeen kokoomus. 1990

Pitkäpaasi ennen vanhaan. Pitkäpaasi-Seura r.y. 1992. ISBN 952-90-4285-X

Haudat siellä kaukana : romaani. Karisto. 1993. ISBN 951-23-3255-8

Moskova tietää kaiken. Karisto. 1994. ISBN 951-23-3363-5

Helvetti valloillaan. Karisto. 1995. ISBN 951-23-3477-1

Jäähyväiset Syvärille : Hämäläisdivisioonana ja Ilves-divisioonana tunnetun 5. divisioonan viimeiset taistelut. Karisto 1996 ISBN 951-23-3631-6

Viimeinen tehtävä : romaani. Karisto. 1996. ISBN 951-23-3574-3

Luutnantin kuolema : romaani. Karisto. 1997. ISBN 951-23-3668-5

Oli vaaralle alttiina syntymämaa : suojeluskunta- ja lottatoiminta Hämeenlinnassa ja Hämeenlinnan maalaiskunnassa 1917-1944. Historiatoimikunta. 1998 ISBN 952-91-0246-1

Viron kunniaksi : talvi- ja jatkosodan virolaiset vapaaehtoiset. Karisto. 1998. ISBN 951-23-3819-X

Lisätietoja

Hämeenlinnalaisia 1639-1989 / Kirj. Eva von Essen-Kätkytniemi...et al. Hämeenlinna 350 vuotta. Hämeenlinnan kaupunki. 1989. ISBN 952-90045-2-4

Jaakko Korjus. Wikipedia ([1])

Pekka Lampinen: Muistot elävät kaupungissa. Hämeenlinna-Wanaja 47: 1998.

Muita lähteitä SS-vapaaehtoisista

Mauno Jokipii. Panttipataljoona : Suomalaisen SS-pataljoonan historia. Weilin & Göös. 1968

Mauno Jokipii. Hitlerin Saksa ja sen vapaaehtoisliikkeet : Waffen-SS:n suomalaispataljoona vertailtavana. Suomalaisen kirjallisuuden seura. 2002. ISBN 951-746-335-9

Tuomas Manninen. Suomalaisen SS-sotilaspastorin sensuroimaton päiväkirja paljastaa karmeita yksityiskohtia Suomalaisen SS pataljoonan papit kirjoittivat kauheuksista päiväkirjoihinsa. Ilta-Sanomat 19.10.2016 ([2])

Andre Swanström. Hakaristin ritarit : suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset. Atena. 2018 ISBN 978-952-300-449-8

Lars Westerlund. Suomalaiset SS-vapaaehtoiset ja väkivaltaisuudet 1941-1943 : juutalaisten, siviilien ja sotavankien surmaaminen Saksan hyökkäyksessä Neuvostoliittoon. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kansallisarkisto. 2019 ISBN 978-951-858-115-7

Lars Westerlund. The Finnish SS-volunteers and atrocities against Jews, Civilians and Prisoners of War in Ukraine and the Caucasus Region 1941–1943. Kansallisarkisto, Suomen kirjallisuuden seura. 2019 ([3])