Muistoja Ahvenistolta

Muisto Ahveniston Pietilän rannan pyykkipäivästä 1940- ja 1950–lukujen vaihteessa

"Olin noin 12-vuotias. Lähdimme äitini ja mummuni kanssa Ahveniston harjun yli Pietilän rantaan pyykille. Eteläpäässä oli kaupungin pyykkiranta ja pohjoispäässä Pietilän ranta. Kummassakin päässä porisivat suuret mustat pyykkipadat, joissa pyykki keitettiin lipeäkivillä. En tiedä miten pyykkivuoroista sovittiin, sillä äitini ja mummuni eivät olleet ainoita, jotka siellä kävivät.

Pyykki vietiin rantaan rattailla, jotka saattoivat olla vanhat lastenvaunut. Pyykkikoppana oli iso pärekoppa. Mukana oli myös lipeäkiveä ja muuta tarpeellista. Naiset pesivät pyykkiä ja me lapset kirmasimme ympärillä. Meillä oli hauskaa. Oli kaunis kesäpäivä ja uimme. Kaikkein mukavinta oli ruokahetki. Pyykkipadat oli rakennettu isojen kivien päälle. Teimme siihen nuotiopaikan. Keitimme kattilassa uusia perunoita, ja kun ruoka oli valmista, äiti huuteli meitä syömään. Hän oli ottanut mukaan voileipiä, joiden päällä oli laardia ja sipulia. Söimme niitä perunoiden ja sillin kanssa. En muista sillin koskaan maistuneen niin hyvältä kuin silloin. Ehkä syynä oli se, että vuosina 1949 - 1950 kaikesta oli pulaa ja meillä lapsilla oli aina nälkä, joten kaikki ruoka oli hyvää ja söimme nälkäämme kaiken mitä saimme.

Syötyämme äiti ja muut naiset huuhtelivat pyykin Ahveniston kirkkaassa vedessä. Pyykkiä kuivattiin puiden väliin kiinnitetyillä naruilla. Lopuksi veimme pyykit samoilla rattailla harjun yli kotiin."

Nainen, s. 1937

Polkupyöräonnettomuus Ahveniston mäessä

"Oli kesä 1966. Olin juuri oppinut polkemaan pyörällä. Sovimme ystäväni kanssa, että menemme polkupyörillä Ahvenistolle uimaan. Matka sujui oikein hyvin. Perillä kaksi vuotta vanhempi ystäväni laski polkupyörällä hiekkatien alas. Alhaalle päästyään hän pysähtyi, kääntyi ja sanoi: ”Anna tulla vaan!”

No, minähän irrotin polkupyörän jarrun ja annoin rullata. Ja kuinkas ollakaan siinä alkoi sora pyöriä polkupyörän pyörien alla. Yritin jarruttaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Lopputulos oli se, että lensin pää edellä tangon ylitse maahan. Sain käden eteen, joten en lyönyt päätäni kovin pahasti. Sitten olivatkin paikat veressä.

Menimme vastaanotolle Ahveniston urheilukeskukseen ja siellä oli asiantunteva miespuolinen henkilö, joka lääkitsi minut eli puhdisti ja laittoi laastarit sekä siteen pääni ympäri. Sitten poljin takaisin koko matkan Luther-talolle. Perillä Luther-talon kuudennessa kerroksessa minä sanoin että minun on paha olla, että minua oksettaa. Olin saanut lievän aivovamman. Se oli haasteellinen kesä.”

Mies, s. 1960