Lammin pappila

Pappilasta biologiseksi asemaksi

Lammin vanhin tunnettu pappilanpaikka sijaitsee Pääjärven länsipäässä, sen luoteisrannalla, noin kolme kilometriä kaakkoon Lammin keskiaikaiselta kirkolta. Nykyään paikalla on Lammin biologisen aseman rakennuskanta, joka rajoittuu lounaasta länsi- ja luoteispuolelle tilaa kiertyvään ojaan, joka erotti pappilan Oitenkylästä. Tontin koillispuolella sijaitsee Linnamäki-niminen mahdollinen muinaislinna. Maaperä on pääasiassa hiekkamoreenia tai karkeaa ja hienoa hietaa, kasvillisuus muodostuu vanhasta viljelymaisemasta peltoine ja niittyineen sekä lehtisekametsästä. Pellot ovat sijainneet maantien molemmin puolin pääasiassa hiekkaisilla mailla. Tutkimusaseman ympäristössä on useita 100-200 –vuotiaita lehmuksia, jotka periytyvät pappilan ajalle, kuten myös tontin eteläreunalla kasvavat vanhakantaiset, kookkaan puumaiset valkoiset syreenit. Tonttimaan ja järven sekä muinaislinnan alueen on biologinen asema rauhoittanut luonnonsuojelualueeksi, ja täällä kulkee myös luontopolku.

Lammin pappilaan kuulunutta puistokujaa

Lammin kirkkoherranpappilan historiaa

Vanhimmat Lammin pappilanpaikkaa koskevat dokumentit ovat raja-asiakirjoja, joita on tunnetaan vuodesta 1435 lähtien.  Pappila on sijainnut samalla alueella ainakin tuosta ajankohdasta, rajatkin säilyivät samoina 1940-luvulle saakka. Varhaisin dokumentti, jossa sivutaan pappilan asuintontin rakennuksia on vuodelta 1640, jolloin käräjillä käsiteltiin pappilan rakennusvelvollisuuksien laiminlyöntejä. Vuonna 1673 pappilaa kuvataan vähäiseksi ja ahtaaksi maatilaksi, joka sijaitsee suuren yleisen maantien varrella.

Pappila paloi vuonna 1689, ja tuosta yhteydestä tunnemme ensimmäisen kattavamman luettelon pappilan rakennuskannasta. Siihen oli kuulunut yksi rakennus, jossa oli sali, tupa ja kaksi kamaria sekä tupa, jossa oli ollut kamari ja eteinen. Lisäksi mainitaan keittiö ja leivintupa, kellari, ruoka-aitta ja heinälato. Ilmeisesti karjapiha ei palanut, koska sen rakennuksista ei ole mainintoja. Pappila paloi myös vuonna 1761, jolloin tuhoutui lisäksi osa siellä säilytettävää arkistoa.

1800-luvulla pappilassa oli jo seitsemän asuinhuonetta, eteinen ja keittiö sekä kaksi ullakkohuonetta. Tämän lisäksi olivat tarpeelliset ulkorakennukset sekä karjasuojat, riihet ja ladot. Pappilaan kuului myös puutarha. 1810-luvulla rakennetusta pappilasta on olemassa ruustinna Sigrid Päivärinnan tekemä piirros vuodelta 1895, jossa pappilan kaksikerroksinen päärakennus näkyy mansardikattoineen ja sangen kookkaine ikkunoineen.  Rakentamisen ja kuvaamisen välisenä aikana pappilaan oli ehditty kuitenkin tehdä jo useita remontteja. Pitkän rakennus- ja kunnostusprosessin jälkeen pappila oli saatu kohtuulliseen kuntoon, mikä ei kuitenkaan tyydyttänyt uutta kirkkoherra Jaakko Päivärintaa, joka vaati – ja sai – pappilan vuonna 1899 siirrätettyä kauniimmaksi katsomalleen näköalapaikalle. Viimeisin uusi päärakennus valmistui 1902. Tällä paikallaan pappila oli vuonna 1953 kun Helsingin yliopisto perusti sinne biologisen tutkimusaseman. Aluksi asema toimi pappilan vanhoissa rakennuksissa ja tilapäisissä parakeissa. Kesäkuussa 1970 vanhan pappilan päärakennus purettiin kun pihapiiriin kohosivat uusi päärakennus ja asuntolat.

Lammin entisen pappilan päärakennuksen kivijalkaa

Tonttimaan sijainti vanhojen karttojen perusteella

Vaikka pappilan rajat tunnetaan jo keskiaikaisista asiakirjoista ja niitä kuvataan myös Oitinkylän maakirjakartassa vuonna 1708, ei itse pappilan alueesta ole ilmeisesti olemassa maakirjakarttaa. Pappilan isojaon kartta on vuodelta 1788 ja siinä kuvataan pappilan rakennustontti tien itäpuolella sekä tontin koillisnurkkaan kaksi asuinrakennusta, joissa molemmissa on kaksi savupiippua. Tontin pohjois/luoteisnurkkaan on piirretty ryytimaa, ja tontin halkaisee keskeltä katkoviiva, joka voi olla tie tai miespihan ja karjapihan välinen raja. 1840-luvun pitäjänkartassa punaisella pisteellä ilmeisesti merkitty päärakennus puolestaan sijaitsee vanhan kylätien länsipuolella ts. eri puolella kuin aikaisempi pihatontti ja rakennukset. Vuoden 1930 uudistuskartassa pappilan päärakennus näkyy taas siirrettynä tien itäpuolelle, kuten myös 1950-luvulla palanut navetta tontin etelälaidalla sekä rivi pienempiä rakennuksia, jotka myötäilevät tontin kaakkoisosan luonnollisen terassin reunaa. Tontin pohjoispuolella oli puistokuja, jonka puut ovat edelleen olemassa, samoin kuin osa muusta pappilan puutarhasta.

Ykstyiskohta vuoden 1788 kartasta

Lammin pappilan jäännöksistä

Lammin kirkkoherranpappilan viimeisestä päärakennuksesta on säästetty osa kivijalkaa, jossa on myös pappilan muistomerkki. Pappilanaikaisia rakennuksia ei juuri enää ole,lukuun ottamatta päärakennuksen eteläpuolella sijaitsevaa kellaria, joka on edelleen paikallaan. Laskeuduttaessa pihapiiristä alemmas rantaan johtavaa tietä, voi tien mutkasta alkaen, sen pohjoispuolella havaita pusikkoon piiloutunutta kivirakennetta, joka jatkuu vierasmajalle johtavan tien varrella ylös pihapiiriin kohoavaan polkuun saakka. Kivirakenne on kaksi-kolmekerroksinen luonnonkiviladelma, se on länsi-itä –suuntainen ja pituudeltaan noin 17 metriä. Erään säilyneen karttaluonnoksen mukaan kyseessä ovat pappilan aikasemman päärakennuksen jäännökset. Lammin pappila-alueen arkeologisissa kerrostumissa on laajoja tuhoutuneita kohtia. Alueella on tapahtunut suuria maansiirtoja biologisen aseman rakennuskannan perustuksia tehtäessä, mutta myös vanhan ja uuden Pääjärventien kohdalta on maata kuorittu pois ja korvattu hiekalla. Satunnaisesti arkeologisia jäännöksiä on kuitenkin voinut säilyä maan alla, kuten yhdestä alueelle kaivetusta koekuopasta löytynyt puinen rakenteen jäännös on osoittanut.

Kirjallisuus ja arkistolähteet

Keskitalo, Jorma 2003. Lammin biologisen aseman viisi vuosikymmentä. Pappilamiljööstä kansainvälisen tieteen tyyssijaksi. Lammin biologisen aseman puoli vuosisataa. Toim. Jorma Keskitalo ja Jaakko Syrjämäki. Helsinki. S. 27-94.

Koskue, Kaisu 2000. Lammin pitäjän historia III. Vuodet 1917-1995. Jyväskylä.

Pellinen, Hanna-Maria 2013. Kanta-Hämeen keskiaikaiset pappilat. Hauhon, Hattulan, Janakkalan, Lammin, Tammelan ja Vanajan sekä Urjalan pappilatonttien arkeologinen inventointi 24.7.-30.11.2012. Raportti Turun yliopiston arkeologian oppiaineen arkistossa.

Pänkäläinen Martti 2001: Lammin pitäjän historia II. Vuodet 1808-1917. Jyväskylä.

Virmala, A ja P. Ruotsalainen 1972: Lammin pitäjän historia I. Ruotsin vallan loppuun. Hämeenlinna.