Henrik Arvidsson

Sosionomi, valtiotieteiden maisteri ja runoilija Henrik Arvidsson (s. 1959) asuu Hämeenlinnassa ja on vuonna 2012 julkaissut omakustanteena ensimmäiset syvästi yhteiskunnalliset ja kulttuurikristillisyyttä tihkuvat runoteoksensa Alhaalla (2012) ja Ristiriitoja (2012). Hän on tehnyt töitä sosiaalityöntekijänä. Kotoisin hän on Kotkasta.

Kummatkin teokset ovat arkirealistisia ja kuvaavat yhteiskunnan marginaalissa elävien, yhteiskunnan vähäosaisen enemmistön, elämää kapitalistisen globaalin maailmantalouden puristuksessa. Alhaalla -teoksen proosarunoissa äänessä on sivustakatsoja ja osallistuja, joka kuvaa ympärillään - kenties sosiaalialan ammattilaisena - näkemäänsä elämää. Ristiriitoja -kokoelmassa runoilija tilittää omia tai syrjäytyneen ihmisen tuntoja tilanteessa, jossa esimerkiksi oman alkoholismin takia läheiset ihmissuhteet ovat koetuksella. 

Viime kunnallisvaaleissa Arvidsson oli kristillisdemokraattien ehdokkaana, ja sai ääniä ympäri kaupunkia, mutta ei tullut valituksi.

Alhaalla

Kenties kirkkaimmin Henrik Arvidssonin elämänfilosofia ja siihen liittyvä usko kohtaloon, fatalismi tulee esiin Alhaalla -kokoelman runosta Tarpeettomuus.

Eikö lisääntyvä työttömyys
ihmisten tarpeettomaksi käyminen
ole sitä ennustettavaa lopun aikaa
eikö vallan keskittyminen ja polarisoituminen
ole sitä uskovaisten ennustamaa lopun aikaa
eikö sodat, maanjäristykset ja tsunamit
ole ennustettavaa lopun aikaa
eikö viha veljeään kohtaan
ole jo lopun aikaa

Runoista ei tihku kovin paljon uskoa nykyiseen poliittiseen järjestelmään, Suomessa ja Euroopassa, ja sen mahdollisuuksiin ratkaista itsetuottamiaan ongelmia - sotia myöten. Arvidsson ei tarjoile runojensa kautta myöskään mitään vaihtoehtoja vaan hänen ainoaksi vaihtoehdoksi jää turvautuminen Jumalaansa, mikä tulee tosin esiin vain yhdestä runosta kokoelman loppupuolella.

Ristiriitoja

Ristiriitoja -kokoelmassa näkökulma on kääntynyt runoilijaan tai runoilijan äänenä esiintyvään henkilöön, jolla itsellään on vaikeuksia hallita omaa elämäänsä. Vaikeudet kärjistyvät alkoholismiin, parisuhdeongelmiin, avioeroon ja itsetuhoisiin ajatuksiin.

Pakkomielteenomaisesti runot kiertyvät kuoleman teeman ympärille, mihin suhtautuminen vaihtelee runo runolta. Välillä runoilija jopa epäilee, onko hän enää edes elossa. Kenties hän elääkin jo .. helvetissä? Alkoholismi on suurin yksittäinen ongelma, mikä johtaa moniin muihin ongelmiin.

Samalla kun elämä pirstaloituu, runot lyhenevät ja fragmentoituvat. Huono omatunto vaivaa, minkä lisäksi kuvaan tulevat mukaan yhä useammin erilaiset pelot sen suhteen, miten tässä oikein käy. Mies esimerkiksi pelkää niin avioeroa kuin avioliitossa olemista. Kaikki alkaa pelottaa. Hän pyytää Jumalalta syntejään anteeksi, mutta läheisiltään hän ei samanlaista anteeksiantoa saa ihan omasta syystään.

Äänensävyt muuttuvat katkeriksi ja kääntyvät yhteiskuntaa vastaan esimerkiksi runossa Lottovoitto, joka on oikeastaan enää kliseinen aforismi

Sanotaan, että on lottovoitto syntyä Suomeen
olisin mielelläni ilman lottovoittoa

Työttömyys, jota mies edellisessä kokoelmassa tarkasteli sivullisena, koskee nyt selvästi myös häntä itseään. Runossa Työttömät on mm. tällaisia säkeitä.

Olemme elämän näyttämöllä pelkkiä statisteja
valheen maailman surkeita yksinpuhujia
meille järjestetään kursseja, valistusta ja opastusta
empatiaa saa anomuksella yhdestä toimistosta
ymmärrystä toisesta

Teokset

• Alhaalla. 2012
• Ristiriitoja. 2012
• Mielisairaala. 2013
• Kide ja mä. 2015