Rapolan linnavuori

Rapolan linnavuori sijaitsee Hämeenlinnan ja Tampereen puolivälissä, Sääksmäellä. Valkeakoskella Hämeessä sijaitseva Rapola on kooltaan Suomen suurin tunnettu linnavuori. Sitä on pidetty jonkin muinaisen alueen keskuksena tai tukikohtana. Rapola on rikas ja luonnonmaisemaltaan kaunis muinaisjäännös. Kolmostieltä Rapolaan on helppo poiketa: Helsingistä tultaessa mäki erottuu selvästi oikealla ja mäen juurella sijaitsee Voipaalan taidekartano.

Muinaista elämää linnavuorella

Rapolan linnavuori. Kuva: Seija Stenberg

Rapolassa on havaittavissa runsaasti muinaisjäännöksiä, kuten yli kilometrin pituinen kivivalli, tulisijoja, painanteita ja lounaisrinteen röykkiöhautoja sekä kuppikiviä. Rapolassa vierailevia auttavat linnavuoren elämästä kertovat opastaulut. Mäen päällä sijaitsevista opastauluista saa kuvan linnarakennelmasta, tulisijoista sekä maassa näkyvistä laakeista painanteista, jotka ovat joskus olleet asumusten pohjia.

Suurimman kiviröykkiön paikalla on todennäköisesti ollut linnan torni sekä portti. Pienimmät kivikasoista ovat olleet linnoituksen puolustajien käytössä. Koko harjua on kiertänyt hirsivarusteinen, kivestä tehty muuri, joka on ollut noin kilometrin mittainen. Muurin jäännökset ovat seitsemän metrin levyisiä ja korkeimmillaan muuri on yltänyt jopa kahteen metriin. Ehjää muuria ei ole kuitenkaan jäljellä, mutta suuri osa kivistä on yhä paikallaan.

Opastaulujen mukaan alueelta on löydetty ihmisen toiminnasta kertovia muinaisjäännöksiä. Toisaalta suoranaisia merkkejä elämästä siellä on varsin vähän. Maisemallisesti alue on kuitenkin mitä hienoin. Vesistön läheisyydellä on ollut suuri merkitys linnoituspaikan valinnassa ja juuri vesistön ansiosta seutu on ollut asutukselle keskeinen paikka. Ihmisen toiminta ja etelään ja lounaaseen viettävä rinne on vaikuttanut alueen kasvillisuuden monimuotoisuuteen. Rapolassa on paljon ihmisen levittämiä muinaistulokkaita, ja siellä viihtyy harvinaisen runsaslukuisena tammi.

Ihmisten uskotaan eläneen Rapolan alueella jopa ennen rautakautta. Alueen arvellaan myös olleen käytössä vuosina 800-1250. Mutta koska säilyneitä jäänteitä on vähän ja alueesta on tutkittu vasta pieni osa, jää moni kysymys roikkumaan ilmaan. Millainen rakennelma Rapolassa on ollut, kuka sen on rakentanut, milloin ja miksi? Millaisen yhteisön siellä asuneet ihmiset muodostivat ja miten he elivät? Monet suomalaiset arkeologit ovat tutkineet Rapolaa, heidän joukossaan ovat mm. Jouko Voionmaa sekä Anna-Liisa Hirviluoto.

Rapolan harju

Linnavuoreen liittyy harjun lounaisrinteellä sijaitseva muinaismuistoalue, jossa on röykkiöhautoja, muinaispelto ja uhrikiviä. Rapolan harjun sisältä löytyy kaksi hautaa. Haudalla ei tarkoiteta tässä yhteydessä viimeistä leposijaa vaan kuoppaa: pohjoinen harjuhauta on 200 metriä pitkä ja 15 metriä syvä, toinen etelän puolella oleva hiukan pienempi. Painanteet ovat todennäköisesti toimineet turvapaikkoina vihollisten hyökkäyksiä vastaan. Harju muodostaa syvänteeseen luonnollisen lukon.

Haudan pohjalta löytyy ihmisten rakentama pyöreä kuoppa, jota on saatettu käyttää joskus kaivona. Vedensaanti onkin ollut alueella oleskelleille ihmisille ensisijaisen tärkeä asia.

Rapola on monipuolinen kokonaisuus. Se ei ole pelkkä linnavuori vaan se nousee keskelle kulttuurimaisemaa, joka on osa kokonaisuutta. Rapolan suurin arvo onkin sen maisemallisessa kauneudessa, joka on säilynyt ihmisen toiminnasta huolimatta. Rapolan linnavuori on ollut jo vuosia valtion omistama ja se kuuluu museovirastolle.

Lähteet

Ojanen, Eero: Suomen muinaisjäännöksiä, Otava, 1995

http://www.valkeakoski.fi/portal/suomi/kulttuuri_ja_vapaa-aika/puistot_ja_virkistysalueet/luontopolut/rapolanharjun_luonto_ja_muinaispolku/
http://www.nba.fi/fi/kulttuuriymparisto/arkeologinen_perinto/muinaisjaannosten_hoito/kohteita/rapola