Kino Sampo

Kino Sampo on yksi Suomen vanhimpia elokuvateattereita. Se perustettiin marraskuussa 1917 ja oli aikansa huvielämän keskuksia Riihimäellä. Nykyisin Kino Sammon ja Riihimäen Nuorisoteatterin toiminta nivoutuu läheisesti yhteen. 

kuva: Jonna Riikonen

Elokuvateatteritoiminta alkaa

Elokuvateatterit olivat erittäin keskeinen osa sosiaalista elämää Riihimäellä 1900-luvun alkupuolella. Elokuvateattereita oli useita ja niissä oli näytöksiä viikon jokaisena päivänä. Elokuvateattereita oli etenkin Suokadun varrella ja näytökset esitettiin useimmiten täysille katsomoille. Kino Sampoa lukuun ottamatta vanhat elokuvateatterit ovat kadonneet. Ensimmäinen Suokadun teattereista oli Jussilan Teatteri ja kadun vastakkaisessa päädyssä oli Riihimäen Elävien Kuvien Teatteri, joka aloitti toimintansa vuonna 1910. Teatteri Tähti avasi ovensa vuonna 1911.

Kilpailu yleisöstä

Kilpailijoita ilmaantui teatteritoiminnan osoittautuessa tuottoisaksi. Jussilan elokuvateatteritoiminta hiipui varsin aikaisessa vaiheessa muiden teattereiden tulon myötä. Mainonta ja markkinointi olivat tärkeä osa toimintaa. Näyttävät ulkomainokset sekä pienet, elokuvien aiheita esittelevät ohjelmalehtiset, olivat yleisiä keinoja yleisön houkuttelemiseksi. Riihimäen teattereiden mainoksia ei tiedetä säilyneen, mutta tuon ajan sanomalehti-ilmoituksista on selvinnyt, että Riihimäellä esitettiin samoja elokuvia kuin Helsingissä. Pääkaupungin teatterit toimivat maahantuojina, jotka vuokrasivat elokuvia pienten taajamien yrittäjille.

Liikemies Julius Markkanen ja rakennusmestari Jalmar Numminen eivät olleet aiemmin toimineet elokuva-alalla, mutta he olivat päättäneet rakentaa Riihimäelle uuden teatterin. On todennäköistä, että Numminen suunnitteli Teatteri Sammon rakennuksen. Sampo aloitti toimintansa 29.11.1917 ja avautumista mainostettiin näyttävästi Riihimäen Sanomien etusivulla. Tuolloin elokuvateatteritoimintaa oli ollut Riihimäellä jo varsin kauan. Kilpailu oli kovaa ja koska esitettävät elokuvat olivat lähestulkoon samoja, oli etumatkaa kilpailijoihin saatava muilla tavoilla. Esimerkiksi teatterin julkisivulla ja sisustuksella oli oma merkityksensä. Tässä mielessä Sammolla oli etulyöntiasema muihin teattereihin nähden. Riihimäen Sanomissa kuvailtiin 5.12.1917 teatteri Sampoa seuraavalla tavalla:

”Teatterin komea ulkoasukin jo vetää puoleensa. Ja sisään astuttuamme saamme tilavasta eteissuojasta jo esimakua Sammon taiteellisesta sisustuksesta. Itse näyttämösali on avara ja aistikas.”

Elävien Kuvien Teatteri lopetti toimintansa vuonna 1926 ja katukuvasta se katosi lopullisesti, kun sen tilalle rakennettiin uusi liiketalo. A.R. Gestrin oli näkyvä hahmo Riihimäellä ja halusi muiden töidensä ohella osallistua myös elokuva-alalle. Pian Riihimäelle syntyikin Gestrinin myötävaikutuksella jälleen uusi elokuvateatteri. Emil J. Valovirran suunnittelema Apollo avattiin 2.10.1926. Yksityisyrittäjän asema oli kuitenkin hankala, ja pian Gestrin joutui luopumaan teatterista. Apollo päätyi Erkki Karun ostamaksi ja Riihimäen Kinon nimiin.

Äänielokuvat saapuvat

Teatteri Sampo siirtyi äänielokuvan aikakauteen toukokuussa 1931. Äänielokuvat kasvattivat kotimaisten elokuvien suosiota ja silmiinpistävintä 1930-luvun elokuvissa oli niiden kansallinen luonne. Vaikuttimena taustalla oli kuitenkin kotimaisen elokuvakulttuurin luominen, jonka avulla pystyttäisiin kilpailemaan ulkomaisen tarjonnan kanssa.

Sampo ei halunnut jäädä muiden elokuvateattereiden varjoon. Tästä syystä teatteria ryhdyttiin uudistamaan. Teatteri Sampo sai modernimman nimen Kino Sampo. Myös teatterin sisustus uusittiin lähes kokonaan ja katolle sijoitettiin Sampo-valokyltti, joka edelleen muistuttaa teatterin olemassaolosta.

Talvisodassa Riihimäkeä pommitettiin noin 50 kertaa. Henkilöuhrit jäivät vähäisiksi, mutta aineelliset vahingot olivat mittavia. Teatteri Sammon katon läpi putosi pommi, mutta se jäi suutariksi ja sai aikaan vain pienen tulipalon. Sotavuosina elokuvantekijät halusivat pitäytyä turvallisissa ja yhtenäisyyttä tukevissa aiheissa. Sota-aikana kotimaisen elokuvan lajityypit yleistyivät, etenkin sotilasfarssit sekä perhe-elokuvat, kuten Suomisen perhe -elokuvasarja.

Kino Sammon toimintaan tuli muutos vuonna 1945 kun Suomen Filmiteollisuus luopui teatterista. Sammon toimintaa jatkamaan perustettiin kuitenkin Kino-Sampo Oy, joka pyrki jatkamaan elokuvateatterin toimintaa.

Kino Sammon saneeraus

Teatterinjohtaja Sven Pettersson osti Kino Sammon itselleen 18.6.1951 ja haki välittömästi rakennuslupaa Sammon remonttia varten. Pettersson ja hänen vaimonsa Tyyne muuttivat Riihimäelle ja yhdessä Heikki Korpisen kanssa suunnittelivat teatterin peruskorjauksen. Sampo koki perusteellisen muodonmuutoksen ja Petterssoneille elokuvateatterin pyörittämisestä tuli elämäntapa. Muiden teattereiden lisäksi televisio alkoi kuitenkin verottaa elokuvissa kävijöiden määrää. Sampoa remontoitiin vuosien mittaan useaan otteeseen ja lopulta vuonna 1967 Sampo sai nykyisen muotonsa. Petterssonit myivät Sammon vuonna 1969.

Riihimäellä asui 1980-luvun puolivälissä alle 25.000 asukasta ja niinpä Kino Sampokin päätyi monien muiden pikkukaupunkien teattereiden tavoin lakkautuslistalle. Lakkautuspäätöksen jälkeen jatkajaa ei löytynyt ja Kino Sampo sulki ovensa itsenäisyyspäivänä 1986. Vaikutti siltä, että riihimäkeläinen elokuvakulttuuri oli loppunut täysin. Kaupunkilaisten joukosta löytyi kuitenkin niitä, jotka halusivat nähdä elokuvia Sammossa. Sampo oli ollut jonkin aikaa purettavien rakennusten listalla, kun Pertti Kosonen ja Markku Nenonen saivat kaupunginjohtajalta luvan aloittaa elokuvakerho. Sampo alkoi toimia elokuvakerhon varassa. 1980 -luvun loppupuolella Kino Sampoa hyödynnettiin vilkkaasti ja monipuolisesti. Elokuvakerho Sampo sekä Lasten elokuvakerho Onni pyörittivät elokuvia Sammon valkokankaalla tasaiseen tahtiin. Elokuvakerhojen lisäksi Sammosta tuli harjoitus- ja esiintymistila. Nuoret musiikin harrastajat ottivat tilan omakseen ja syntyi Rammari, Riihimäen elävän musiikin yhdistys.

Kaikesta huolimatta Sampo oli jatkuvan purku-uhan alla. 1990 -luvun alussa luovutettiin kuntalaisaloite kaupunginvaltuustolle Sammon säilyttämisen puolesta. Sammon remontoimiseksi esitettiin hankesuunnitelma vuonna 1992 ja hankkeen toteuttamiseksi perustettiin Pro Sampo-ryhmä, jonka tarkoituksena oli kartoittaa ne vapaaehtoiset henkilöt, joiden avulla remontin kustannukset saataisiin pidettyä kurissa.

Elokuvakulttuuriyhdistys Kino Sampo

Elokuvakulttuuriyhdistys Kino Sampo perustettiin 13.11.1999. Yhdistyksen perustamisen taustalla oli pyrkimys omien elokuvien esittämiseen Sammossa. Nykyisin Kino Sammossa esitetään vuosittain kolme elokuvasarjaa, jossa kussakin esitetään viisi aikuisille suunnattua ja viisi lapsille suunnattua elokuvaa. Ohjelmistossa painotetaan vaihtoehtoelokuvia vastapainona kaupalliselle elokuvatarjonnalle. Sampo tekee kuitenkin yhteistyötä Riihimäen kaupungin ykkösteatteri Gildan kanssa ja niiden ohjelmistot täydentävät toisiaan. Kaupungin molemmat elokuvateatterit ovatkin vakiinnuttaneet paikkansa kaupungin elokuvateatteritoiminnan ylläpitäjinä.

Lähteet:

Kurkela, Reijo: Suokylän Broadway: Riihimäkeläisen elokuvatoiminnan historia. Elokuvakulttuuriyhdistys Kino Sampo, 2007 (Jyväskylä: Gummerus kirjapaino)