Suomen kasarmit

Vuonna 1878 tuli Suomen suuriruhtinaskunnassa voimaan asevelvollisuuslaki, jolloin läänien pääkaupunkeihin rakennettiin kasarmialueet vuosina 1881-83. Yleisten rakennusten ylihallitus laati tyyppipiirustukset kasarmeille. Myös Hämeenlinnan 7. tarkk'ampujapataljoonan rakennukset on tehty näiden piirustusten mukaan. Arkkitehti August Boman vastasi suunnittelutyöstä, ja lääninarkkitehti Carl A. Cawén osallistui siihen. <widget type="googlemap"> <marker lat="60.99268 " lon="24.45325">Suomen kasarmit</marker> </widget>

Suunnitelma

August Boman noudatti suunnittelussaan venäläisiä ohjesääntöjä, mutta kiinnitti erityistä huomiota hygieniaseikkoihin ja majoitusmukavuuteen. Jopa ilmanvaihto otettiin huomioon rakentamisessa. Tästä oli kenraalikuvernööri Bobrikov myöhemmin katkera - asuivathan suomalaiset sotilaat paremmin kuin venäläiset. Bomanin suunnitelmat julkaistiin laajana piirustuskokoelmana, jota sovellettiin hieman eri tavoin eri paikkakunnilla. Perusratkaisussa harjoituskenttä, päällystön asuinrakennukset ja kansliat, miehistökasarmit, sairaala, talousrakennukset oli sijoitettu ohjesäännön mukaisille paikoilleen. Puiset miehistökasarmit Boman sijoitti pareittain vastakkain muodostaen näin suojaisat kasarmipihat. Upseeriston asuinrakennukset sijaitsivat varuskunta-alueen reunalla, puistovyöhykkeen suojaamana. Päävartion ja arestin suunnittelussa Boman noudatti tarkasti venäläisiä ohjeita. Se sijoitettiin keskeiselle paikalle harjoituskentän tuntumaan. Boman suunnitteli puisille kasarmialueille vain yhden tiilirakennuksen, leipomon. Syynä tähän oli paloturvallisuuden lisäksi tarve estää syöpäläisten, rottien ja hiirien pääsy elintarvikkeisiin.

Rakentaminen

Kuva: Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon kokoelmat

Kasarmit sijoitettiin Turuntien varteen vanhaa hautausmaata vastapäätä paikalle, jossa aiemmin olivat sijainneet Vikmanin ja apteekkarien yrttitarhat lavoineen ja kasvihuoneineen. Paikalla oli ollut myös venäläisten rakentama linnoitus, redutti. Virallisesti kaupunki luovutti kasarmitontin valtiolle syksyllä 1881. Senaatin hyväksyttyä paikan helmikuussa 1882 alkoivat mittavat rakennustyöt. Akseli Salokannel muistelee kirjassaan Vanhaa Hämeenlinnaa:

Minulla ja Myllymäen pojilla yleensäkin oli hyvä tilaisuus seurata uuden pataljoonan kasarmien valmistumista...Pian alkoivatkin jokapäiväiset hirsi-, lankku- ja lautakuormat vieriä kasarmialueelle kaikilta ilmansuunnilta. Samanaikaisesti kuului kilkutus ja kalkutus kallioilta aamuvarhaisesta iltamyöhäiseen saakka. Myllymäestä, hevoshaan takaisesta kalliosta irrotettiin lohkare lohkareen perään. Niinikoski miehineen ja hevosineen siirrätti ne kasarmialueelle.

Koko alue oli valmis toukokuussa 1884. Varsinaisen kasarmikorttelin eteläpuolella sijaitsevaan pienempään kortteliin sijoitettiin erillinen sotilassairaala-alue. Tämä kortteli rajautui pohjoisessa nykyiseen Selkäsuonkatuun ja etelässä Pajakatuun. Venäläisten otettua kasarmit haltuunsa 1900-luvun puolella, alueelle rakennettiin lisää punatiilisiä rakennuksia. Vuodelta 1887 olevassa kaavassa näkyy sairaala-alueen miehistön saunarakennus, puinen pieni talo, ns. "ruumishuone", punatiiliset ja puiset asuintalot ja muita pienempiä rakennuksia. Ennen kuin kaikki tämän korttelin talot purettiin 1970-luvun alussa, rakennuksissa oli asunut puolustusvoimien henkilökuntaa perheineen. Keskellä korttelia oli kranaatinheitinkomppanian puinen pitkä rakennus. Keltainen leipomorakennus toimi perheiden pesutupana.1970-luvun alussa kortteliin rakennettiin uudet asuintalot puolustusvoimien henkilökunnalle ja 2000-luvulla talojen väliin jäävälle puistomaiselle kentälle on rakennettu uusia pienkerrostaloja.

Venäläistämisen aika

1900-luvun alun sortokauden alettua Nikolai II sääti 1901 vastoin Suomen senaatin ja valtiosäätyjen kantaa uuden asevelvollisuuslain, joka johti Suomen sotaväen lakkauttamiseen. Kasarmialueet luovutettiin venäläisen sotaväen käyttöön. Suomen kasarmeilla venäläiset ryhtyivät, samoin kuin muillakin varuskuntapaikkakunnilla, rakentamaan punatiilisiä kasarmeja, jotka valmistuivat 1910-luvun alkupuolella. Niiden suunnittelussa noudatettiin yhtenäistä venäläistä kasarmiarkkitehtuuria, jolle oli ominaista rikas jäsentely. Hämeenlinnan kasarmeille venäläiset rakensivat Turuntien varteen tiiliset miehistörakennukset sekä tiilisen upseerikerhorakennuksen Vuorikadun varteen. Kolme puista miehistörakennusta paloi venäläisten aikana, joten alkuperäisistä on jäljellä vain yksi.

Nykyaika

Vanha puinen päävartio keskellä kasarmialuetta on seisoo entisellä paikallaan, samoin tiilinen leipomo sekä verstasrakennukset Selkäsuonkadun varrella. Upseerien asuintalot kasarmialueen itälaidalla, nykyisen Eureninkadun varrella ovat säilyneet ehjänä rivistönä. Nykyisin sotilaskäytössä on vain korttelin länsiosa, jossa toimii Hämeen sotilasläänin esikunta. Länsireunan puisissa upseeritaloissa toimi pitkään mm. Varuskunnan päiväkoti. Sen oli perustanut majuri Tauno Marrasmaa kenraalimajuri Kai Savonjousen vaimon ehdotuksesta vuonna 1951.

Suomen kasarmien alue on luokiteltiin vuonna 1993 valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä (30.11.2000) todetaan, että valtakunnallisiin alueiden käyttötavoitteisiin kuuluu kulttuuriperinteen säilyttäminen.

Lähteet

Rakennettu Häme. Hämeen liitto, Karisto Oy, Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9

Akseli Salokannel: Vanhaa Hämeenlinnaa, Karisto Oy, Hämeenlinna 1964

www.hameenlinna.fi/pages/105242/09_rakennushistoria.pdf

Kaupunki kuvissa III. Hämeenlinna 2011