Kantolanniemen siirtolapuutarha

 Hämeenlinnassa Vanajaveden rannalla sijaitsee yksi Suomen hienoimmista siirtolapuutarha-alueista. Siirtolapuutarha on keidas kaupungin keskellä.

Historia

Alun perin siirtolapuutarha-ajatus on lähtenyt Keski-Euroopasta toistasataa vuotta sitten, kun luostarien asukkaat neuvoivat paikallista väestöä viljelemään ryytimaata. Myös Suomessa haluttiin parantaa heikkoa ruokatilannetta viljelemällä hyötykasveja. Suomen ensimmäinen siirtolapuutarha-alue perustettiin Tampereelle.

Kantolanniemen siirtolapuutarha perustettiin vuonna 1933 pastori Aijal J. Uppalan aloitteesta. Kaupunginhallitus asetti toimikunnan valmistelemaan asiaa ja jo samana vuonna perustettiin Kantolanniemen siirtolapuutarhayhdistys ry. Kunnallisneuvos Erik Grenman myi kaupungille Katisten kartanon maihin kuuluvasta Kantolankärki-nimisestä tilasta 8,5 hehtaarin alueen, jolle puutarha rakennettiin. Käytännössä kysymyksessä oli hyväntekeväisyyslahjoitus, koska kauppahinnaksi määrättiin yksi markka.

Siirtolapuutarha-alueelle kaivettiin kaivo ja hiekoitettiin käytävät. Kasvien kasteluvesi pumpattiin Vanajasta altaisiin, joista se vietiin kastelukannuilla palstoille. Myöhemmin hankittiin vesijohto, mutta monet asukkaista haluavat vieläkin noutaa vetensä kaivosta. Palstat kastellaan nykyisin varta vasten laadittua kasteluverkostoa pitkin. Aluksi paikan päälle ei ollut valmista tietä, vaan asukkaat kulkivat sinne pyörillä, veneellä tai jalkaisin polkuja pitkin. Vuonna 1957 vietettiin talkoovoimin tehdyn yhteismajan vihkiäisiä. Vuonna 1984 Kantolassa myllerrettiin jälleen, kun mökkikylään vedettiin sähkökaapelia.

Mökit ja puutarhat

Alue edustaa siirtolapuutarha-arkkitehtuuria parhaimmillaan. Se on arkkitehtuuriltaan pysynyt niin yhtenäisenä, että on väläytelty mahdollisuutta muuttaa se suojeltavaksi museoalueeksi. Sitä on jopa kutsuttu ”timantiksi Suomen siirtolapuutarhaliikkeen kruunussa”. Kaikkiaan mökkejä on melkein 80. Ensimmäiset tuvat rakennettiin vuonna 1934. Mökit ovat 22 neliön kokoisia. Alusta asti mökkien rakentamisessa ja kunnostamisessa on noudatettu tarkkoja ohjeita. Kaupunki rakensi tyyppipiirustusten mukaisen mallimökin nro 16 ennen varsinaisen rakentamisen aloittamista. Myös mökki numero 67 on säilyttänyt alkuperäisen muotonsa. Pienten mökkien ulkoasusta ja sen kunnostamisesta on olemassa tarkat säännöt. Vinttiin sai sijoittaa makuutilat. Kuisteja oli lupa rakentaa parin eri mallin mukaan. Myöhemmin kuisteista sai lisätilaa rakentamalla ne umpinaisiksi.

Kuhunkin mökkiin kuuluu 300 neliön palsta. Puutarhassa voi viljellä hyötykasveja kuten marjapensaita, perunaa ja porkkanaa, mutta myös kukkaloistoa riittää. Alkuvuosina palstat olivat ahkerassa hyötyviljelyssä. Asukkaat täydensivät sota-ajan säännöstelyvuosina ruokakomeroitaan puutarhan sadolla. Nykyään on kysymyksessä vapaa-ajan asuminen ja lomanvietto. Hyötyliikuntaa saa rapsuttelemalla maata. Puutarhatyön lomassa siirtolapuutarhayhdistys on järjestänyt sekä retkiä että juhlia ja leikkimielisiä kilpailuja. Talvisin on ollut talviriehoja ja ulkoilupäiviä.

Ainutlaatuista on se, että jokaisella mökkiläisellä on mahdollisuus rakentaa pieni sauna järven rannalle. Kaikkiaan näitä saunarakennuksia on järven rantapöheikköön noussut 66. Ranta-alueelle omin luvin noussut saunapuistikko herätti aikanaan kiivasta keskustelua. Räätäli Saarinen rakensi jo vuonna 1934 paikalle ensimmäisen ns. maasaunan, jonka löylyistä nautti myös moni muu alueen asukas. Vuonna 1979 saunapuistikko liitettiin kaupungin päätöksellä osaksi muuta siirtolapuutarhaa.

Asukkaat

Kaupunki vuokrasi palstoja asukkaidensa virkistyskäyttöön. Mökin omistajan tulee olla hämeenlinnalainen. Puutarha on avoinna asukkaille huhtikuun puolivälistä lokakuun loppuun. Saunomassa saa käydä talvellakin. Mökkiläisten tulee osallistua kesän aikana yhteiseen talkootyöhön. Yhteiset virkistysalueet ovatkin upeassa kunnossa. Osa omistajista asuu mökillä koko kesän, osa käy hoitamassa tiluksiaan. Mökkien omistajien keski-ikä on aika korkea, mutta lapsia näkyy kapeilla kujilla ja pihoissa, kun he ovat tulleet vierailemaan isovanhempien luona. Alueen mökinomistajilla on vuoteen 2025 asti ulottuva vuokrasopimus kaupungin kanssa. Yhteistyö kaupungin ja siirtolapuutarhayhdistyksen kesken on ollut sujuvaa.

Lähteet

• Alho, Noora: Siirtolapuutarha on Hämeenlinnan asukkaitten ikioma keidas. Hämeen Sanomat 14.7.2003
• Antila-Andersson, Hanne: Siirtolapuutarha säilyy Kantolanniemen nokassa. Hämeen Sanomat 4.9.2007
• Kantolanniemi 60 vuotta. Toim. Kalevi Rajala. 1993
• Kiimalainen, Kimmo: Siirtolapuutarhassa kukkivat kesän kukat. Hämeen Sanomat 5.8.1990
• Lapisto, Pirkko: Siirtolapuutarhatoimintaa Hämeenlinnassa. Hämeenlinna-Wanaja: kotiseutujulkaisu LV 2007, s. 23-24
• Miettinen, Juha: Krapsuttamisen kaipuu ei lopu: Kantolanniemen siirtolapuutarha on yhtä vanha kuin asukkaansa. Hämeen Sanomat 9.5. 1999
• Siirtolapuutarha on kaupunkilaisen keidas. Hämeen Sanomat 6.7.1986