Kalliomäki VII linja

Kalliomäen seitsemäs eli VII linja ulottui sitten alun perin Hämeentiehen. Sitä kautta peräpään asukkaat kulkivat Hämeentielle suunnistaessaan.
Talo numero 1 tuottaa ongelmia 1930-luvun asukkaiden kohdalta. Ei sitten millään tule mieleen. Myöhemmin talon omisti ainakin opettaja Hilma Kivikoski ja sitten Mikko Nousiainen.

Talo 2 oli tärkeä, se oli Osuusliike Tammen myymälä numero 8. Sieltä myytiin ruokatavaraa, myös maitoa, jota jaettiin alun perin piharakennukseen tehdystä maitohuoneesta. ”Kultakiviskä” mittasi vauhdikkaasti litran mitalla maitotonkasta asiakkaiden maitokannuihin, kermaa pienemmällä mitalla. Myöhemmin maitopuolikin siirrettiin muun myymälän tiloihin.

Lukanderin perhe (äiti puuttuu) Forssan kauppalan keskustassa 1930-luvulla. Taustalla säästöpankin piparkakkutalo ja Hjeltin Vanha Apteekki.

Talo numero 3 oli Karlssonien hallussa, nimien suhteen epävarmuutta, Allan, Inkeri, Jalo, Paavo ja Sonja sekä vielä Henry tulevat mieleen. Numerossa 4 oli Anderssoneja, muistan Unton, joka pukkasi kuulaa sopivasti, sekä Ingan.

Numero 5 oli Hellstenin talo, jonka edestä poikettiin oikealle peräpäätä kohden ennen kuin kahdeksas linja avattiin Hämeentielle. Karl Akseli Hellsten oli poliisi, jonka eräs tehtävä oli myös vankien kuljetus, koska rakennuksen eräässä kadun puoleisessa ikkunassa olivat vahvat kalterit. Vaimon nimi oli Cecilia ja poikien nimet olivat Heimo ja Arvo. Nimien suhteen voi todeta, että poliisinaapurit ovat mielessä Vihtori Leponiemen ja Antti Tuomolan nimillä, mutta Hellstenin kohdalla oli vain Hellsten. Etunimet tulivat sattumalta ilmi hautakivestä, samoin vaimon nimi.

Numero 6 oli asumuksena sillä toisella Melinin mammalla, Martti muistuu myös mieleen. Numero 7 oli nimeltään Sepänhovi. Pihapiirissä oli kaksi tai kolmekin asuinrakennusta ja siellä asusteli viulupelimanni Aleksanteri eli Santtu Kivivuori muiden mukana. Muista asukkaista ovat ehdolla Aaltoset, Tuomiset ja Tammet, asukkaita oli runsaasti. Pihapiiristä lähti sotien jälkeen soittelemaan Arvi Syrjä, joka maailmalla alkoi käyttää nimeä Edvard.

Numerossa 8 asui edellä mainittu maidonjakelija Kultakivi, jonka etunimeä en muista koskaan kuulleeni, oli vain ”Kultakiviskä”. Esko Aaltonen mainitsee, että torppari Peltosen Matin asuinrakennus siirrettiin 1890-luvun loppupuolella Ronttismäkeen Kultakiven talon kohdalle. Myös Kaapon torppa siirrettiin Jokisen talon kohdalle ja Mikkolan torppa VII linjan molemmin puolin. Paikasta ei ole mainintaa.

Numerossa 9 asustelivat Fribergin mamma ja Ruusa, miten lieneekään nimi kirjoitettu. Myöhemmin Mäkikadun tieltä puretussa piharakennuksessa asuivat Aili Hansson ja poika Veikko. Numero 10 oli asuntona Saara Kotokannolla-

Sitten Mäkikadun pohjoispuolella talo numero 11 oli Heinosen pieni ruokakauppa. Heinosen nekut erosivat Martinin nekuista siinä, että ne olivat kovempia ja sokerisempia kuin Martinin pehmeämmät nekut, näin kertoo makumuisti. Sotien jälkeen vanha kaverini Örnin Valto asui siinä Sinikka-vaimonsa, Irma-tyttärensä ja Jorma-poikansa kanssa, joten tähän entiseen kauppaan tuli muutakin kuin ostosasiaa.

Punainen talo numero 12 oli Palinin Akun koti. muuta ei tästä ole kerrottavana.

Numerosta 13 tuli minulle tärkeä. Siinä asui Colinin perhe, kunnes 1935 siihen muutti Lukanderin perhe; isä Martti, äiti Valma, poika Väinö ja tytär Raija. Ennen sotia en tiennyt heistä mitään, paitsi että Martin kanssa harrastettiin Salmin saunassa käymistä. Martin kohtaloksi tuli jatkosota. Sotatouhujen jälkeen harrastimme Väinön kanssa soittoa. Tämän harrastuksen vuoksi poikkesin sitten Lukanderille, jossa havaitsin, että Väinöllä oli sisar nimeltä Raija. Tuli taloon sitten useimminkin asiaa, josta seurasi se, että Raijan kanssa istumme edelleen yhdessä aamukahvipöydässä. Harvoin samasta talosta saa vaimon lisäksi myös parhaan miespuolisen kaverin.
Vastapäisessä talossa numero 14 a

Hellstenin talon edestä käännyttiin oikealle matkalla Kalliomäen perukoille. Kuja saatettiin sulkea sen jälkeen, kun VIII linja oli rakennettu Hämeentielle saakka.

susti Jolaman perhe, aikaisemmin Jokisen. Tällä paikalla oli siis ollut yksi edellä mainituista vanhoista siirretyistä torpista.
Numero 15 piti sisällään perheen nimeltä Reipas. Isä Kusti, äiti Mari ja poika Unto. Numero 16 jäi oudoksi, sodan jälkeen siinä sentään sitten asusti Sulo ja Saima Ekholm.
Numerossa 17 asui jälleen Niemisiä. Isä Kosti, äiti Fanni ja pojat Kalevi ja Erkki.

Numerossa 18 asusti Hieta-ahon perhe. Esko Aaltonen kirjoittaa 1800-luvun lopun mökkien siirrosta Kalliomäkeen: ”Korpelan mökistä tehtiin sitten savenvalajan verstas ja sauna tuotiin 7. L. n:o 18.”

Numero 19. Esko Aaltonen kirjoittaa suutari Grönlundista näin: ”Suutari Grönlund vei ent. Aleksi Johanssonin mökin Matkun ja Lamminrannan teiden risteykseen. Mutta sieltäkin Wahren tuon Jerusalemin suutarin hääti tiehensä 1879. Lähestyi nim. Forssan suuri maatalousnäyttely, ja Matkun uutta tietä myöden odotettiin Forssaan saapuvan paljon vieraita. Piti saada mökkirähjät pois näkyvistä. Kerrotaan, että tehdasyhtiö osti ”mustan suutarin” velkakirjat ja pani niiden voimalla miehen muuttamaan takaisin Ronttismäkeen (7.l. n:o 19.” Numero 20 on sitten vailla muistitietoa.

Tälläkin linjalla oli jouduttu tienrakennuksiin, Fribergin talon kohdalla kalliota oli leikattu kai runsaan metrin, Lukanderin talon kohdalla oli myös jyrsitty kiveä.
Muisti alkaa harsuuntua etäisyyden kasvaessa kotimökistä. Vielä on yksi kolkka, josta on sopivia muistikuvia, joten palataan vielä asiaan. Tällä kolkalla asusti Martta-täti perheineen.

Tuomo Väkevä