Vanhaa Kalliomäkeä

Kolmatta linjaa ei ole edes yritety saada liikennöitäväksi. Talo numero seitsemän kohdalla on liikennemerkki, joka kertoo, että vain jalankulkijoille.

Kalliomäki – kiveä ja tasamaata

Kalliomäki on Forssan vanhin kaavoitettu pienasuntoalue. Kaavoituksen pani alulle 1870-luvulla tehtailija Axel Wilhelm Wahren, joka halusi saada puuvillatehtaidensa työntekijät sitoutumaan työpaikkaansa. Mikäpä on paremmin sitoutunut kuin työntekijä, joka rakentaa mökkinsä lainaa tehden. Ei ole haluja etsiä työtä muualta.
Vuosisadan vaihteen tienoilla näyttää Kalliomäessä olleen seitsemän pidempää linjaa ja peräpäässä VIII linja ja IX linja osittain. Vuoden 1925 Forssan kauppalan asemakaavassa Kalliomäessä oli selostuksen mukaan poikki Kalliomäen kulkeva Mäkikatu ja yksitoista linjaa.
Forssan kirkko on mahdollisimman hienolla paikalla, ympäristöään korkeammalla mäellä. Kirkon jälkeen alkaakin sitten Kalliomäki.

Mäkikatua pitkin

Kun kulkee Kalliomäen Mäkikadun päästä päähän kirkonmäeltä alkaen, saa turhan tasaisen vaikutelman. Tasaista, tasaista, kunnes Viidennen ja Kuudennen linjan väliltä löytyy kumpare, jonka jälkeen katu laskeutuu hieman alas. Tämä töyräs kulki muksuaikana Eklundin mäen nimellä. Sitten tasaista, kunnes Seitsemännen linjan jälkeen alkaa pientä tasaista laskua, ja kadun päähän päästyään kulkija huomaa olevansa entisellä pellolla. Tämäkö siis KALLIOmäkeä?

Katsele ympärillesi

Ei sitä näin pidä kulkea. Mäkikatua kulkiessa pitää katsoa linjoja alaspäin (Hämeentien suunta) ja ylöspäin (kohti Harakkamäkeä).

Kalliomäen korkein kohta on II linjan talon numero 15 (oikealla ylhäällä) pihamaan tienoilla.

Ensimmäinen linja siis johdattelee sopivan nousun myötä kirkon portille. Sen jälkeen linja jatkuu vain pienellä nousulla.

Toinen linja nousee tasaisesti Hämeentieltä täytemaiden ja kallioleikkausten myötä ja jatkuu edelleen nousten aina talojen 15 ja 16 väliin, jossa on tehty reilu kallionleikkaus. Talo numero 15 pihamaalla on Kalliomäen korkein kohta. Sen jälkeen linja laskeutuu ja yhtyy sairaalaan menevään tiehen. Siis silloin ennen vanhaan. Väellä ja voimalla tehty ajoreitti.

Kolmas linja on niin tyly Mäkikadun ja Hämeentien välillä, ettei ole tehty yritystäkään murtaa talojen 7 ja 8 välissä muhkuroivaa kalliota. Liikennemerkki kertoo jalkamiehelle sopivasta liikenneväylästä. Jalkamiehenkin pitää kostealla kelillä varoa liukasta ja muhkuraista kalliota. Näiden kallioiden jälkeen linja laskeutuu alemmaksi Mäkikadulle. Harakkamäkeen päin tasaista.
Neljäs linja noudattelee edellä mainittua, mutta sitä on pystytty tasoittamaan sen verran ylimmältä osalta, että liikennemerkki myöntää linjan olevan siltä osin kevyen liikenteen väylä. Siis polkupyörällä siitä alas? Luvallista, mutta ei suositella oman kokemuksen perusteella ihan yleiseen käyttöön. Tämän töyrään jälkeen linja laskeutuu Mäkikadun tasalle, siitä tasaista Harakkamäen suuntaan. Aikoinaan tämä ”Linteen mäki” oli suosittu kelkka- ym. mäki mukula-aikana.

Viides linja on sitten taas täytemaiden ja kallionleikkausten avulla saatu ajokuntoon Hämeentieltä Mäkikadulle. Ja jatko Harakkamäen suuntaan tasaista. Kuudes ja Seitsemäs linja ovat jo sen verran kesympiä, että pienillä täytemailla ja kivien kolhimisilla homma on selvä. Kahdeksas linja on sitten Hämeentieltä tasaista Mäkikadulle, mutta Harakkamäen suuntaan on sitten kallioista talojen 15 ja 16 välissä. Louhimaan siinä ei kuitenkaan ole ruvettu.

Yhdeksäs linja on sitten vain lievää nousua aina loppuun saakka. Sama pätee Kymmenenteen linjaan sillä erolla, että talojen 5 ja 6 välillä on pitänyt notkoa tasoittaa täytemaalla ja talon 8 kohdalla oli tehty pieni maanleikkaus, kalliota ei ollut linjan kohdalla, se oli minun kotipihallani eli juuri talon numero kahdeksan pihalla ja oli esteenä poikkikujan käyttäjille, joita ei juuri näkynytkään.

Yhdestoista linja oli sitten kaikkein tasaisin, siinäkin kuitenkin lievää nousua loppupuolella.

Se kummajainen, XII linja

Sitten seuraa pieni kummajainen eli Kahdestoista linja. Sitä ei ole missään asemakaavassa, mutta se oli käytössä vielä 1930-luvulla. Omat jalkani kertovat astelleensa siellä. Kahdeksan taloa oli rakennettu odottamaan linjan valmistumista, mutta koskaan sitä ei tapahtunut. Talojen numerointi oli kuitenkin käytössä. Linja alkoi talojen numero 7 (Sanrda Aro) ja 8 (Viljo Mikkolan perhe?) välistä. Sitten talo numero 9, puhuttiin Hammarin talosta, lyhennys Stenhammarista ja toisena nimenä Sipilä, vastapäätä talo 10, Alenin talo. Talvisota vei Sulo Alenin. Mäkikadun pohjoispuolella oli talo numero 11, Rungon talo. Sitä vastapäätä oli Koskivuoren talo, numero 12, isä ja poika olivat soittokunnan miehiä.
Sitten linjan oikealla puolella ei ollut enää taloja, nurmikkoinen joutomaa, kuin lapsia varten. Vasemmalla puolella olivat Toivo Valon talo numero 14 ja Mikko Laaksosen talo, numero 16.
Ja sitten on tarkoitus katsastella ketkä muillakin linjoilla asustivat 1930-luvulla. Ja vähän myöhemminkin.

Jatkot tälle jutulle

Jatkona seuraavat jutut nimiltään Kalliomäki XI linja, Kalliomäki X linja, Kalliomäki IX linja, Kalliomäki VIII linja, Kalliomäki VII linja sekä Kalliomäki V ja VI linja.

Tuomo Väkevä

Aiheesta lisää

• Mummolassa Forssan Kalliomäessä
• Kotikuntani Vorsa´lapsuuteni tehtaa varjosa