Riihimäen kaupunginmuseo

Riihimäen kaupunginmuseo kerää, tallentaa, tutkii ja esittelee Riihimäkeen liittyvää esineistöä ja aineistoa. Erityiskohteena on lisäksi luovutetussa Karjalassa olleeseen Antrean pitäjään liittyvä aineisto. Riihimäki oli yksi antrealaiseten viidestä sijoituspaikkakunnasta vuonna 1944.

Riihimäen kaupunginmuseon omistaa Riihimäen kaupunki. Heti Riihimäen kaupungiksi tulon myötä kaupunkiin alettiin aktiivisesti puuhata kotiseutumuseota. Asiasta oli keskusteltu jo 1930-luvulta lähtien, mutta hanke käynnistyi kun Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunta keräsi museon peruskokoelman, noin 1600 esinettä, kesällä 1961. Museo aloitti toimintansa syksyllä 1961. Aluksi museo toimi Eteläisen koulun väestönsuojassa ja oli lähinnä esinevarasto.

Riihimäen kaupunginmuseo muutti ratainsinöörin taloon vuonna 1970. Silloin museon käytössä oli rakennuksen idän puoleinen pääty, näyttely oli kahdessa kerroksessa. Perusnäyttelyssä oli maatalouden, elinkeinotoiminnan, rautatien ja antrealaisten osastot. Perusnäyttely uusittiin vuonna 1983, muta se noudatti pääpiirteissään aikaisempaa aihejakoa.

Museon kokoelmat ovat karttuneet niin, että tällä hetkellä kokoelmissa on noin 19 000 esinettä ja valokuvia noin 150 000. Riihimäkeen liittyvän aineiston lisäksi museo on alusta asti tallentanut, tutkinut ja esitellyt rajantakaisen karjalaisen Antrean pitäjän aineistoa.

Vuosien 1997–1998 rakennuksen peruskorjauksen yhteydessä kaupunginmuseo sai koko rakennuksen käyttöönsä. Tällöin museon perusnäyttely uusittiin täysin. ”Riihimäkeläisen tarina” esittelee Riihimäen historiaa, teollisuutta, kauppaa, 1800-luvun lopun asuinhuoneinteriöörin, rautatien lipunmyyntiaulan sekä Antrea-huoneen. Näyttelytilat on sijoitettu yhteen kerrokseen.

Peruskorjauksen jälkeen museon näyttelytoiminta vilkastui. Vaihtuvien näyttelyiden huoneessa on nykyisin vuosittain yleensä kaksi erikoisnäyttelyä ja lisäksi aulassa on useita piennäyttelyitä. Museon paikallisuudesta huolimatta museo on tehnyt myös näyttelyitä, jotka ovat kiinnostaneet myös turisteja.

Museon pihapiirissä entisen saunan pesutuvan toimii Riihimäen Martat ry:n kesäkahvila Pesutupa kesäsunnuntaisin. Lisäksi museon pihapiirissä järjestetään erilaisia tapahtumia.

Ratainsinöörin talo - Nykyinen kaupungintalo rakennus

Riihimäen kaupunginmuseo sijaitsee Riihimäen rautatienpuistossa. Alkujaan se oli tarkoitettu neljälle perheelle. Siinä asuivat asemainsinööri E. Wasastjerna, silloinen vaakitsija – myöhemmin asemapäällikkö – A.W. Öller, kirjuri O. A. Lindblad ja varastonhoitaja J. H. Fagerström. Tällöin rakennuksessa myös oli neljä sisäänkäyntiä, Julkisivun ulkoeteisten lisäksi molemmissa päädyissä oli kuistit. Rautatieliikenteen alkaessa vuonna 1862 talossa oli asemapäällikkö Öllerin asunto, joka käsitti kolme huonetta ja keittiön. Lisäksi rakennuksessa oli VR:n toimitiloja. Lennätin toimi rakennuksessa junaliikennöinnin ensimmäiset vuodet ja ennen Riihimäen ensimmäisen rautatieaseman valmistumista vuonna 1868, junaliput myytiin rakennuksesta. Nykyisinkin nähtävillä olevan lippuluukun edustalla oli pieni odotushalli. Lennättimen ja lipputoimiston tiloina oli kaksi huonetta ja muina asematiloina kolme huonetta ja keittiö.

1870-luvulta lähtien rakennus toimi ratainsinöörin asuntona ja VR:n toimitiloina. Ratainsinööreinä alkuaikoina toimi mm. Herman Gummerus (1862–), Teodor Tallqvist (1872–), Nikolai Thuneberg (1878–), joka hoiti virkaa kahdenkymmenen vuoden ajan. Hänen jälkeensä ratainsinöörinä toimi Axel Bäckström.

Vuonna 1886 vedettiin Riihimäen ensimmäinen puhelinlinja asemalta ratainsinöörin asunnolle.

Vuonna 1960 rakennusta laajennettiin rakentamalla kaksi rakennusmestarin toimistohuonetta ja konttorihuone. Laajennusosan alle rakennettiin kellaritiloja. Rakennus toimi VR:n toimistotiloina vuoteen 1970, jolloin kaupunki vuokrasi sen kaupunginmuseon tiloiksi ja työsuhdeasunnoksi. Rakennus on ollut vuodesta 1993 lähtien kaupungin omistuksessa. 

Rakennus on puolitoistakerroksinen, vuonna 1960 rakennetussa osassa on lisäksi kellari. Pohjamuodoltaan se on pitkä ja kapea suorakaide, johon liittyy iso lasikuisti ja kaksi ulkoeteistä. Perustuksena on luonnonkivinen kivijalka, laajennusosassa betoni. Rakennusmateriaalina on käytetty hirsiä lamasalvostekniikalla. Ulkoverhoilu on saumarimalaudoitus.

Vuoden 1960 laajennuksen yhteydessä rakennuksesta purettiin kolme kaakeliuunia, peltikuoriset pystyuunit ja leivinuuni. Näihin päiviin asti on säilynyt 4 kaakeliuunia, jotka edustavat Turun Kaakelitehtaan vuosisadan alkuvuosikymmenien mallistoa.

Ulkorakennus oli alunperin kaksiosainen. Sen itäpäädyssä sijaitsi ulkovessa, navetta ja puuliiteri. Länsipäädyssä oli erillinen saunarakennus. Asemapäälliköllä oli työsuhdelehmä, jonka talviheinät VR hankki. Ratainsinööri Fagerholmin aikana 1930-luvulta 1950-luvulle perheellä oli mm. lampaita ja kanoja. Sota-aikana ulkorakennukseen oli varastoitu saksalaisten sotilaiden muonaa.

Lisätietoja

http://www.riihimaenkaupunginmuseo.fi