Ero sivun ”Iivari Kallioinen” versioiden välillä

Häme-Wikistä
imported>Tapio
(Ak: Uusi sivu: '''Juho Iivari Kallioinen''' (28. kesäkuuta 1906) oli lahtelainen liikkeenharjoittaja, jota epäiltiin osallisuudesta aseiden hajasijoitukseen. Tästä syystä hänet pidätettiin...)
 
imported>Tapio
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
'''Juho Iivari Kallioinen''' (28. kesäkuuta 1906) oli lahtelainen liikkeenharjoittaja, jota epäiltiin osallisuudesta aseiden hajasijoitukseen. Tästä syystä hänet pidätettiin seitsemäksi kuukaudeksi, mutta ei tuomittu.
'''Juho Iivari Kallioinen''' (s. 28. elokuuta 1906) oli lahtelainen liikkeenharjoittaja, jota epäiltiin osallisuudesta aseiden hajasijoitukseen. Tästä syystä hänet pidätettiin seitsemäksi kuukaudeksi, mutta ei tuomittu.
 
 
==Radioasema 12==
Kallioinen johti Erillispataljoona 4:n radioasema 12:a, joka perustettiin Helsingin Kuusisaareen. Radisteina toimivat vakoilusta kiinni jääneet desantit, joita uhkasi kuolemantuomio, elleivät suostuneet yhteistyöhän hämäämään neuvostoliittolaisia. Usein hämäys onnistui kuukausien ajan.
 
Aseman päällikkönä toimi kersantti Juho <u>Iivari</u> Kallioinen (26. elokuuta 1906 <ref>http://koti.phnet.fi/oh3ac/historiikki72.pdf</ref>) . Sillä toimi kymmenen henkilöä toukokuussa 1944. Kallioinen oli radioamatöörikerho [[Lahden Kolmoset|Lahden Kolmosten]] jäsen ja hänen radiokutsunsa oli OH3NX. <ref>http://koti.phnet.fi/oh3ac/historiikki72.pdf</ref>
 
Aune Irene Janhonen, jolle oli Neuvostoliitossa annettu nimi Irina Nikolajevna Petrova, pudotettiin laskuvarjolla yhdessä Salinin nimellä toimivan Nokian entisen kauppalanhallituksen jäsenen, Arvo Viitasen, kanssa 8. syyskuuta 1943, pudotettiin Ikaalisten Susinevalle tavaratorpedoineen. 13-vuotiaan pojan nähtyä heidät Janhonen antautui, mutta Viitanen vastusti poliisin suorittamaa kiinni ottoa. Viitanen ammuttiin 10. syyskuuta 1943, mutta Janhonen suostui yhteistyöhän Tampereella olevan valvontaosaston yksikön kanssa. Hän sai neuvostoliittolaisen desanttiradiolähettimen, jolla hän piti yhteyksiä Moskovan Sokolnikissa olevaan vasta-asemaan hotelli Emmauksen viidennestä kerroksesta. 20. syyskuuta 1943 - 27. helmikuuta 1944, jonka jälkeen vasta-asema ei ollut enää yhteydessä. Janhonen siirrettiin asema 12:lle Helsingin Kuusisaareen. Moskovan välirauhan aikana Janhoselle tarjottiin mahdollisuutta siirtyä Ruotsiin, minkä hän tekikin Haaparannan kautta ja palasi Yhdysvaltoihin, Detroitiin, Härnösandin ja Tukholman kautta. <ref>http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4266</ref>
 
Eugen (Ivan) Kotov oli nuori inkeriläinen neuvostoliittolainen upseeri, joka jäi Oulunkylässä kiinni siksi, että koulupoika oli huomannut, että hänen Suomen armeijan vänrikin univormussaan oli kurssimerkki oli kiinnitetty taskun yläpuolelle ja että napit oli kiinnitetty univormun kankaaseen kiinni eikä siten, että niissä oli suomalaisen univormun hieman liikkuva lenkki. <ref>http://www.kaupunginosat.net/oulunkyla/kaupunkipolku/makitorppa/slides/tl11_Oulunkyla_sodassa.htm</ref> <ref>http://www.kaupunginosat.net/oulunkyla/kaupunkipolku/makitorppa/slides/tl11_Oulunkyla_sodassa.htm</ref>
 
Huomattuaan seikan koulupoika ilmoitti asian poliisille. Ennen kiinni jäämistään hän oli ehtinyt jo kaksi kertaa palata Neuvostoliittoon ja kolmannella kerralla lähettää kaksi oikeaa viestiä sinne. Kiinni jäänyt desantti, joka suostui yhteistyöhön. Kolmas hänen lähettämänsä viesti oli jo väärä ja suomalaisista johtuva. Jatkosodan aikana hän ehti lähettää kaikkiaan 355 väärää viestiä Neuvostoliittoon. Suomalaiset järjestetivät hänet Ruotsiin uudella nimellä jatkosodan jälkeen.<ref>Lisähavaintoja Pohjois-Kymenlaakson ja sen lähialueiden ilmapuolustuksesta Talvi- ja Jatkosodassa, sivu 109,  Pekka Vanhala, Tuokio Kirja, huhtikuu 1004, ISBN 952-91-6883-7</ref>
 
Robert Marttinen oli kiinni jäänyt desantti, joka työskenteli radiopataljoonalle. Hänelle järjestettiin siirtyminen Ruotsiin 1944 <ref>Lisähavaintoja Pohjois-Kymenlaakson ja sen lähialueiden ilmapuolustuksesta Talvi- ja Jatkosodassa, sivu 109,  Pekka Vanhala, Tuokio Kirja, huhtikuu 1004, ISBN 952-91-6883-7</ref>
 
Toivo Raikkerus otettiin kiinni lokakuun lopussa 1942. Marraskuussa 1943 hän lisäsi lähettämäänsä salaviestiin tunnuksen, joka ilmaisi neuvostoliittolaisille sen, että hän työskenteli suomalaisille, mikä tarkoitti sitä, että hänen lähettämänsä viestit eivät olleet oikeita. Suur-Saimaan suojeluskunnan kenttäoikeus tuomitsi Toivo Raikkeruksen kuolemaan 3. helmikuuta 1944, joka pantiin toimeen 4. helmikuuta 1944. <ref>Lisähavaintoja Pohjois-Kymenlaakson ja sen lähialueiden ilmapuolustuksesta Talvi- ja Jatkosodassa, sivu 109,  Pekka Vanhala, Tuokio Kirja, huhtikuu 1004, ISBN 952-91-6883-7</ref>
 
Vainio-niminen suomenkielentaitoinen viroinen desantti, joka oli pudotettu Suomeen Aitomäessä 19.-20. heinäkuuta välisenä yönä ja joka toimi ryhmän varajohtajana, jäi kiinni Kepsuvirralla 26. heinäkuuta 1941. Hänestä oli tehty päivää aikaisemmin ilmoitus. Hän suostui yhteistyöhön. Kahdeksannen tiedotuskomppanian sotakirjeenvaihtaja Pärttyli Virkki laati 30. heinäkuuta 1941 desantteja vastaan käydystä taistelusta uutisen, jonka mukaan ryhmän viides desantti, joka tarkoitti Vainiota radistidesanttina, kuoli tulitaistelussa. Uutinen julkaistiin 2. elokuuta 1941 lehdissä, jonka jälkeen Vainiosta ei ole ollut mitään kirjallista tietoa.<ref>Lisähavaintoja Pohjois-Kymenlaakson ja sen lähialueiden ilmapuolustuksesta Talvi- ja Jatkosodassa, sivu 115 ja 116,  Pekka Vanhala, Tuokio Kirja, huhtikuu 1004, ISBN 952-91-6883-7</ref>


[[luokka:Lahden kaupunki]]
[[luokka:Lahden kaupunki]]

Versio 10. kesäkuuta 2014 kello 11.09

Juho Iivari Kallioinen (s. 28. elokuuta 1906) oli lahtelainen liikkeenharjoittaja, jota epäiltiin osallisuudesta aseiden hajasijoitukseen. Tästä syystä hänet pidätettiin seitsemäksi kuukaudeksi, mutta ei tuomittu.


Radioasema 12

Kallioinen johti Erillispataljoona 4:n radioasema 12:a, joka perustettiin Helsingin Kuusisaareen. Radisteina toimivat vakoilusta kiinni jääneet desantit, joita uhkasi kuolemantuomio, elleivät suostuneet yhteistyöhän hämäämään neuvostoliittolaisia. Usein hämäys onnistui kuukausien ajan.

Aseman päällikkönä toimi kersantti Juho Iivari Kallioinen (26. elokuuta 1906 [1]) . Sillä toimi kymmenen henkilöä toukokuussa 1944. Kallioinen oli radioamatöörikerho Lahden Kolmosten jäsen ja hänen radiokutsunsa oli OH3NX. [2]

Aune Irene Janhonen, jolle oli Neuvostoliitossa annettu nimi Irina Nikolajevna Petrova, pudotettiin laskuvarjolla yhdessä Salinin nimellä toimivan Nokian entisen kauppalanhallituksen jäsenen, Arvo Viitasen, kanssa 8. syyskuuta 1943, pudotettiin Ikaalisten Susinevalle tavaratorpedoineen. 13-vuotiaan pojan nähtyä heidät Janhonen antautui, mutta Viitanen vastusti poliisin suorittamaa kiinni ottoa. Viitanen ammuttiin 10. syyskuuta 1943, mutta Janhonen suostui yhteistyöhän Tampereella olevan valvontaosaston yksikön kanssa. Hän sai neuvostoliittolaisen desanttiradiolähettimen, jolla hän piti yhteyksiä Moskovan Sokolnikissa olevaan vasta-asemaan hotelli Emmauksen viidennestä kerroksesta. 20. syyskuuta 1943 - 27. helmikuuta 1944, jonka jälkeen vasta-asema ei ollut enää yhteydessä. Janhonen siirrettiin asema 12:lle Helsingin Kuusisaareen. Moskovan välirauhan aikana Janhoselle tarjottiin mahdollisuutta siirtyä Ruotsiin, minkä hän tekikin Haaparannan kautta ja palasi Yhdysvaltoihin, Detroitiin, Härnösandin ja Tukholman kautta. [3]

Eugen (Ivan) Kotov oli nuori inkeriläinen neuvostoliittolainen upseeri, joka jäi Oulunkylässä kiinni siksi, että koulupoika oli huomannut, että hänen Suomen armeijan vänrikin univormussaan oli kurssimerkki oli kiinnitetty taskun yläpuolelle ja että napit oli kiinnitetty univormun kankaaseen kiinni eikä siten, että niissä oli suomalaisen univormun hieman liikkuva lenkki. [4] [5]

Huomattuaan seikan koulupoika ilmoitti asian poliisille. Ennen kiinni jäämistään hän oli ehtinyt jo kaksi kertaa palata Neuvostoliittoon ja kolmannella kerralla lähettää kaksi oikeaa viestiä sinne. Kiinni jäänyt desantti, joka suostui yhteistyöhön. Kolmas hänen lähettämänsä viesti oli jo väärä ja suomalaisista johtuva. Jatkosodan aikana hän ehti lähettää kaikkiaan 355 väärää viestiä Neuvostoliittoon. Suomalaiset järjestetivät hänet Ruotsiin uudella nimellä jatkosodan jälkeen.[6]

Robert Marttinen oli kiinni jäänyt desantti, joka työskenteli radiopataljoonalle. Hänelle järjestettiin siirtyminen Ruotsiin 1944 [7]

Toivo Raikkerus otettiin kiinni lokakuun lopussa 1942. Marraskuussa 1943 hän lisäsi lähettämäänsä salaviestiin tunnuksen, joka ilmaisi neuvostoliittolaisille sen, että hän työskenteli suomalaisille, mikä tarkoitti sitä, että hänen lähettämänsä viestit eivät olleet oikeita. Suur-Saimaan suojeluskunnan kenttäoikeus tuomitsi Toivo Raikkeruksen kuolemaan 3. helmikuuta 1944, joka pantiin toimeen 4. helmikuuta 1944. [8]

Vainio-niminen suomenkielentaitoinen viroinen desantti, joka oli pudotettu Suomeen Aitomäessä 19.-20. heinäkuuta välisenä yönä ja joka toimi ryhmän varajohtajana, jäi kiinni Kepsuvirralla 26. heinäkuuta 1941. Hänestä oli tehty päivää aikaisemmin ilmoitus. Hän suostui yhteistyöhön. Kahdeksannen tiedotuskomppanian sotakirjeenvaihtaja Pärttyli Virkki laati 30. heinäkuuta 1941 desantteja vastaan käydystä taistelusta uutisen, jonka mukaan ryhmän viides desantti, joka tarkoitti Vainiota radistidesanttina, kuoli tulitaistelussa. Uutinen julkaistiin 2. elokuuta 1941 lehdissä, jonka jälkeen Vainiosta ei ole ollut mitään kirjallista tietoa.[9]

  1. ↑ http://koti.phnet.fi/oh3ac/historiikki72.pdf
  2. ↑ http://koti.phnet.fi/oh3ac/historiikki72.pdf
  3. ↑ http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4266
  4. ↑ http://www.kaupunginosat.net/oulunkyla/kaupunkipolku/makitorppa/slides/tl11_Oulunkyla_sodassa.htm
  5. ↑ http://www.kaupunginosat.net/oulunkyla/kaupunkipolku/makitorppa/slides/tl11_Oulunkyla_sodassa.htm
  6. ↑ Lisähavaintoja Pohjois-Kymenlaakson ja sen lähialueiden ilmapuolustuksesta Talvi- ja Jatkosodassa, sivu 109, Pekka Vanhala, Tuokio Kirja, huhtikuu 1004, ISBN 952-91-6883-7
  7. ↑ Lisähavaintoja Pohjois-Kymenlaakson ja sen lähialueiden ilmapuolustuksesta Talvi- ja Jatkosodassa, sivu 109, Pekka Vanhala, Tuokio Kirja, huhtikuu 1004, ISBN 952-91-6883-7
  8. ↑ Lisähavaintoja Pohjois-Kymenlaakson ja sen lähialueiden ilmapuolustuksesta Talvi- ja Jatkosodassa, sivu 109, Pekka Vanhala, Tuokio Kirja, huhtikuu 1004, ISBN 952-91-6883-7
  9. ↑ Lisähavaintoja Pohjois-Kymenlaakson ja sen lähialueiden ilmapuolustuksesta Talvi- ja Jatkosodassa, sivu 115 ja 116, Pekka Vanhala, Tuokio Kirja, huhtikuu 1004, ISBN 952-91-6883-7
Noudettu kohteesta ”https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Iivari_Kallioinen&oldid=35265”