Anne Hakala

(s. 1958)

Taidegraafikko, taidemaalari. 
Asunut Lahdessa vuodesta 1979.
Linkki taiteilijamatrikkeliin

Anne Hakala on toiminut 1981 lähtien kuvataideohjaajana ja vetänyt jo opiskeluaikoina lastenkirjaston kuvataidekerhoa. Hänen teoksistaan on ollut esillä temperamaalaus Liipolan kirjastossa ja iso puupiirros kaupunginteatterin aulassa. Tempera- ja puupiirrostekniikoiden lisäksi hän on viime vuosina tehnyt videoteoksia sekä valokuvannut. ”Aihemaailma näyttää tekniikkavaihdoksista huolimatta pysyneen melko samankaltaisena. Uudet tekniikat kuitenkin auttavat uusien havaintojen ja näkökulmien löytymistä”, Hakala kertoo.

”Joskus 14-15-vuotiaana syntyi halu ryhtyä ’isona’ taiteilijaksi. En tosin tiedä mistä sain moisen ajatuksen. Menin silloin Lempäälän kansalaisopistoon maalauskurssille, seuraavaksi Oriveden opiston kuvataiteen kesäkurssille, ja edelleen Kankaanpään Taidekouluun kahdeksi vuodeksi. Vuoden opiskelin Helsingin Taideteollisen korkeakoulun koulutuskeskuksessa ja neljä vuotta Lahden Taideinstituutissa.” == Elämyksiä luonnosta ==
”Haluan näyttää mitä meillä on aivan lähellä, ympärillämme: tämä luonto. Luonto tarjoaa jokaiselle voimaa ja lohtua, jos vain huomaamme ja annamme sen koskettaa. Yritän omilla teoksillani välittää niitä kokemuksia ja tuntemuksia joita itse koen luonnossa. Täällä Lahdessa meillä onkin luonto aivan käden ulottuvilla, se läpäisee kaupungin hienosti puistojen ketjuna. Jalan tai polkupyörällä pääsee mitä hienoimpien luontokokemusten äärelle. Jos jaksaa polkea 8 kilometriä, pääseekin jo laajojen ja syvien metsien luokse.”

”Usein teoksen lähtökohtana on jokin oma kokemus, jonka kokee niin tärkeäksi tai mielenkiintoiseksi, että haluaisi jakaa sen muiden kanssa. Esimerkkinä Valovarjot-videoteoksen synty. Työhuoneessani on isot ikkunat etelään ja länteen. Lasit ovat ns. valuvaa, epätasaista lasia; kun kesällä valo heijastuu lehvistön läpi sisälle, se muodostaa varjoteatterimaisia kuvioita seiniin ja muille pinnoille. Tuuli kun vielä heiluttaa oksia, syntyy kuvioihin liikettä joka on kuin valon tanssia tuulen vaihtelevassa rytmissä. Aluksi halusin kuvata tätä valotapahtumaa itselleni muistiin videokameralla, sitten ajattelin että olisi hienoa näyttää se myös muille. Maalaukset syntyvät samalla tavalla. Itsellä on jokin tuntemus tai tapahtuma jolle alkaa maalaamalla hakea muotoa.”