Ero sivun ”Laune” versioiden välillä
imported>Mtaavila p (Poisti suojauksen sivulta Laune) |
imported>Mtaavila p (Mtaavila siirsi sivun Laune uudelle nimelle Laune : paikannimen historia luomatta ohjausta) |
(ei mitään eroa)
|
Versio 11. helmikuuta 2014 kello 14.20
Launeen kaupunginosan nimi on peräisin alueella sijaitsevasta lähteestä. Sanan taustalla voivat olla esimerkiksi muinaissaksalainen launa, gootin kielen launs tai keltin launo, jotka kaikki merkitsevät iloista. Nimi saattaa liittyä myös metsästykseen suomen kielessä käytössä olleen sanan launi (puinen tai luinen syöttipuikko) välityksellä.
Launeen asuinalueen historiaa
Launeen pientaloalue kaavoitettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1936, kun professori Carolus Lindberg laati kaupungin eteläisten osien asemakaavan. Alueen katuverkosto ja nimistö ovat pääosin peräisin tästä kaavasta. Kaavan toteuttaminen aloitettiin rakentamalla 35 pientä paritaloa Rahkakadun, Suorankulmankadun, Mustamäenkadun ja Pajusillankadun varteen vuosina 1944-1945, ja rakentaminen jatkui kiivaana pitkälle 1950-luvulle. Osa pientaloalueen tonteista luovutettiin siirtoväelle ja rintamamiehille. Talojen suunnittelijoina toimi niin valtakunnallisesti tunnettuja arkkitehtejä kuin lahtelaisia rakennusmestareitakin. Rakennuksia on joissain kohdissa laajennettu ja niiden lomaan on pystytetty uusia, mikä on rikkonut alueen alkuperäistä erityisluonnetta. Launeen vanhin säilynyt rakennus on kuitenkin Launeen lähteen päälle rakennettu Launeen pumppuasema, joka on rakennettu jo ennen Suomen itsenäistymistä eli vuonna 1909. Rakennuksen suunnitteli Carl Tavast. Muita alueen vanhoja julkisia rakennuksia on Launeen kirjasto (1948), joka aluksi sai nimekseen Launeen koulu ja lopulta palveli Lähteen kouluna.
Launeen pientaloalue on asutushistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti merkittävä. Alueeseen kuuluvat Närekatu, Äestäjänkatu, Kyntömiehenkatu, Myllytie, Rahkakatu, Suorankulmankatu, Aurakatu, Mustamäenkatu Launeenkadun ja Mäntsäläntien välillä, Yläkatu, Pajusillankatu, Alakatu, Nurmikatu, Jokitie, Etelätie, Vanamontie, Talvikintie, Pöllöntie, Kuovinkuja, Mäntsäläntie, Nikkilänkatu, Lähteenkatu ja Lähteenpolku.
Asuinalue nykypäivänä
Launeen pientaloalueen asutushistoriallinen ja rakennustaiteellinen arvo vaikuttavat myös alueen nykypäivän asukkaisiin, sillä alueen ulkoasu pyritään säilyttämään yhtenäisenä. Lähes kaikkiin rakennushankkeisiin ja laajennuksiin vaaditaankin rakennuslupa, ja jokaista tonttia tarkastellaan yksilöllisesti, sillä muun muassa rakennusten sijoittelu tonteilla on yksilöllistä. Rakennuslupa vaaditaan muun muassa uuden huoneen rakentamiseen, grillikatoksen pystyttämiseen, roskakatoksiin sekä lauta-aidan rakentamiseen. Valitettavasti pohjavesialueelle ei myöskään voida myöntää lupaa maalämpöputkien poraamiseen.
Launeen alueen asukkaiden etuja ajaa ja yhteisöllisyyttä edistää aktiivisesti toimiva Launeen omakotiyhdistys.
Lähteet
Selvitys Lahden kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kohteista. Niskanen, Riitta (toim.), Lahden kaupunginmuseon julkaisuja, 2000, s. 146-151.
Liukkonen, Marjo, Apua, asun Launeella!. Artikkeli julkaistu Omalähiö -lehdessä huhtikuussa 2011. Artikkeli on luettavissa sivulla www.laune.fi.
Ali-Juhakkala
Hennalan kasarmialueen ja Salinkallion välisessä laaksossa sijaitseva Ali-Juhakkala on saanut nimensä alueella sijainneen, Juhakkalan kantalosta jaetun, Ali-Juhakkalan tilan mukaan. Aiemmin aluetta kutsuttiin Jonoffinkulmaksi paikalla sijainneen venäläisen Ionoffin mökin mukaan.
Patomäki
Patomäki on asuinalue ja kallioinen mäki Porvoonjoen rannalla. Mäki lienee saanut nimensä mäen kohdalla sijainneen, mahdollisesti kalanpyydyksenä toimineen padon perusteella.
Lähteet
- Laapotti, Marjukka: Lahden paikannimistö. (Toim. Päivi Siikaniemi, Lahden kaupunginmuseo, Unto Tupala) Lahden kaupunki, 1994.