Toivo Peltonen

Toivo Peltonen

(s. 1921)

Tietoa kirjalijasta

Sota-aikaa (1941-44) lukuun ottamatta koko ikänsä Hartolassa asunut Toivo Peltonen on käynyt kansakoulun ja monia yrityskursseja.
Hän on työskennellyt omaa nimeään kantavalla suksitehtaalla (1945-84).

Hänen harrastuksiinsa kuuluvat urheilu ja laulu.
Peltonen lopetti suksitehtailun vuoden 1984-85 vaihteessa ja alkoi korjailla ränsistyneitä rakennuksia. "Mieleeni tuli, kirjoitanpahan muistiin mitä olen aikanani tehnyt ja kirjoitin muistelmani vuosina 1992-94. Olen kirjoittanut sitten vähän muitakin kirjoituksia. Mielestäni olen paremmin kirjoittaja (vanhat asiat) kuin kirjailija" hän toteaa.

Päijät-Häme ja päijäthämäläisyys näkyvät hänen mukaansa ehkä vähän hänen muistelmissaan, missä hän on kuvannut mm. suksitehdastaan. " Samoin kirjoissa: Peltosen Laulavat Sisarukset, Seuriksen Tarina ja tulossa olevassa historiallisessa muistelmateoksessa Kotikyläni. Viisiosainen muistelmateokseni on nimeltään Sukselan Topin muistelmat", hän kertoo.

Tuotanto

Romaanit

Emman tarina: erään inkeriläistytön elämänkerta, 1997.

Sotasairaala kahdeksan osasto neljä, 2002.

Runot

Runot, 1997.

Päijät-Hämettä käsittelevät tietokirjat

Sukselan Topin muistelmat. Osat 1-5. 1996. 

Peltosen sisarusten kronikat, 2000.

Seuriksen tarina, 2000.

Toivo Peltosen suksitehdas, 2002.

Mäntysen puusepänverstas, 2003.

Tekstinäyte

Alokas Peltonen ja silmälasit

Sitten tuli Peltosen vuoro joutua "jyvälle". Eräänä toukokuisena pyhäaamuna menivät alokkaat Laatunen ja Peltonen aamukahville ruokailuparakile. Saimme silloin tosiaan vielä oikeaa kahvia sunnuntaiamuisin. Kun pojat olisivat joutuneet käytävän puoleiseen päähän pöytää, niin he eivät täyttäneetkään paikkoja järjestyksessä, vaan etuilivat. Ja ottivat paremmat paikat pöydän ikkunan puoleisesta päästä.

Näin ei kuitenkaan olisi saanut tehdä. Päivystävä aliupseeri oli huomannut heidän temppunsa ja painoi pärstät muistiin. Niinpä aamukahvitilaisuuden päätyttyä Laatunen ja Peltonen ohjattiinkin aliupseerituvalle, tekemään aamusiivousta.

Oli siellä tosin muitakin alokkaita, ehkä viisi kuusi kaikkiaan ja hyvinhän se työ sujui. Mutta sitten eräs alikersantti sanoi: "Lämmittäkääpä alokas Peltonen minulle kasvojenpesuvettä." Alokas Peltonen teki niin. Kun vesi oli lämmitetty , ottikin sen joku toinen Peltoselle tuntematon tuvassa olija. Kun alokas Peltonen ei tuntenut vielä sitäkään alikersanttia, joka vettä oli pyytänyt lämmittämään, luuli hän, että vedenpyytäjä ja ottaja oli sama henkilö. Mutta sitten tuli vettä pyytänyt alikersantti kyselemään eikö se vesi jo kohta ala olla lämmintä. Alokas Peltonen vastasi hänelle: "Kun en oikein vielä tunne teitä kaikkia, niin luulin antaneeni veden oikealle henkilölle, mutta annoinkin sen eräälle toiselle kaverille." Aliupseerituvalla oltiin vielä aamupukeissaan.

Sukselan Topin muistelmat II, 1996.