Toivo Kauppinen

s. 1907 Iisalmi
k. 1987 Lahti
kirjailijanimeltään myös Teuvo Kauppo ja Topias

Opinnot ja ammatit

- Yo, Lahden yhteiskoulu (1928)
- ylempi oikeustieteen tutkinto, Hy (1937) 
- apulainen, asianajotoimisto Laki & Kiinteistö, Lahti (1937-38)
- lainopillinen avustaja, Lahden huoltolautakunta (1938-40)

Tietoa kirjailijasta

Toivo Kauppinen oli hyvin tuottelias kirjailija, jonka kynästä syntyi romaaneja, näytelmiä ja lukuisia elokuvakäsikirjoituksia.
Kirjailija sairastui vaikeasti talvisodan jälkeen ja menetti liikuntakyvyn melkein kokonaan. Silloin hänen kirjalliset lahjansa pääsivät esiin. Toivo Kauppista kuvattiin paikallisessa Hollolan Lahti (1955:1) lehdessä kirjailijaksi, joka saa teksteillään aikaiseksi hyvää mieltä. "Topias on ennen kaikkea huumorin armoitetulla lahjalla varustettu, näytelmissään valloittavan tilannekomiikan hallitseva kirjailija, jonka sanonnassa on repäisevää iskevyyttä ja hilpeää oivallusta. Vuodesta 1937 lähtien Kauppinen on vakituisesti kirjoittanut Suomen Filmiteollisuudelle käsikirjoituksia, joten valkokankaan välityksellä hän on meidän kaikkien tuntema. Kauppinen on kirjoittanut toistakymmentä kuunnelmaa, voittanut useita ensi palkintoja romaani- ja näytelmäkilpailuissa, jopa satukilpailuissakin."

"Erityisen lähellä Toivo Kauppista olivat Vesijärven Isosaaren huvila, kotiseudun tapahtumat ja paikallishistoria sekä Lahden rotaryklubi, jonka Paul Harris Fellow -arvo hänelle myönnettiin." (Etelä-Suomen sanomat, 1987)

Tuotanto

Romaanit

Niinisalon motissa. WSOY 1942.

Nostomiehen lotta: kertomus saman nimisen näytelmän pohjalta. WSOY 1942.

Ihmeellinen taskukello: kilpailusatu. Suomen Kirja 1944.

Koti puiston varrella, 1944.

Näkymätön liekki, 1945.

Sinisen lähteen taikuri, 1946.

Seikkailu kadonneessa kaupungissa. Karisto 1947. (nuortenkirja)

Eteenpäin, Gloria. Karisto 1956.

Vanhan pöllön puu, 1956.

Näytelmät

Rykmentin murheenkryyni, 1939.

Siinäpä vasta korpraali: 1-näytöksinen pienoisfarssi, 1942.

Kaupunkini kellot, 1944.

Kun kihlaus piätettiin, 1944.

Kuninkaanpäivä Anianpellossa, 1944.

Laiva tuli Anianpeltoon, 1944.

Maailman mukavin perhe, 1945.

Se ihmeellinen polku, 1945.

Kyläkavaljeerit: 3-osainen huvinäytelmä. Karisto 1946.

Tuiki rehellinen puhemies, 1947.

Kullanetsijät, 1950.

Oikein palkintominiä: Kolminäytöksinen huvinäytelmä. Karisto 1952.

Ei ikinä, 1954.

Onnenonkija, 1967.

Hovineuvoksen kello, 1971.

Mestarin morsian, 1971.

Piästökirja, 1971.

Elokuvakäsikirjoitukset

Rykmentin murheenkryyni, 1938.

Serenaadi sotatorvella, 1940.

Nokea ja kultaa, 1945.

Kultainen kynttilänjälka, 1946.

Kultamitalivaimo, 1947.

Pikku-Matti maailmalla,1947.

Laulava sydän, 1948.

Onnen-Pekka, 1948.

Ruma Elsa, 1949.

Prinsessa Ruusunen, 1949.

Aaltoska orkaniseeraa, 1949.

Professori Masa, 1950.

Isäpappa ja keltanokka, 1950.

Vain laulajapoikia, 1951.

Kenraalin morsian, 1951.

Rion yö, 1951.

Vihaan sinua - rakas, 1951.

Mitäs me taiteilijat, 1952.

On lautalla pienoinen kahvila, 1952.

Komppanian neropatit, 1952.

Senni ja Savon sulttaani, 1953.

Kunnioittaen, 1954.

Kasarmin tytär, 1954.

Veteraanin voitto, 1955.

Kukonlaulusta kukonlauluun, 1955.

Vääpeli Mynkhausen, 1957.

Murheenkryynin poika, 1958.

Pikku suorasuu, 1962.

(lähde: Internet Movie Database Inc.) == Päijät-Hämettä käsittelevät tietokirjat ==

Lahtelaista perinnettä lahtelaisten kertomana. [Lahden Säästöpankki] 1980.

Omien teosten käännökset

Die wunderbare Taschenuhr, 1947. Käännös: Berthold Laszlo.

Muu tuotanto

Häneltä ilmestyi myös lukuisia julkaisemattomia näytelmä- ja romaanikäsikirjoituksia. Hän kirjoitti myös kuunnelmia.

Tekstinäyte

Niin, tämän toimiston ikkunastakin näkyi kaksi kuusikerroksista asuintaloa, jotka uudenaikaisina ja hallitsevina olivat kohonneet vanhojen ja ränsistyneiden puutalojen sijalle kauppatorin varrella. Ja tuollaisia taloja oli muuallakin tässä kaupungissa, niitä oli kaikkiaan jo kymmenen valmiina ja kaksi uutta oli parhaillaan nousemassa. Kaikkialla niiden suuret ikkunat, joita jo ulkoakin katsoen verhosivat kallisarvoiset uutimet, kertoivat loistavista huoneistoista ja äveriäistä ihmisistä, ihmisistä, jotka tässä toimistossa olivat ostaneet noiden huoneistojen omistamiseen oikeuttavat osakkeet. Tuomari, tehtailija ja kolmas mies, rakennusinsinööri Pyökki, olivat noina kaupantekopäivinä olleet tyytyväisiä miehiä, sillä jokainen myyty osake oli tuottanut heille silloin sen voiton, jonka he olivat ennakolta paperilla laskeneet. Tuollainen yhtiötalo siirtyessään asujilleen maksoi kalliin hinnan tehtailijalle tiilien ja puutavaran hankkimisesta, tuomarille juriidisista järjestelyistä ja insinöörille urakoitsemisesta. Niin ei olisi pitänyt välttämättä olla, mutta niin oli, koska se juuri oli ydin tehtailija Keron kauniissa rakentajan unelmassa.

Koti puiston varrella, 1944.

Lähteet

• Suomen Kirjailijat 1917-1944. SKS 1981, s. 455-456. 
• Etelä-Suomen Sanomat 9.7.1987 (183), s. 9.
• Hollolan Lahti 1:1955, s. 24-25.