Arja-Annele Alin

Jokainen kirjoittaja - ja varsinkin kirjailija tietää - mikä on jumi. Se on kun tekstiä ei synny, ei sitten millään. Myös Arja-Annele Alin oli jumissa, mutta hänen juminsa johti kirjoittamiseen ja runokokoelmaan syntyyn. Jumin aiheutti lapsen menehtyminen ja suruaan hän työsti kirjoittamalla runoja.

– Kirjani myötä toivon tulevan lohtua myös muille lapsensa ja läheisensä menettäneille.

Kirjoittamisen lisäksi Alin maalaa ja valmistaa koruja, ja hänen töistään on ollut Hämeenlinnassa näyttelyitä.

Auringonkukkani

Kokoelma kertoo siis surusta, kirjoittajan esikoispojasta, joka kuoli vain 28-vuotiaana. Arja-Annele kutsui poikaansa auringonkukakseen.

Olen tähtiä mykistyneenä katsellut. Taivaan kantta sen tähtitarhoineen, ja toivonut, että joku niistä taivaan valoista minulle vilkuttaisi ja että kyyneleideni läpi näkisin lapseni kasvot siellä maailman universumissa. Ja saisin uskoa seuraavaan tuskaani.

Runon minä voi olla kuka tahansa isä, äiti, veli, sisko, missä tahansa roolissa suhteessa mietittävään. Aikojen alusta lähtien ihmiset, niin kauan kuin ihmisiä on ollut, ovat katselleet tähtiä ja pitäneet niitä muun muassa esi-isinään ja -äiteinään.

Teokset

Auringonkukkani : runoja ja aforismeja. Mediapinta, 2014. ISBN

Lähteitä

Anna Sillanpää. "Kutsuin poikaani Tonia auringonkukakseni". Kodin kuvalehti 18 / 2016 (5.11.2016) ([1])

Vesa Moilanen. Auringonkukkani-kirja on syntynyt suruntunteista. Sykkeessä. Uuden aikakauden media 27.9.2014 ([2])