Kalliomäki IX linja

Kalliomäen IX linjan erottaa Hämeentiestä leikkikenttä.

IX linja on Kalliomäen lyhyin linja. Sen erottaa Hämeentiestä leikkikenttä, joka 1930-luvulla oli joutomaata eli lasten leikeille silloinkin sopiva. Talvisodan alla kentälle kaivettiin mutkitteleva sirpalesuoja, joka sekin oli suuremmille lapsille otollinen kokoontumispaikka. Tämän leikkikentän ja talojen välistä kulkee reitti VIII linjan ja X linjan välillä. Reitti mahdollistaa IX linjan käyttämisen ajoneuvoilla alusta alkaen.

Aloitamme siis jälleen 1930-luvulta. Linja alkaa talosta numero 3. Siinä asuivat Vihtori ja Anna Tamminen sekä poika Viljo. Talon parihuoneisiin muutti 1953 pariskunta Raija ja Tuomo Väkevä, joka Marja-Leena tyttären kanssa muodostivat perheen, joka muutti Rantalanmäkeen vuonna 1964. Vastapäisessä talossa numero 4 asui Tamlanderin perhe: isä Viljami, äiti Sanni ja poika Georg James Teodor, jonka kutsumanimeksi tuli Korkki. Talossa asui myös vuokralaisia.

Talossa numero 5 asustivat lapsettomat Johanssonit. Vastapäinen talo numero 6 oli Saarton perheellä. Isä Anttoo, äiti taas vailla nimeä, lapset Reini, Betty, Tarmo ja Tuure, joka oli varhaisin leikkikaverini. Talossa oli vain keittiö ja kamari sekä koko talon levyinen suuri kylmä eteinen. Elintila oli lievästi sanoen vaatimaton, sillä peräti kuusi henkeä asusti kahdessa huoneessa.

”Seiväsprofessorin” lapsuudenkoti

Talo numero 7 oli tärkeä. Siinä asui Oleniuksen perhe, isä Harald, äiti Lydia (tuttavallisesti Haati ja Lyyti) sekä lapset Viljo, Vilma ja Valto. Tämä Valto kehittyi hyväksi urheilijaksi, Suomen edustajaksi olympialaisissa, Lontoossa 1948 hän oli seitsemäs, Helsingin kisoissa 1952 hän oli viides. Hän sai epävirallisen arvonimen ”seiväsprofessori”. Veli Viljo kaatui talvisodassa.

Kotipihalleni oli pitkään käynti IX linjalta, Oleniuksen ja Johanssonin välistä kujaa pitkin. Oleniuksen kaivosta saimme hakea vettä pitkään. Käynti pihallemme muutettiin omalta X linjalta tapahtuvaksi kun nämä poikittaiskujat tukittiin. Silloin vedennouto muuttui naapuri Enqvistin kaivosta. Kaivot olivat tärkeitä; meillekin ajateltiin joskus oman kaivon tekoa, mutta naapurit pyysivät jättämään asian sikseen, heidän kaivostaan saa vettä jatkuvasti ja uusi kaivo voisi tehdä hallaa vanhoille.

Osallistuimme naapuri Oleniuksen kanssa talvisotaan sikäli, että purimme välillä olleen piikkilanka-aidan ja panimme sen käynnissä olleeseen keräykseen. Tiedossa ei ole miten tämä aita palveli manpuolustusta, mutta tulipa jotain tehtyä yhteisen asian hyväksi. Uutta aitaa ei katsottu tarpeelliseksi rakentaa tilalle, sillä se katsottiin tarpeettomaksi hyvien naapureiden välille.

Talossa numero 8 asui Leppälän täti. Myöhemmistä asukkaista ei ole varmaa muistikuvaa. Talo numero 9 kuului Nestori Laaksoselle, hänen vaimolleen ja Helly-tyttärelle. Heitä vastapäätä, numero 10, asuivat Hagertit, myöhemmin nimi muuttui Kuuselaksi.

Kaivo kadulla

Kun oli kaivoista puhe, näiden viimeksi mainittujen talojen välillä, enemmän Hagertin puolella oli yksi yleinen kaivo, tietysti nimeltään katukaivo, joka palveli aikanaan siinä kuin muutkin. Silloin katuihin ei kylvetty suolaa.

Rytmi-yhtye poseeraa.

Mäkikadun pohjoispuolelle päästyä tuli vastaan talo numero 11. Se oli Nummelan talo, jossa oli myös yleinen sauna. Sitä vastapäätä oli Tuomen talo, numero 12, jossa asustivat äiti Veera ja poika Unto, sekä lisäksi vuokralaisia. Numerossa 13 asuivat Mattilat. Isän nimi oli Arvo, äidin nimeä en tietenkään muista. Sitten lapset Impi, Ensio, Liisa ja Pentti.

Sitten voidaan kertoa Esko Aaltosen suulla, että Uudenkartanon tieltä purettiin aikoinaan useita torppia, joita siirrettiin mm. Kalliomäkeen, joka silloin oli Ronttismäki. Eräs Mattilan torppa siirrettiin IX linjalle, entisen palotornin lähelle.

Kalliomäen Rytmi-yhtye

Talossa numero 14 asui Lahden perhe. (Paikallinen ääntämys oli Lahtin perhe.) Siinä olivat isä Kalle, äiti Fanni, tytär Adele, pojat Kalle, Reino, Jalo ja Vilho eli Ville.

Tämän hanuria soittaneen Villen kanssa pantiin pystyyn yhtye nimeltä Rytmi, kolmantena oli Väinö Lukander. Tämä tapahtui sotien jälkeen, vuonna 1946. Villen veli Reino esiintyy hanurin kanssa Pallo-Pojat - nimisen tanssiyhtyeen valokuvassa vuodelta 1938.

Viereisessä kuvassa keskellä hanuristi Ville Lahti, IX linja 14, viulun kanssa Väinö Lukander, VII linja 13, Kitaran kanssa Tuomo Väkevä, X linja 8 ja saksofonin kera Valto Örn, XI linja 11. Valtosta tuli pain tämän jälkeen Kalevi Ahon eno, Kalevista puolestaan tuli tunnettu säveltäjä. Trumpetin kera kuvassa Aki Lehtonen, "linjaton", joka soitti rumpuja Rytmissä, hän myös otti tämän kuvan Villen kotipihalla., koska sattui olemaan ammatiltaan valokuvaaja.

Talossa numero 15 asui Sulinin perhe, josta nimitietona on vain tytär Kaarina. Sitä vastapäätä oli tontti numero 16, jossa ei ollut rakennusta, vaan yhteiskaivo, joten sitä nimitettiin kaivokedoksi. Voisi olla vaikkapa tontti, jossa aikanaan oli Esko Aaltosen mainitsema palotorni.

Numerossa 17 asusti Melinin mamma, josta on jäänyt mieleen hieman tiuskea mielenlaatu, ainakin meluaviin poikiin kohdistuva. Vastapäisessä talossa numero 18 asui Sofia Hakala.

1930-luvulla linjalla oli siis 15 taloa. Seitsemän talon paikalle on rakennettu aivan uudet rakennukset, lisäksi Arvi Lehtoila rakennutti uuden talon Hakalan talon taakse, numero 20. Kaivoketo sai myöhemmin harteilleen uuden asuintalon, mutta todellakin vasta 1990-luvulla.

Talojen numero 3, 4, 5, 6, 10, 11 ja 14 tilalla ovat uudet rakennukset.

Tuomo Väkevä