Lähdekoodi sivulle Arkistot:Kiistettä P. K— sen kirjoitukseen ”Papiston palkoista ja Kirkollisuudesta Suomessa”

'''Kiistettä P. K— sen kirjoitukseen ”Papiston palkoista ja Kirkollisuudesta Suomessa”'''. 

Tämän wuoden S:ttaressa 12 n:rossa ja Lisälehdessä n:ro 5 eräs lähettäjä P. K. esittelee Papiston palkkain parannusta Suomessa, paitsi muuta, ”yhtäläisesti yli koko maamme maksettawaksi kultakin manttalilta 6 tynnyriä jywiä ja 60 V:laa woita. Sen lisäksi 1 markka sawulta eli kattilakunnalta ja 1 markka 20 penniä kultakin tolpparilta, loiselta, kauppa-, ammatti- ja wirkamieheltä eli yleensä jokaiselta, joka manttali-luettelossa on otettu itscpäällensä hengille". 

Nyky-aikanen kansallishengen suunta, ja niin puheena olewa kirjoittajakin, suurilla askeleilla näyttää tarkoittawan parantaa asioita ajan waatimukscn mukaiseen laatuun; mutta mietteensä näyttää waan olewan liian wanhassa kiinni riippuwa, siinä osassa muka että se perustaa papis-palkan maksoa maalla jotenkin yksipuolisesti maatiloille ja manttali-arwolle, joka nykyisessä laadussaan, erinäisillä maatiloilla, suuressa tila-paljoudessa, wastaa kowin epäsuhtaisesti. Katsellaampas tuota seikkaa likemmin. 

l:ksi Maanomistus-oikeuteen Suomessa wanhin ja wieläkin woimassa olewa perustus on ylimuistonen nautinto yksityisillä tiloilla ja koko kylillä, paikkakunnittaisin. Ylimuistoisesti nautitut maat on aiwan pienet, sensuhteen kuin nykyaikanakin annetaan maata manttelille, missä sitä annettawaksi löytyy; ympärillä olewat maat on raja-naapurit, joko ylimuistosella nautinnolla eli muulla tawalla tulleet laillisella uudella omistamaan — niin sen jolla ei ole laillista etua omistaa mitään maa-alan lawennusta, täytyy tytyä mitä wanhuudcsta on. Siihen aikaan kuin suuremmassa osassa Suomen maata maatilat manttalille laskettiin, oli metsämaat enimmästi yhteisiä eli käytöllisesti wähän waaria pidettiin laitumen ja puutarpccn nautinto-rajoituksesta, kuin sitä muka toisella oli liiaksi, mitä toiselta puuttui, eikä kelwannut yli oman tarpeen riittäwä kaupaksi. Semmoisessa tapauksessa oli walmis niittu ja pelto käytöllisesti yksin-omaisesti nautittawa, ja siten arwokkaampi, joten manttali-laskussa lienee yksipuolinen ollutkin tehdyn pellon ja niitun arwo. Täten on manttali-lasku perustaunnut sen aikasen pelto ja niittu arwon mukaan. Nykyisin näyttää niin että eräillä wanhoilla tiloilla, joilla oli jo manttali-laskun aikana tehtynä peltona ja niittuna, minkä werran maan awaruus ja luonto myönti, pellon ja niitun lawennus ei enään ollut mahdollista ja sittemmin wäki-karttu on laajentanut siwulla olewat wiljelykset ettei ole laidunta, tuskin metsääkään omaksikaan tarpeeksi, joilla ennen oli liiaksi, saati toisille ilman eli aiwan wähällä maksulla räkkäämään, niin raja-naapurit lopettiwat käytöllisellä tawalla heidän maallansa laidun- ja puu-tarpeen nautinnon, joten moniaat tilat owat huonontuneet niitä etuja suhteen kuin manttali-laskun aikana oli. Sitä wastaan toiset yksityiset tilat eli koko kylät oli manttali-laskun aikana aiwan wähän wiljelty, pelto- ja niittu-arwon suhteen, ja sittemmin wasta on laajennettu pellon ja niitun teko ja metsä on saanut raha-tulojen arwon, laidun tullut itsekullenki tarpeen wuoksi kysymykseen, ja sikäli tilat nousseet arwossansa. 

2:ksi Uudemman ajan katsannossakin, jossa iso-ja'oissa myönnetään ruunun- ja werollisille perintö-tiloille hywää maata ylipäätänsä 600 tynnyrin alaa manttalille, ja maan huonouden ja eri maakuntain laadun mukaan lisätään monioilla sadoilla ja tuhansilla tynnyrinaloilla. Wanhan wiljelys-tawan laatu ja erinäisten kulkukeinojen epäweroisuudet ja maan lämpysempi ja kylmempi luonto on aikanansa waatinut lisäyksille monta eri astetta, ja sikäli huonoksi näyttäwäin etuin suhteen on myönnetty runsaassa mitassa maata, joten nykyisin uudemman paremman wiljelystawan ja parempain kulkukeinoin ja uudesta syntyneiden kaupunkien, tehtaiden, joko uudesta syntyneiden eli wanhain parantuen, myös metsän arwon noustua on antanut erinäisille maa- ja paikka- kunnille uudemmanlaatuiset parantuneet etuus-muutokset — jotta monioissa paikoissa huono-arwoisessa katsannossa myönnetyt suuret maan lisäykset tynnyrin aloja manttalille — owat nykyisin kokoisuudessansakin hyödyllisemmät kuin toisissa paikoissa, joiden ei ole liion edut parantuneet ja eiwät ole lisäystä saaneet kuin aiwan wähän, eli ei ollenkaan. 

3:ksi Wapaa eli aateli-maatilat (jotka myös palkkaa pappia) saawat pitää omaisuutenansa kaiken maan minkä owat jollakin nautinto- eli eteensä katsoma-oikeudella woineet näyttää yksityisiin tiloinsa kuuluwan, kuin myös isoja'oissa, muunlaatuisista tiloista yhteisestä maasta eroittaessa, saawat kaiken maan mitä heidän perusteellinen osansa wastaa, muita sen lahwon tiloja suhteen, joten wapa-mailla ei ole mitään korkeampaa määrää tynnyri-lukua manttalille. 

Ylimmiten ja itsekutakin erikohtaa tarkastaessa tilain eriluonto ja arwo manttalin suhteen näyttää mahdottoman suuren epäsuhdan. Esim. tiloja löytyy joilla on maata 200 tynnyrin alaa manttalilla, jotka nykyisin maksawat papis-maksoja, siihen lukkarin luettu, ylipäätänsä 1½ tynn. jywäin arwoa. P.K— sen esityksessä tulisiwat ne maksamaan 6 tynn. jywiä ja 60 N:laa woita. Täten semmoiselle manttaalille lisääntyisi 4½ tynn. jywiä ja 60 V:lan woin arwo. Se tahtoo sanoa: likittäisin 2/3 kappaa jywäin ja liki 1/3 N-laa woin arwoa joka tynnyrin alalle. Toisia (jos en erehdy) tiloja taasen löytyy, joilla on yhtä hywää maata 6000 tynnyrin alaa manttalilla ja maksaa papis-maksuja, johon myös lukkari kuuluu, yhteensä 2 tynnyrin armon jywissä. P. K:n esittelemisen mukaan lisääntyisi 4 tynn. jywäin ja 60 N:lan woin arwo. Se tahtoo sanoo: 1/50 kapp. jyw. ja 1/100 N:lan woin arwoa tynnyrin alalle. Olisiko semmoinen ulosteon lisäysjärjestys sopiwa nykyiselle siwistykselle ja ihmistunnolle? Kuin yhdessä seikassa, niin kuin puheena olewassa papiston palkkaseikassakin tarkoitetaan suurta parannuksen muutosta, niin parannus waatii tehtää niin että se parantaa kaikkia mahdollisia kohtia kuin asiaan kuuluu — eikä toisen kautta eli toisissa osissa sorrettako, mitä toisen kautta raketaan. Luonnotointahan se olisi että tuo manttali-nimi (eli sen perijuurellinen laatu) kaikissa uusissa maksu-lisäyksissä edelleenki pidettäisi tapana, joka yhä waan saattaisi, yhteisen kuorman kantamisessa, toisia toisille aputiloiksi, siksi että toiset wiimein liiasta rasituksesta uupuu, toisten edistyessä. Papis-pallkain maksussa se olisi wielä senkin luonnottomampi, kuin papis-palkkaa maksaa kaiken kaltaiset maatilat ja papis-wirka wähässä mitassa kuuluu waltiollisiin toimiseikkoin (paitsi heidän omaa etuansa) etenki jos kunnallistoimia papis-wiralta wähennetään — niinkuin nykyisillä ajoilla on puuhattu. Edellisen johdon mukaan pidän siis P. K:n mietteen nykyiselle manttali-arwolle perustettawasta papis-palkan parannuksesta hylättäwänä ja luonnollisemman tien keksittämällä. Myöskin muistuttaa sopinee että P. K:n esitys, etenki maakauppiain ja tehtarien (waprikörien) myöskin tolpparien makso näyttää aiwan wäähältä, maatilain maksu-esityksen rinnalla. 

Mitä taasen P. K:n esittelemään papis-palkkain paljouteen tulee ylipäätänsä, näyttää nousewan niin korkealle, ettei Suomen kansa, nykyisellä ajalla, woi ottaa päällensä niin suurta kuormaa, esitellyillä maksu-teillä. Osittaisin, joista tässä kirjoituksessa ei ole wastuspuhetta, pidän P. K:n mietteet arwollisina. 

<br>[[Kustaa Paturi|Maamies.]] 

Lähde: Suometar n:o 19 16.5.1862[[Category:Häme-Wiki]]