Lähdekoodi sivulle Arkistot:Jyväkaupasta

Suomen Julkisia Sanomia 13 23.2.1857 

::::::::::(Lähetetty.)

'''Jyväkaupasta.''' 

<br> Tämän wuoden Suomettaren 4:ssä n:ssa kuulumisien seassa sanotaan. ”Åbo Tidningar owat tänä wuonna osoittaneet taitoa ja kiitettäwää toimituskuntoa. Siinä näkyy kirjoituksissa asian ja yhteisen huwän rakkaus. Muuta mainitsematta on niissä esim. selkeillä syillä näytetty, miten ei maassamme woi alkaa mitään tuntumampaa jywäkauppaa niinkauan kuin hallitus harjoittaa samaa kauppaa, ja yht'äkkiä alennetuilla hinnoilla saapi jywäkauppiaat wahinkoon. Tämän pelko esti esim. monta miestä wiime syksynäki, heti huonon ja katowuoden tulon hawaittua, ryhtymästä eloin hankkimiseen kotopaikoillensa”. 

Tämän kirjoittaja, joka ei ruotsia ymmärrä, ei woi enempi käsittää ”Åbo Tidningin” kirjoituksesta kuin mitä Suometar mainitsee, josta näkyy ikäänkuin Å. T:n osoituksien mukaan yhteisyydelle olisi waan wahinkoa hallituksen jywäkaupasta. Samanlaisia suupuheita on kirjoittaja myös kuullut kannettawan jo tätäki wuotta ennen; mutta wastaan wäiteltyäni, eipä ole kukaan seikkaa niin selittänyt, että olisi uskomaan kyennyt. Å. T:n kirjoittajan ”selwillä syillä näytettyä” esitelmää en woi tutkia, kuin wierasta kieltä en ymmärrä, waan tekee kuitenkin mieleni tässä yhteistä parasta koskewassa asiassa sanoa ajatukseni. Sen kohtakin myönnän ”ettei maassamme woi alkaa mitään tuntuwampaa jywäkauppaa niin kauan kuin hallitus harjoittaa samaa kauppaa”; mutta kuin kauppa luonnoltansa on waan ihmisten keskinäisien tarpeiden waihetteleminen, niin totta se kauppa paras on, joka yhteisyyttä paraiten puollustaa, suurta woittoa etsimättä; josta nyt aikoisin ”selkeillä syillä näyttää” hallituksen jywäkaupan hyödylliseksi. 

Hallituksella on ollut tapa wiljawuosina ostaa ja katowuosina myydä jywia; mutta mitäs tuossa luonnotointa? Wiljawuosina kuin pienempiinki talouksiin on wiljaa tullut yli oman tarpeen ja kuin muut kototarpeet owat waatineet jywiä myymään, niin on hinnat menneet monasti warsin alas, jos ei kauppa-asiat ole niin mukaantuneet, että wiljaa olisi samana syksynä sopinut ulkomaalle wiedä. Niinhän olisi talonpojan työwaiwa ja jywätawara mennyt mitättömään hintaan, ellei hallitus olisi määrännyt kohtuutta ja ostattanut (joskus wähissä erissäkin wähäwaraisten etua katsoen) määrätyt kasot makasiineihin; josta sitten on maankeskeiset hinnatkin samaa suuntaa syntyneet. Taaskin katowuosina, kuin maakunta on ollut juyäin tarpeessa, on hallitus määrätyllä kohtuudella myynyt wiljaa, josta taasen maankeskeiset hinnat owat syntyneet. Tästä on silminnähtäwästi ollut maakunnalle kahtalainen hyöty: saada jyyätawaran myymisessä kohtuu-hinnan, ja samoten puutteessa kohtuudella ostaa. Voittoa tässä kaupassa ei ole kysytty; siinä on katsottu tarpeiden waihetuksen hyötyä. Mutta kukas kauppias tahi joku muu pitäisi semmoista jywäkauppaa, että wälittäin säilyttää samaa tawaraa takanansa neljä, wiisi wuotta ja sitten jywätynneristä, joka ostaissa maksoi 4 Ruplaa 50 kop, myydessä ottaa 4 Ruplaa 80 kop. hop.? Kuinkas sillä tulisi kauppiain makasiini-wuokrat, rahan korko ja työwaiwat palkituiksi? Eihän sitä woi erityinen tehdä; ainoastaan hallitus siihen pystyy, matkaansaattaaksensa yhteistä etua tarpeiden ja tawarain waihetuksessa: jywätawarain tarpeellista ulottumista ja hinnan tasaisuutta, eikä woittoa; mutta jos jywäkauppa olisi jätetty waan maakunnan huostaan, niin ei suinkaan hinnat niin tasaisella kannalla pysyisi. Kuka yksityinen woisi pitää omaisuutensa kiinni yhdessä ja samassa tawarassa usiampia wuosi ja myydä earsin wähään woittoon? Mitkä hintain muutokset, etenkin merenrannasta kaukana olewassa maansydämmessä, johon kuljetus tulisi kalliiksi, seuraisi ellei hallitus pitäisi jywäkauppaa; niinkuin seurasikin wuosien 1825 ja 1830 wälillä, kuin ei silloin wielä ollut hallituksen jywäkauppa, laina- ja pitäjäin makasiinit niin hylvässä warressa kuin nykyisinä aikoina. Mainittuina wuosina ja niiden wälillä ei saatu jywiä tawalliseen hintaan, ja sisämaissa kuin ei ollut paikoilla ostajia, meniwät ne niin polusta, kuin ei jywiä enään maailmassa olisi tarwittukaan. Niinä wuosina wedettiin Waasan, Kuopion ja Mikkelin alueista (lääneistä) asti Helsinkiin rukiita ja saiwat siellä 7½ Riksiä (2 Ruplaa 60 kop. hop.) tynneristä, josta wetopalkka olisi tamallisesti pitänyt olla 1 Rupla 20 kopeekkaa, joten puhdasta saantia jäi 1 Rupla 40 kopeekkaa tynneriltä, mutta jo wuosien 1830 ja 1835 wälillä samoissa lääneissä ja kotona maksettiin 20 Riksiä tynneristä tahi lähes 8 Ruplaa hopiassa. 

Semmoisista seurauksista, kuin ensiksi mainittuna wuosina, kärsii maakunta onnettomuutta, joka näihin aikoin on juuri estynyt omassa maassa säästöen ostamalla ja maakunnan tarpeen aikana myymällä. Maamiehen toimissa tulee raha suureksi osaksi kysymykseen; rahalla maksetaan suurin osa weroja, suurempi osa palkollisten palkkaa ja erityisille työntekiöille usein koko työtkin — ja senpä tähden tekeekin rahan arwon muutos, joka tulee hintain epätasaisuudesta, maamiehen woimissa ja toimissa epäjärjestuksen. Jywätawaran kolvin epätasaiset hinnat koskewat mielä muihinkin työhaaroihin, ei yksin maamiehen toimiin, esim. teollisuuteen. Kuin jywätawara on halpaa taitaan käsitöitä myydä halpaan; waan jywätawaran kalliina ollessa, waatii saada käsitöistäki kalliimman, mutta niitä ostetaan silloin kehnosti ja työn toimi käypi woimattomaksi, ja monelta loppuu leipä siinä työssä (joka kyllä on nähty niin käywän kuin jywätamarat owat tulleet korkeesen hintaan), ja toisessa työhaarassa on hänen waikea leipäänsä ansaita kuin ei ole tottunut. Sanalla sanottu, tasaisempi jywäin hinta pitää tasaisemman liikkeen työwoimissa, ja kuin työwoimat ja toimet owat kunnossa, ei silloin suuresti puute hätyytä. 

Jos katsotaan hallituksen jywäkaupan seurauksia, niin nähdään siitä olewan kulunkein wähennystä, kuin wiljawuosina ei tarwitse jywätawaroita maasta pois kuljettaa, eikä siis liikaa waiwaa nähdä, ja taas köyhempinä aikoina ei tarwitse maahan niin paljo wiljaa tuoda, kuin hallituksella on entiseltään. Tarpeettoman wiennön ja tuonnon näin wähentymällä taitanewat yksityiset muissa toimen osissa silloin woimansa käyttää. Mutta pannaanko se kysymykseen, niinkuin wiime syksynä, että jos hallitus ei koskaan puuttuisi wiljakauppaan, olisiwat yksinäiset rohkeemmin tuoneet wiljaa maahan, jonkatähden ei niin wähille waroille olisi jääty; — niin myönnettäwä on, että joku määrä enempi wiljaa olisi saattanut tulla maahan. Waan on siinäki jo tuntuwasti syytä, ettei yksityinen woi kauwan pitää yhtä tawaraa kädessänsä; niinpä lähettiwät kauppiaat wiime suwena Wenäeltä tuoduista jauhoista suuren osan ulkomaalle, kuin ei muka mennyt omassa maassa niin etuisasti; syksyllä olisiwat ne olleet omassa maassa tarpeesen, waan talwen tulo tuli esteeksi ja wiljan hankkiminen jäi kesken. Maankaswun hywä tarjous kehoitti monen maanmiehenkin wanhat säästönsä menettämään, kuin hallan pannessa wiljansa wasta huomasi; waan se oli myöhäistä. Tarwe tuli, waan ei wilja tullut takaisin. Jos hallituksen ryhtyminen wiljakauppaan ei lainkaan olisi ollut kauppiasten tiellä, niin ei tiedä taata olisko erityisten toimi ollut tänä wuotena sen awullisempi wiljawarain tuonnassa suurempaan määrään kuin nyt yhteensä hallituksen toimen kanssa, — siitä waan woipi olla wakuutettu, että wiljalvarat kulkisiwat kalliimmassa hinnassa, ellei hallitus olisi wiljakaupan toimissa osallinen. Mitä siihen taas tulee, jos hallituksen wiljakauppa tekisi niin hankaluutta yksityisten wiljakaupalle äkillisillä hintain alennuksilla, jonka kautta yksityiset tulisiwat kärsimään, niin olishan se äkillisyyden waara sillä poistettu, että armollinen hallitus jo ajoissa antaisi yhteisyydelle tiedoksi, kuinka paljo wiljawaroistansa on siellä ja siellä, ja mihin hintaan ja millä ehdoilla niitä saapi ostaa j. n. e. Sen tunnettua ei olisi hallituksen wiljakaupasta mitään tuntematonta hankaluutta, ja niin kumoutuisi semmoisien utelioiden luulot, jotka luulewat hallituksen jywäkaupan ei olewan yhteiseksi hyödyksi, waan wahingoksi. 

Jos katsotaan yhteistä hyötyä kaupan laajuuden suhteen, niin maakunnan woimat rakentaa kaupungit ja ylöspitää kauppiaat, paremmin kuin kaupungit ja kauppiaat maakunnan. Wertauksellisesti owat ne, niinkuin yhden ruumiin eri jäsenet, toinen toisensa apuna, sillä eihän kauppiaat taida warattomalle niin paljo myydä, eikä warattomalta ostaa, kuin waralliselta. Kuin hallituksen jywäkauppa pitää jywäin hinnan tasaisena ja wähentää kuljetuswaiwoja ja niinmuodoin woimistuttaa maakunnan waroja, niin se myös woimistuttaa kauppaa paljon suuremmassa määrässä, kuin jywäkaupan suurempi laajuus. Toiwottawa siis on, että armollinen hallitus pitää jywäkauppaa edelleenki woimassa, ja wielä laajentaakin, ei omaksi waan maakunnan woitoksi. Jywäkauppa on maakunnan waurastumisen suhteen eriluonnosta, kuin muunlaiset kaupat, joissa muut erityiset olkoot uutterat, woimistukoot ja toimeutukoot suurempiin wehkeisiin kuin tähän asti, niinkuin esim. rautateiden ja kanawain laitoksiin*)! Wiimeksi mainitut owat maakunnalle ehkä yhtä tärkeitä, kuitenkin toisesta luonnosta kuin jywäkauppa. Waaprikka tawaralla ja tiekululla on joka aika tasaisempi laatu, waan jywäkauppa on warsin katkeilewa ja muuttelewainen hinnoissa, ja jos sitä waan woiton wuoksi tehdään, joka kauppiaalle on wälttämätöin, niin ei se pidä hintaa siinä tasaisuudessa, jota maakunnan hyöty waurastumiseksensa waatii. Jos ainoastaan kaupan wointumista eli laajuutta tarkoitetaan kauppawoiton wuoksi, niin se olisi jo yhtä kuin Kiinalaisten kanawan tukkiminen, jota näiden sanomien 6:ssa n:rossa taruttiin. Kyllä sitä taitaa muissakin, ei ainoastaan kauppa-toimissa, ansion ja toimen siaa Suomessa löytää; paitsi muuta, ei ole wielä kaikki hywät kosketkaan pantu wirantoimeen; ja kyllä taitaa jo Suomessa olla niin paljon silmät rawollaan, että kauppatoimiinki on jo niin paljo antaantujoita, kuin sen toimenkeino kannattaa, ettei laajempi jywäkauppa-toimikaan olisi wähä-arwoisien, yhden eikä kahden osana. Jumalan kiitos! Suomessa on jo niin maatawarain kauppawapaus, että useammalla on osaa semmoisissa toimissa, ja kauppiaat pääsneet monista apulaisiensa tuhlauksien wahingoista, kuin maakauppiaat kotia tawaran tuowat, ja maalaiset myös pääsneet wääristä punnituksista ja monista muista, joita yleiseen kauppiasten wähä-arwoisien, maamiehille outoen ostajoiden ennnen sanottiin harjoittaneen maalla maatawaroita ostaissaan. Jos ei hallitus harjoittaisi jywäkauppaa, josta olisi seurauksena hintain epätasaisempi laatu, ja joillekuille yksityisille jywakauppioille runsaampia tuloja, että watsa talittuisi, niin kyllähän tuhansien sitä wastaan ohentuisi. Nyt silä wastaan kulkee jywäkauppa armollisen hallituksen awulla sitä suuntaan, joka luonnollista etua ja yhteistä parasta awittaa. 

<br> <nowiki>*)</nowiki> Uskottawasti myöntäisi hallitus mielelläänki näitä toimia erityisilleki, kuin waan olisi toimen ottajia 

<br> [[Kustaa Paturi|Maamies.]] 

<br> Lähde: Suomen Julksia Sanomia n:o 15 23.2.1857[[Category:Häme-Wiki]]