Lähdekoodi sivulle Arkistot:Pitäjän makasiineista

==== Suometar 2.12.1862  ====

'''Pitäjän makasiineista. *)''' 

(Wähän kiistettä Herra F:min S:ttaressa ja Hämäläisen kanssa.) 

Jonku wuodcn on nostettu kysymyksiä sekä maawiljelysseurain kokouksissa kuin myös yksityisiltä: Onko pitäjän-makasineista Suomessa hyötyä wai wahinkoa? joissa on mielet ollut osittain hajawaisia. Nykyänsä Suomettaren 41:sä n:ssa on herra F. nostanut kysymyksen samasta seikasta, jossa hän tarkoittaa näyttää millä kannalla ja muodolla pitäjän-makasinit käytetään ja mitä ne waikuttawat, tullen lopullisesti siihen päätökseen ettei pitäjän-makasinit täytä tarkoitustansa ja kehoitta niitä rahaksi muuttamaan. Herra F. muodostaa yhteen kaawaan koko Suomen-maan pitäjän-makasiinien käytöstä ja waikutusta, joka ei suinkaan pidä ryhtiänsä; myöskin on kirjoituksensa luonnostansa yksipuolinen, kuin on waan pitäjän-makasiinien käytöllisestä tawasta ja waikutuksesta huonommat puolet esiin wedctty ja paremmat puolet jätetty mainitsematta. Myöskin Hämäläisen 43:ssa n:ssa löytyy kirjoitus: ”Pitäjäin makasinit." jonka sisältö kulkee samaa suuntaa kuin edellisenki, ehkä jyrkemmästi, niinkuin muun seassa seuraawat sanansa näyttää: ”Mitä tekewät siis pitäjäin makasinit? Wastaus: Hywinä wuosina pahaa, katowuosina paljon pahaa. Mitä niillä nyt pitäin tehdä siis? Wastaus: häwittää typityhjäkst joka-ainoan koko maasta. Jywät myydä ja waihtaa rahaksi, joka tallitetaan joko yhdyspankin seteleissä taikka hypothekiyhtiön welkakirjoissa." Wasta mainitut kirjailiat, niinkuin monet muutkin, tarkoittaessansa näyttää pitäjän-makasiinien tarkoituksensa wastamattomuutta koettamat kumotun siaan esitellä wapaan jywäkaupan puuttuwain elanto-warain toimi-keinoksi, ilman pitäjän-makasiineita. Wiilneksi mainitut olisi muka nukuttawia, yhteisien toimientukeen-luottamisccn wetäwiä ja hätäkeinoksi ulottumattomia. Sitä wastaan wapaan jywäkaupan saattawan kunkin omaan toimeensa luottamaan ja wirkistyttäwän koko kansakunnan elanto-luonnetta ja katowuotten tapauksissa olewan ainoan keinon joka woipi sekä paljouden että halpauden suhteen täyttää tarkoituksen. Myöntää täytyy että wiimeksi kerrottu tarkoitus, wiisaustieteen kannalta katsoen, pää-asialliscsti on oikia, ja sitä suuntaa on kansakuntain toimiensa kanssa kulkeminen; ainoastansa Suomen kansan on se käytöllisesti warottawa ettei käy niinkuin entisen miehen joka opetti hewoistansa syömätä elämään, jota juuri kuin oli oppimaan saamaiillaan, kohtasi se kowa onni että heitti henkensä. Lähtekäämme kysymyksessä olewaa seikkaa likemmin silmäilemäan. 

Nykyisessä katsannossa kuin suurin osa Suomen kansasta harjoittaa elantokeinoksensa maawiljelystä, joka taasen käytöksen ja tulojen suhsten isommaksi osaksi riippuu riistan kaswatuksesta, jonka suuressa osassa maata wiepi halla useoina wuosina, joten wuositulot on niin antawia ettei kaikin wuosin itse maawiljeliätkän taida aikaan tulla omalla saannallansa, jotta täytyy olla wanhaa säästöä eli ryhtyä siwukeinoilla rahaa ansattemaan. Mutta kuin paikkapaikoin parain tapana olewa siwukeino, metsän antikin on loppunut (joista paikoin nykyisinkin pahin hätä-huuto kuuluu, kuin ei ole soweliasta siwukeinon rahan ansioo) ja toisin paikoin rupee loppumaan, ja niinkauwan kuin toinen keino astuu siaan, puuttuu rahan ansio wieraan wiljan ostoon; josta seuraa welanteko welan päälle, kuin ei ole kykyä wälikappaleen ansioon. Wiljansaamisen suhteen ylipäätänsä toisin paikoin ja wuosin myydään eloa ulkomaille, toisin paikoin ja wuosin ostetaan ulkomailta. Siinä paljoudessa kuin wastahakaan kauppaa tehdään, myydään hywäin wuosien tuloksesta parainta ja riihikuiwaa wiljaa ja tawallisesti mitä ulkomailta takasin ostetaan, on suurin osa tunkkaista ja ilmakuiwaa. Kuin pannaan oikia arwo kumpaisellenki wiljan hinnalle, yhtä suuresta paljoudesta, kauppa-satamoissa ja siihen lisäksi rahti ostajan kotia, niin ei ulonnu kauan maansydämmeen päin se esim. Pohjanlahden ranteilla, jossa merikulku on määrällinen ja kaukanakin maailman halwemmista wiljamarkkinoista, missä ulkomaiden wilja maksaa kaksi wertaa kuin oman maan ulkomaille myytäwästä wiljasta saadaan. Siis niiden paikkakuntain, jotka ulkomaan wiljan kanssa omallansa niin kallista waihetuskauppaa tekewmät että puolen tai kolmannenki osan kalliimmasti maksamat kuin saawat, on syytä kunnallensa tallettaa wiljaa hywinä wuosina huonojen waraksi. Tämmöiseen keinoon kuuluu myös pitäjän-makasinit. Kokemus on näytkännytkin etelä-Suomessa että pitäjän-makasinit, niissä paikoin kuin ne on oikeen hoidettu, on säästänyt hywiltä wuosilta wiljaa niin paljon että täyttäwät wähemmin rasittawain katowuotten waran ja siinäkin tapauksessa, jolloin ei ulotu kowempain aikain kohtaa täyttämään, lyhentäähän se kuitenkin wieraan wiljan ostoa ja rahan menekkiä sikäli kuinka pitkälle ulottuu. Kokemus myös todistaa että niissä pitäissä, joissa pitäjän-makasinit on ulottuwasti suuret ja hywässä hallinta-toimessa, ei ole katowuosina ollut kowaa ahdistusta. Se on toiwottawa että Suomen kansa kääntyy elatuskeinoissansa ajanwaatimuksen, ilmapiirin ja maa-aseman myötäluontoiselle suunnalle, jotta pitäjän-makasiini-seikka tulisi tarpeettoinaksi; mutta kuin se walitettawasti käypi hitaasti ja riippuu tulewaisuudessa, niin waatii olewassa ajassa käyttää niitä keinoja kuin ajaa asian. Sitte kuin Suomen maamiljelys kerkiää kääntyä oikialle suunnalle, esimerkiksi kylwöheinän kaswatukseen laitumeksi ja kuiwiksi heiniksi, jota ei niin wie halla kuin wiljakaswia ja monikirjawaan wuorowiljelykseen, eripaikkain asemain ja maalaatuin mukaisiksi, pellon parempaan käytölliseen toimitukseen, parempaan karjanhoitoon ja karja-annin walmistukseen, joten wuodentulos jakaantuu useampaan yhtä suhtaiseen paljouteen ja tasaisempien wuositulojen saamiseen kuin yksipuolisella riistankaswatuksclla, ja karjananti ollen huokeempaa kauppatawaraa kuljetuksen suhteen kuin wilja, sekä raketaan tehtaita maassa yleisemmin ja hywään kuntoon, joihin maawiljeliä saapi esim. karjanannin myydyksi, ja tehtaat täyttäwät oman maan tarpeet, jottei ulkomailta tarwitte tuoda tawaroita ja niihin menettää rahaa, kuin sitä wastaan olisi joku osa wiedä ulkomaille ja niiden tuotteilla ostaa paremmin wiljan kaswuille menestywämmistä paikkakunnista kuin Suomen ilmapiiri, kuin myös mainituista keinoista syntywä raha-liike saattaisi yhdyspankin ja muut raha-lainaus keinot niin suureen kaawaan että niiden olisi mahdollista wissinä wuodenaikana eli wuosina koko maakuntain alalla antaa lainaa wiljan ostoon ulottuwaisesti, saattamata ahdinkoon pankin muita welwollisia, jotta wapaa jywäkauppa saapi sywissa ja wahwoissa juurissa luonnollisen woimansa, yksinänsä soweltumaan kansakunnan puuttuwaa wiljawaraa täyttämään, on silloin wasta aika yleistä pitäjän-makasiinien rahaksi muuttamista puuhata. Mutta nykyisin, kuin wapaan jywäkaupan luonnollisille waatimuksille puuttuu monta tärkeätä kohtaa, waatii pitäjän-makasinit niissä paikkakunnissa olla apuna, joissa ne muutoin täyttäwät tarkoituksensa. 

::::::::::(Jatketaan).

<nowiki>*)</nowiki> Lähettänyt [[Kustaa Paturi|Maamies.]] 

<br> 

==== Suometar 9.12.1863 ====

'''Pitäjän-makasiineista*).''' 

<br> Edellisessa olen tarkoittanut näyttää Suomen ilmapiirin ja elatus-keinojen nykyaikaisen luonteen suhtaista yleistä pitäjän makasiinien tarpeellisuutta; seuraawassa taasen tarkoitan näyttää niiden käytänöllistä laatua ja erinäisiä tapauksia, missä paikoissa ja katsannossa pitäjä-makariineista on hyötyä, missä ei. Tuota asiaa ajaessani suureksi osaksii perustaudun kokemukseen oman asuma pitäjäni alalla, jossa jonku wuosikymmenen ajalla on näyttäinyt monikirjawuuttakin ja wiimeisillä wuosikymmenillä kulkenut semmoista suuntaa, että se ehkä suureksi osaksi kelvannee seurattavaksi yleiseksi esikuwaksi. 

Noin kolmekymmentä wuotta takaperin Janakkalan emä-pitäjän lainamakasiini oli välhävarainen ja pidettiin ulkona lainaajoilla pitempia aikoja uhtämittaa, joten hywinäkin wuosina ei makasiiniin jäänyt säästöä katowuoden waraksi; siten makasiinista ei ollut mitään katowuoden apua. Pitäjässä myös useoilla, mutta erittäin kolmella yksityisellä oli useoita kymmeniä tynnyriä ruiswiljaa lainaamisen waraksi, jotka myös oli hywinäkin wuosina jotenkin ulkona. — Erittäin on merkittawä kuin wuonna 1834 tuli kowa katowuosi, jolloin rukiit nousi yht’älkiä hinnassa — silloin mainitut eräät yksityiset waatiwat jywä-saatawansa ulos; jos ei ollut jywissä maksoa, niin rahassa eli welkakirjan sisällä-pito uudistamalla muutetiin rahasummaksi. Se käwi niin että niistä rukiista kuin lainanantajat jonku wuoden ennen oli ostaneet 8 riksilla tynnyrin ja ottancet kolme ja neljä kappaa kaswoja wuodelta, waatiwat hintaa maan makson mukaan 16 ja 17 riksiä tynnyriltä, se tahtoo sanoa: pääomasta kaksi wertaa minkä itse oli maksaneet. Pitäjän-makasiinista welaksi saanneet eiwät tulleet niin kowaan wälikäteen: ne saiwat pitkittää pääwelan maksoa parempiin wuosiin asti alkuperäisessä luonnossa. Sitte kuin mainitun katowuoden perään tuli wiljasempia wuosia, ruwettiin pitäjän-makasiini-lainoja paremmin waatimaan sisään wuodesta wuoteen, paitti mitä erinäiset tapaukset antoiwat syytä lainan pitkittämiseen. Wuosiwuodelta makusiinin warat eneni ja lainaamisen aika ruwettiin rajoittamaan suwen päälle, jottei lainaajat tarwinneet suurta lainan ottamista uutiseen päästäksensä, eikä niinmuodoin makasiini houkutellut isoon welkaan. Sitte rupesi makasiiini-warat ulottumaan anojoille tarwittawa ”suwimuona”, jolloin semmoiset, joille lainaa taisi uskoa, eiwät enään syömisen puutteen tähden tarwinneet hätääntyä elukoitansa eli muuta omaisuuttansa polkuhinnasta myymään, eikä siwukeinoon, sysien, terwan polttoon, niiden kauppakuljetukseen, rahdin tekoon j. n. e. ryhtymään ja maawiljelykeinoansa, niin-kuin heinäntekoa uutisen jälkeen, jättämään, joka silloin oli tapana kuin makasiini lainat pidettiin monet wuodet yhtämittaa sisään waatimata eli liika aikaseen annettiin laina, jotta tuli syödyksi ennen suwi-kiirutta, tai makasiini-warat ei ulottuneet antaa anojoille tarwittawaa ”suwimuonnaa”. Sikäli kuin makasiini-warat rupesi ulottumaan tarpeen mukaisesti, yksityisten lainaajain warat wähemmin kaswoi ja täytyiwät wähentää lainawarana olewaa jywä-paljouttansa. 

Janakkalan emä-seurakunnan makasiinin tilinteko päättyy l:nen päiwä heinäkuuta, wuodesta vuoteen; nykyänsä käsillä oleva kirja joka ulottuu 16 wuotta näyttää lainaus-seikat, sisässä olon ja sisällön seuraamalla tawalla: 

<br> 

{| cellspacing="0" cellpadding="5" border="1"
|-
! 
! Makasiinista löytyi<br> wiime wuodelta säästöä. 
! Wanjoja ulkona olewia <br>lainoja. 
! Lainattu jälkeen<br> wuositilinteon syksyllä <br>siemeneksi eli<br> kewäällä suotäwäksi. 
! 
|-
! Vuonna. 
! Rukiita. 
! Rukiita. 
! Rukiita. 
! Summa.
|-
| rowspan="1" | 1947 
| align="center" colspan="1" | 156 t:riä 23½ kapp. + 
| align="center" colspan="1" | 52 t:riä — kapp. + 
| align="center" colspan="1" | 148 t:riä 10 kapp. = 
| align="center" colspan="1" | 357 t:riä 3½ kapp.
|-
| rowspan="1" | 1948 
| align="center" colspan="1" | 306 t:riä 6 kapp. + 
| align="center" colspan="1" | 37 t:riä 10 kapp. + 
| align="center" colspan="1" | 28 t:riä 5 kapp. = 
| align="center" colspan="1" | 371 t:riä 3½ kapp.
|-
| rowspan="1" | 1949 
| align="center" colspan="1" | 236 t:riä 5½ kapp. + 
| align="center" colspan="1" | 36 t:riä 20 kapp. + 
| align="center" colspan="1" | 101 t:riä 5 kapp. = 
| align="center" colspan="1" | 374 t:riä ½ kapp.
|-
| rowspan="1" | 1950 
| align="center" colspan="1" | 32 t:riä 22 kapp. + 
| align="center" colspan="1" | 51 t:riä 25 kapp. + 
| align="center" colspan="1" | 277 t:riä — kapp. = 
| align="center" colspan="1" | 361 t:riä 17 kapp.
|-
| rowspan="1" | 1951 
| align="center" colspan="1" | 127 t:riä 24½ kapp. + 
| align="center" colspan="1" | 92 t:riä — kapp. + 
| align="center" colspan="1" | 150 t:riä 20 kapp. = 
| align="center" colspan="1" | 370 t:riä 14½ kapp.
|-
| rowspan="1" | 1952 
| align="center" colspan="1" | - t:riä 3½ kapp. + 
| align="center" colspan="1" | 137 t:riä 20 kapp. + 
| align="center" colspan="1" | 248 t:riä 20 kapp. = 
| align="center" colspan="1" | 386 t:riä 13½ kapp.
|-
| rowspan="1" | 1953 
| align="center" colspan="1" | 104 t:riä 25 kapp. + 
| align="center" colspan="1" | 4 t:riä — kapp. + 
| align="center" colspan="1" | 300 t:riä 15 kapp. = 
| align="center" colspan="1" | 409 t:riä 10 kapp.
|-
| rowspan="1" | 1954 
| align="center" colspan="1" | 6 t:riä 13½ kapp. + 
| align="center" colspan="1" | 3 t:riä 15 kapp. + 
| align="center" colspan="1" | 415 t:riä 2 kapp. = 
| align="center" colspan="1" | 425 t:riä 10½ kapp.
|-
| rowspan="1" | 1955 
| align="center" colspan="1" | 222 t:riä 25 kapp. + 
| align="center" colspan="1" | — t:riä 16 kapp. + 
| align="center" colspan="1" | 225 t:riä 25 kapp. = 
| align="center" colspan="1" | 449 t:riä 6½ kapp.
|-
| rowspan="1" | 1956 
| align="center" colspan="1" | 6 t:riä 15 kapp. + 
| align="center" colspan="1" | 8 t:riä — kapp. + 
| align="center" colspan="1" | 435 t:riä 28 kapp. = 
| align="center" colspan="1" | 450 t:riä 13 kapp.
|-
| rowspan="1" | 1957 
| align="center" colspan="1" | 82 t:riä 20½ kapp. + 
| align="center" colspan="1" | — t:riä — kapp. + 
| align="center" colspan="1" | 393 t:riä 17 kapp. = 
| align="center" colspan="1" | 476 t:riä 7½ kapp.
|-
| rowspan="1" | 1958 
| align="center" colspan="1" | 83 t:riä 13 kapp. + 
| align="center" colspan="1" | — t:riä — kapp. + 
| align="center" colspan="1" | 416 t:riä — kapp. = 
| align="center" colspan="1" | 499 t:riä 13 kapp.
|-
| rowspan="1" | 1959 
| align="center" colspan="1" | 286 t:riä 27 kapp. + 
| align="center" colspan="1" | — t:riä — kapp. + 
| align="center" colspan="1" | 240 t:riä 15 kapp. = 
| align="center" colspan="1" | 527 t:riä 3½12
|-
| rowspan="1" | 1960 
| align="center" colspan="1" | 380 t:riä 6 kapp. + 
| align="center" colspan="1" | — t:riä — kapp. + 
| align="center" colspan="1" | 162 t:riä 4 kapp. = 
| align="center" colspan="1" | 542 t:riä 10 kapp.
|-
| rowspan="1" | 1961 
| align="center" colspan="1" | 462 t:riä 24 kapp. + 
| align="center" colspan="1" | — t:riä — kapp. + 
| align="center" colspan="1" | 86 t:riä 10 kapp. = 
| align="center" colspan="1" | 551 t:riä 4 kapp.
|-
| rowspan="1" | 1962 
| align="center" colspan="1" | — t:riä — kapp. + 
| align="center" colspan="1" | 42 t:riä 9 kapp. + 
| align="center" colspan="1" | 502 t:riä 1 kapp. = 
| align="center" colspan="1" | 541 t:riä 10 kapp.
|-
| rowspan="1" | '''Summa''' 
| align="center" colspan="1" | '''2,498 t:riä 14 kapp. +''' 
| align="center" colspan="1" | '''465 t:riä 25½ kapp. +''' 
| align="center" colspan="1" | '''4,132 t:riä 7 kapp. = ''' 
| align="center" colspan="1" | '''7,096 t:riä 16½ kapp.'''
|}

<br> 

Ylhäällä olewasta tilinteon summain otteesta nähdään 16 wuotena tilinteon päiwanä, 1 päiwä heinäkuuta, olleen säästöäedellisiltä wuosilta rukiita 2,4198 tynnyriä 14 kappaa ja ulkona olleen wanhoja lainoja 465 tynnyriä 25½ kappaa ja syksyllä siemeneksi eli kewäillä syötäwäksi lainattu 4,132 tynnyriä 7 kappaa, yhteensä lainana ollut 4,598 tynnyriä 2 ½ kappaa, jotsa wuotuista kaswua, kolmen kapan jälkeen tynnyriltä, tekee 459 tynnyriä 24 kappaa. Siis koko jywästö-summasta, 7,096 tynnyristä 16½ kap., kaswoa seitsemättä prosenttia. Tästä näkyy että, waikka katowuosien waralla on ollut ylitse kolmannen osan jywä-warastoa, on kuitenkin tuottanut korkoa wähän enempi kuin rahalaina, sekä ollut jotenkin ulottuwa katowuotten waraksi. Menneen wuoden 1861 wuositulo oli mainitulla kuudentoista wuoden ajalla kaikista kehnompi Janakkalsass kuitenkin ulottui wiime kewäänäkin jotenkin pitäjän syötäwäksi suwi-elannoksi, ja hywään tarpeeseen. Kuin wanhaa säästöä semmoinen sunna, 502 tynnyriä rukilta olisi tarwinnut ostaa wierasta wiljaa, seitsemän ruplan hinnalla tynnyri, olisi mennyt pitäjästä 3500 ruplaa ja siihen rahti tykö; sitä summaa ei olisi juuri helppo saada kokoon, jota mafafinin tabben ei tarmittu, sitä summaa ei olisi juuri helppo saada kokoon jota makasinin tähden ei tarwittu, eikä lopullisesti ole niin rasittawa kuin makasiini täytetään parempina wiljawuosina. Se mitä makasiini ei woinut wasta mainitulla ajalla täyttää, oli wiimesyksyisen siemenen tarwet. Olisi sekin kohta kukatiesi tainnut olla parempi, jos olisi wiime-aikain kokemus opettanut siten että olisi säästetty edellisillä wuosina kaswaneita makasiini.waroja. Mutta kuin ei ole ollut puutetta pariin kymmeneen wuoteen, niin makasiinin waroja on käytetty wuotuiseksi lasten opettajan palkaksi ja moniin muihin yhteisiin pitäjän tarpeisiin. Sitte kuin saadaan niin hywää wiljaa että taidetaan siementä warten panna erinäiseen laariin, niinkuin on aiwottu, ehkä sekin kohta joksikuksi osaksi paranee. Kaswojen makso, kolme kappaa tynnyriltä eli 10 prosenttia, on kallis lainaksi saadussa luonnossa; mutta raha-arwon katsannossa se ylimiten, siten että etenki niinä wuosina kuin isommat summat on lainattu, on kewäillä rukiit olleet kalliita, ja niinä syksyinä kuin isommat osat weloista on lopullisesti maksettu, on useinki olleet halwempia yhtä ruplaa tynnyriä päälle. Niimpä se ehkä käypi wiime-kewäänäkin otetun lainan kanssakin, joka ensi katsannossa näyttäiksen raskaammalta kuin rahal-aina. Esimerkiksi: wiimes kewäänä Janakkalassa maksoi lainanantamisen aikana rukiit 7 ruplaa tynnyri: olisiko joku ostanut lainatulla rahalla tynnyrin rukiita, joka wasta maksettaisi kolmen wuoden päästä, se weisi korkoa 6 prosentin jälkeen kolmen wuoden ajaalla l rupla 26 kop., jotta summa nousisi maksettaissa 8 ruplaan 26 kop. Olisiko myös joku lainannut makasiinistä tynnyrin rukiita, joka myös maksettaisi kolmen wuoden päästä, ja tänä wuonna ostaisi kaswot, kolme kappaa, joista maksaisi 80 kop., tulewana wuotena samote; se tekis 1 rupla 60 kop. Kolmantena wvuotena ostaisi tynnyrin kolme kappaa rukiita, kuuden ruplan jälkeen tynnyri, jotta tekisi edellisten wuotten kaswojen kanssa yhteensä 8 ruplaa 20 kop. eli samoille paikoille kuin rahalainakin. Woipihan siitäkin olla jotenkin wakuutettu, ettei rukiit paikkakunnalla monia wuosia nykyisessä korkiassa hinnassa pysy. Rahalainat, joita syömisen ostoon maawiljeliöiltä otetaan, tawallisesti maksetaan hywinä wiljawuosina, jolloin on myytäwää, mistä rahaa saadaan, ehkä se hintansa wuoksi helppoakin on, niin ei raha lainan ottajalla ole kykyä raha-welkaansa jonku kuukaudea päästä maksaa, wähällä korolla päästäksensa, eikä myös tawarastansa saa sitä hintaakaan kuin waralliset. Onko niinkin, että makasiini-laina joskus wuosien luonnon suhteni käypi maksajoille tawallista rahalainaa raskaammaksi — niin se käypi joskus rahalla ostajanki. Esim. wiime talwena moniailla oli rahaa omastatakaa, jolla olisi saanut ostaa rukiita 5 ruplaa tynnyrin warsin naapurista, mutta säästi ostonsa kcwään ja wielä suwenki päälle, ajatellen syksyllä oli hyvät oraat, suwen päälle ehkä wilja halpenee, kuin näyttää hywä wuosi tuleman, wiimein käwi niin että täytyi maksaa 8 ruplaa tynnyriltä ja wielä lisäksi hakee monia penikulmia. 

Lainain sisään saamisesta Janakkalassa ei ole ollut mitään mainittawia resloja makasiinihallituksella. Senatin antama omituinen ryöstö-oikeus waikuttaa asiat suoraltansa selwäksi, ilman semmoista oikeutta taitasi olla waikea resloja välttää. 

::::::::::(Jatketaan).

<br> <nowiki>*)</nowiki> Jatkoa 48 n:roon. 

==== Suometar 12.12.1862 ====

Pitäjän-makasiineista *). 

<br> Kuin kokemus on näyttänyt Janakkalan emäseurakunnassa suuremmaksi osaksi makasiinin täyttäneen tarkoituksensa wiimc parinkymmenen wuoden ajalla, lienee se monessa muussakin pitäjässä samoin tehnyt. Miehiähän lienee muuallakin, ja kokemus opettanut yhteisiä asioita hoitamaan, eli woipihan se saman tehdä kuin oikeen hoidetaan ja miehiä wasta syntyä eli yhteishengessä wirkistyä, jos wielä ei olisikaan! Eikö niin? Onko pitäjät niin miehettömiä (kylät kiwettömiä) nykyisin ja edelleen, cttä pitäjän-makasiinit (siinä tapauksessa kuin nc näkyy tarpeellisitsi) käytetään ja hoidetaan huonosti ja siitä syystä eiwät wastaa tarkoitustansa eli owat wielä wahinkollisiakin; siitä eli niitä sopinee sanoa: Kai ne yhtä huonosti kaikki muutkin tarpeelliset yhteiset asiansa hoitawat! Kyllä sitä walitettawasti on kuultu ja nähty kuinka huonosti moniaissa pitäjissä on käynyt rahakassain niinkuin makasiinien kanssakin — ja semmoisella hoidolla woipi yksi (raha-laji) mennä tahi kaksikin. Jos makasiini-warat muutettaisi rahaksi, joka useoissa pitäissä nousisi moniin tuhansiin rupliin, olisi monissakin pitäissä (maalla) kysymys, kuka uskaltaisi semmoista kassaa ottaa tallettaaksensa ja hoitaaksensa, jossa suurin osa omaisuudesta waatisi olla kulkewissa koronkantawissa seteleissä, jotta niissä olisi mahdotonta, katowuotten kohdatessa, saada muutettaa käywäksi rahaksi ja lyhyt-aikaiseksi welan antamiseksi, pienissä osissa. Tästäkin jo, paitsi muuta, mitä olen ladellut, tulen seuraawaan loppupäätteeseen: elköön Suomessa nykyänsä yleiscsti muutettako pitäjän-makasiineja rahaksi, waan pidettäköön niissä pitäissä makasiinit woimassa, joissa jywiä waihetellaan, toisin wuosin ostetaan muualta tuotua wiljaa ja toisin muosin myydään muualle isolla hinnan tappiolla, jos lainaus on niin tapana siemeneksi ja suwielannoksi että tuottaa kaswoa koko warapaljoudesta niin paljon kuin korkoa kantawat kulkewat setelitkin. Pantakoon myös pitäjän-makasiinia toimeen ja woimaan niissä pitäissä, joissa huonoina wuosina joku osa maawiljeliöitä hätäyntyy suwielannoksi elukoitansa eli muita kapineitansa polkuhinnasta myymään eli kiiruumpana maamiljelystyö-aikoina siwukeinoilla suwieläkettänsä toimittamaan ja niin-kuin esimerkiksi heinäntekoansa uutisen jälkeen sysäämään, eli yksityiset lainaajat kalliina wuosina waatiiwat entisiä jywä-lainoja ulos tai korkeaan hintaan raha-summaksi muuttamaan. Niissä pitäissä taasen, joissa aina ostetaan muiden paikkakuntain wiljaa, ei ole pitäjän-makasiineista hyötyä. Niissä pitäissä, kuin makasiinit on oikein hoidettu, joissa ei mene siemeneksi ja suwielannoksi niin paljoa lainaksi että tuottaisi koko makasiini warapaljoudesta niin suurta korkoa kuin kulkewat korkoa kantawat setelit, joita mielin määrin woipi aina täydestä arwosta rahaksi muuttaa, wähennettäköön rahaksi muuttamalla eli muihin tarpeisiin käyttämällä, siihen määrään että tuottaa joltisen koron — parempi lieneekin warat kahtena eri laatuna. Jos sitte makasiini ei enään hallitusta kannattaisi, muutettakoon rahaksi. Niissä pitäissä, joissa ei ole makasiinia alussa eikä näytä sen tarpeeseen oleman erityistä syytä, elköön sitä alkuunkaan toimitettako, eikä semmoisia pitäjiä pakotettako makasiinia woimaan panemaan. Se taasen että makasiinit ensi alussa eli niin kauwan kuin kerkiäwät kaswaa tarpeen täyttäwän suuriksi ei täytä tarkoitustansa, elköön peräyttäkö makasiini-laitoksesta eli edespäin woimassa pitämisestä; kaikilla on synnytyskipunsa. Eli onko joissakuissa pitäissä makasiinit huonon hoidon wuoksi olleet tarkoituksensa täyttämättömiä, elköön niitä sentäliden rahaksi muutettako; rahain kanssa saattaisi myös huonosti käydä, parannettakoon waan hoitoa. Ajateltakoon myös edeltäkäsin jos makasiini-warat muutettaisi rahaksi, jos senjälkcen ilmestyisi monia haittoja, jotka makasiinin waikutus on poistanut. 

Toimotaanko pitäjän-makasiiniä wastaamaan tarkoitustansa, pidettäköön lainausajalla ja uloswastimisessa wissi rajoitus. Esim. annettakoon lainaa siemeneksi ja sitämyödcn suwielannoksi päälle mitä wähemmin on makasiinissa waraa, ettei lainaajat syö lainaksi saatua ennen kiiruumpaa maawiljelystyö-aikaa. Elköön niistäkään makasiineista, joissa on suuret warat, kaswojen ahneuksella, lainattako pitkin wuotta, muuta kuin waan siemeneksi ja suwielannoksi — ainoastansa katowuosina waremmin sikäli että warat uutiseen ja syys-siemeneksi ulottuu. Lainat waadittakoon ylipäätänsä sisään wuodesta wuoteen, erittäin sitä tyystemmin jota wähemmin on makasiinissa waroja; — ainoastansa katowuosina ja joskus eräille erinäisten satunnoidcn tähden, joko osiksi eli koko welan maksoa pitkitettäköön. Jos ei järjestystä lainauksen ja ulos-waatimisen kanssa pidetä, ei woi makasiinit täyttää tarkoitustansa; mutta järjestystä raha-warainki kanssa tarwitaan, ei niissäkän woi hyötyä olla, jos ei seurata asian luonnllisia waatimuksia. Welttous, kunnottomuus, omanwoiton pyyntö, wale ja wääryys pilaawat asian toisessa kuin molemmissakin. 

Onko syytä sanoa: ”yksi otti Hämeessä pitäjän makasiinista lainaksi 6 tynnyriä rukiita, josta 30 ruplan lainasta tulee hän maksamaan korkoa 22 ruplaa 80 kopeekkaa,” eli ”lainamakasiini autti talollisen pois tilastansa siten että lainasi aluksi 10 tynnyriä” tai ”Kesälahdessa laina-makasiinissa olisi pitänyt löytyä 1,500 tynnyriä jywiä, waan nyt kuin katowuosi tuli ja jywiä oikeen olisi tarwittu, siellä ei tainnut löytyäkkään kuin pari tynnyriä ohria". Mutta kuin ei kuitenkaan yleensä niin ole laita että tuosta päättää: ”laina-makasiinit on kelwottomat ja pahentawaiset” — olisi yhtä jos sanottaisi: aikakirjat näyttää Turun kaupungin niin ja niin monta kertaa palaneen — ei sille asemalle enään saata raketa semmoisia huoneita, joissa tarwitaan wiljcllä walkeeta; kuin walkeeta wiljeltaisi, se polttaisi kaikki tuhaksi, eli: Uudella maalla on weteen hukkunut purjchtioita ajanpitkään, siellä on wedet waarallisia, ei niihin pidä kenenkään purjehtimaan menemän kuolemaansa hakemaan, tai: siinä ja siinä pitäjässä oli iso kirkon kassa, kirkkowärti pani wähittäisin rahoja omiin tarpeisiinsa ja lainasi tuhlareille — wiimein kuin tarvittiin rahoja yhteisiin pitäjän tarpeisiin, ei ollutkaan kassassa mitään eikä uskonut kukaan kirkkowärtille antaa lainaksi, ruwettiin waatimaan oikeudella ulos, joka wiimein käwi niin että kirkkowärtin meni talo ja irtain omaisuus ja pitäjä tuli suureen wahinkoon, kuin oli lainattu kirkon waroja semmoisille, joista osa oli paennut paikkakunnilta ja toisia oli paikoillakin, mutta niillä ei löytynytkään omaisuutta — semmoisissa pitäissä on raha-kassat kelwottomat enään woimassa pitää, jotka juuri kuin pitäjässä oli suuri rahan tarwet ei rahaa löytynytkään; jos ei kassaa olisi ollut, kirkkowärtinkään talo ja irtain ei olisi mennyt eikä huolimattomat ja yliwarainsa saaneet olisi paenneet maankulkeuteen. 

Wasta kerrotuista wertauslauseista lienee huomattawa ettei sillä ole joku erityinen seikka kokonaisuudessansa kelwottomaksi ja häwitettäwäksi tuomittawa, jos joku yksityinen tapaus, joka on seuraus huonosta käytöksestä, näyttää wahingolliselta ja kelwottomalta; päätös on tehtäwä asian perinpohjaiselta kannalta katsoen kokonaisuudessa, woipiko se olla hyödyllinen, jos se niin hywin käytetään kuin sekin waatisi käyttää jota aiwotaan sijaiseksi. 

Sywempi kokemuksen puute näyttää saattawan Suomen tiedemiehet monioissa seikoissa talwimaan pukeumaan kesämaiden kaawaan — waikka suureksi osaksi kumpaisissakin on erinäisiä waatimuksia. 

<br> [[Kustaa Paturi|Maamies.]] 

<br> <nowiki>*)</nowiki> Jatko ja loppu 48 ja 50 n:roihin. 

Lähde: Suometar 2.12.1862, 9.12.1863 ja 12.12.1862