Syrjäntaka
Syrjäntaka on kylä Tuuloksessa ja sen entinen kuntakeskus.
Se sijaitsee valtatie 12:n etelä- ja valtatie 10:n länsipuolella.
Syrjäntaan kylä
Tuuloksen Syrjäntaan alue on osa valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. Sitä reunustaa pohjoisessa pitkänomainen Suolijärvi, jonka luoteispäässä on lukuisia esihistorialliseen asutukseen viittavia muinaisjäännöksiä. Suolijärven pohjoisrannalla on Kaluvuori, joka on muinainen helavalkeapaikka.
Kylän kansakoulu perustettiin jo vuonna 1869. Nykyisen kuusiluokkaisen Tuuloksen ala-asteen rakennutti Tuuloksen kunta ja se otettiin käyttöön vuonna 2006. Koulu sijaitsee 12-tien ja Suolijärven välissä. Lähellä sitä on Tuuloksen Pirtti, nuorisoseuran talo. Se siirrettiin talkoovoimin paikalleen vuonna 1906; alkuaan rakennus oli lammilainen maatilan asuinrakennus. Kirkkoherranpappila eli Isoliikilän puinen päärakennus rakennettiin 1800-luvun lopulla, mutta sen kuistit ja ikkunat muutettiin 1950-luvulla. Pappilan pihapiiriin kuuluu myös kaksi hirsistä talousrakennusta sekä vanha asuinrakennus, joka on saneerattu Pappilan Pihatuvaksi. Siinä kokoontuu mm. Tuuloksen partiolippukunta Tulikourat. Pappilan naapurissa sijaitsee Tuuloksen seurakuntatalo vuodelta 1983, ja sen takana on Syrjäntaan taistelusta 1918 kertova muistomerkki.
Tuuloksen historiallinen pappila tuhoutui tulipalossa 10.2.2011.
VPK:n kalustevaja vuodelta 1885 ja sen lähellä oleva 1887 perustettu Koskisen ajokalutehdas ovat Pappilantien varrella. Koskisen ajokalutehdas on Suomen vanhimpia. Samalta ajalta peräisin olevat tiilinavetat ovat säilyneet ja herättävät huomiota avarassa maisemassa. Komein on Vanha-Raikon eli Tuulosrievän nykyinen leipomo ja tilamyymälä. Kylän vanhimpia rakennuksia ovat myös Lainajyvästön hirsiset makasiinit, jotka sijaitsevat Pappilantiellä. Toinen on 1700-luvulta, toinen vuodelta 1854. Vanhoista ajoista tietää myös pieni Krimin sodan aikainen hirsimökki Pannujärventien laidalla.
Vuoden 1918 tragedia
Syrjäntaan kylä paloi lähes kokonaan 28.4.-29.4.1918 käydyssä rajussa taistelussa, vaikka Syrjäntaka oli vain punaisten ohikulkupaikka heidän siirtyessään Hauhon taisteluista kohti Lahtea. Punaiset marssivat Pannujärven alueen kautta Tuulokseen tulevaa keskiaikaista Poutun eli Kokkilantietä ja kohtasivat Syrjäntakana pienen suomalaisten valkoisten joukon ja saksalaisten Itämeren divisioonan sotilaat. Punaisia ei onnistuttu Tuuloksessa lyömään, mutta joukko kohtasi kohtalonsa Lahdessa. Syrjäntakana on kolme muistomerkkiä taistelusta.
Taistelu jätti jälkeensä valtavan tuhon: tiloista vain kylässä sijaitseva pappila ja 1800-luvulla rakennettu Etu-Lepistön talo säilyi. Kylän väestö pakeni. Kylässä alkoi uudelleenrakentamisen aika. Häppölän ja Rekolan jugendtyyliset päärakennukset ovat vuodelta 1919 ja 1922. Ne suunnitteli Hämeen läänin maanviljelysseuran rakennusmestari E.A.Talpio.
Lähteet
- Rakennettu Häme. Hämeen liitto, Karisto Oy, Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9
- Kaloinen, Kyllikki (toim); Syrjäntaan taistelu 1918. Hämeenlinna 1986