Arkistot:Aurain koetus ja kilpakyntö

Hämäläinen n:o 39 1860

Aurain koetus ja kilpakyntö.

Yleisö on Sanomalehdissä nähnyt kerrottawan että Uudenmaan ja Hämeen läänien maawiljelysseura wiimeis wuonna Hämeenlinnan kaupungissa pidetyssä kokouksessa oli päättänyt niille talonpojille, jotka tekewät wiljelyksiä seuranu osoituksen jälkeen, lahjoittaa Mustialassa tehdyn skottilaisen auran. Senjälkeen seuran wuosikokoutsessa Helsingissä wiimis tammikuussa Talin kartanon y. m. omistaja Helsingin pitäjässa herra Luutnantti Rotkirch ehdotteli lahjoittaaksensa yhden Ransomen rautaauran, tehdyn Tjusterbyn Tehtaassa Porwoon pitäjässä, jollenki Janakkalassa asuwalle seuran johdannolla maatansa wiljelewälle talonpojalle, toiwoen että tämä erinomattaisin niitun lyntöön sopiwa aura tulisi tutummaksi Hämeessä. Toimitunta katsoi tämän lahjan saajaksi K. Paturin Turengin kylässä. Sittemmin Tjusterbyn Tehtaan omistaja Herra Tuomari Boije lahjoitti Ransomen puuauran samalle.

Lahjain saaja käwi 19 päiwänä wiime kesäkuussa Talinkartanossa. Herra Luutnantti Rotkirch kohteli ystäwällisesti ja muun seassa näytteli peltojansa. Niissä ei ollut muuta merkittäwää kuin että ne näytti olewan wuorowiljelyksessä, riista-, juuri- ja heinäkaswussa, kuin myös osa kesantoa; jossakussa pellon osassa ei ollut kaiwetuita sarka-ojia, ehkä maa oli hikinen; niissä osissa sano Herra Luutnantti olewan kiwtstä tehdyt salaojat, josta kokemus on nähttänyt hywän menestyksen.

Hra Luutn. Rotkirch oli antanut yhdessä oman tilaamansa auran kanssa tuoda Hra Tuom. Boijen lahjoittaman auran kartanoonsa Hämeenkylään. Matkattuamme Talin pellon ulkosyrjässä isolle maantielle päin, Hra Luutn. teki kysymyksen tekiwatkö Hämeessä sudet wahinkoa, ja minkälainen petoin häwityskeino olisi tapana? Josta ei erittain mertittäwää, wastauksen kuultua pysäytti hewoset tien wiereen ja wei katsomaan Sudentarhaa. Tarha oli joksikin isossa metsässä, hywin lojokallellinen sisään päin, niin awara ettei toiselta aidalta metsän tiuhuuden suhteen eroittanut toista aitaa. Aita on pieniläntäisistä eli waan tawallisista aidaksista, ulkopuolelle aidan päälle oli pantu hawon oksia ja näreitä, jotta aita näyttää risuselta ulkopuolelta ja talwen aikana matalalta. Hra Luutn. sanoi luulewansa että jota paremmin tarhan aita uäyttää tawalliseksi ja wanhaksi aidaksi sitä mielutkaammin eläwät sinne menewät, ja jälistä on nähty että aina ne, jotka owat tulleet aidan wiereen käwelemään, myös owat menneet sisään, waikka usein ou tapahtunut että owat syöneet läwen aitaan ja menneet ulos *), Yhdessä kulmassa oli maata wasten läpi aidassa, jonka ulkopuolella oli noin wiisi kyynärää pitkä kuoppa, jyrkkäpystyillä seinillä. Kuopan päällä oli kaita noin 1 ¼ kyynärää leweä ja saman korkuinen katettu kuisti. jossa maan tasalla oli kuusen hakoja ohut kertamus, tywet ulos latwat yhteen päin. Kuopan suussa ei ole sisä eikä ulkopuolella mitään kynnystä. Hra Luutn. sanoi ensimäisenä wuonna, jona tarha näytti uudelta, ei menneen sinne mitään; mutta toisena ja sitte on mennyt joka talwi ja wiimis talwena oli saatu 9 kettua ja 3 sutta. Koetuksia ja merkityksiä täytyy minun pituuden suhteen jättää pois.

Tultuamme Hämeenkylän kartanoon ja silmäiltyämme peltoja tein kysymyksen kuinka moniwunotisessa wuorossa ja missa kaswijärjestyksessä pellot käytetään. Sain wastaukseksi: "wanhat pellot on jaettu 11:ta wuoroon, siinä järjestyksessä että esim. 1:nä wuonna kesanto jolloinka sonnitetaan, 2:na ruis, kylwetty Timoteen ja Alsike Apilan siemenillä, 3:na, 4:nä, 5:nä, 6:na ja 7:nä niittoheinä, 8:na laidun, 9:nä laidun alku heiuäkuuhun, jolloinka kynnetään ja syys puoleen rulla karhilla, aura kynnöllä ja muilla koneilla raatamalla sulataan, 10:nä juuriskaswi ja herne, 11:na ohra juuri kaswin jäljessä ja kaura herneen jäljessä." Maan laadun luonto ja hywä kauppaetu tekeekin siinä paikassa sopiwaksi semmoisen wiljelystawan. Pelto on sawi- ja sawimulta-maata, jossa loistaa kaikki kaswit eikä halla tee erinäistä estettä peruna-wiljelykselle. Yhdellä kohtupaliolla, ehkä woimakkaalla sonnan panolla nautitaan 10 wuoden tulot.

Erottuamme wanhasta pellosta tulimme maapalstoon, jossa oli enimmiten suota; sen wuoro oli jaettu niin että kesannon perään otetaan yksi wiljakaswi, johonka kylwetään Timotei-siemeniä ja sen wanhettua kejätään j. n. e. Siitä piiristä alkoi iso maa ala, jossa oli osittain torppien wanhoja peltoja, osittain heinän kaswon heittäneitä niittuja ja wäliin metsämaata. Närnät oliwat wuorowiljelysjärjestykseen toimeenpanossa. — Kaikki mikä pelloksi kelpaawaa maata oli, oli järjestänsä tulewa ja suuremmaksi osaksi jo tullut peltowiljelylseen. Näiden wuoro oli niin että waan yksi wiljakaswi otetaan kesannon perään ilman sonnata ja kylwetään timotei ja alsike-apilan siemenillä ja heinä-kaswiaikansa pidetään laitumena. Puheena olewassa piirissä eräässä palstossa, jota oli wiime wuonna heinästä ja metsän alasta kynnetty ja tänä suwena kesantona, jossa maa oli wielä puoli-raakaa, osittain jo pienentynyt osittain isoja wiiloswäänikkeitä, kynti kaksi miestä parihewoisilla ja Ransomen ranta-auralla. Katseltnamme wähän aikaa Hra Luutn. teki kysymytsen "mitä olisi pidettäwä kynnön hywyydestä, ja pitikö huomaamani mitään eroitusta jos samaa maata eli kyntöä toimitettaisi skottilaisella auralla. Wastasin: kyntö käy hywin; miehet owat käyneet kahteen kertaaseen wakomitan, waan wasta toinen on yhden kerran pysähtynyt ja perannut auraansa; jos tuota maata kyntäisiwät skottilaisella auralla niin niissä olewan wedinraudan suhteen kokoontuisi wiiliweitsen eteen suuret karje tuorrot, joita täytyisi usein perata pois, ja tekisiwät kynnönki raskaammaksi. Hra.Luutn. lausui että olin oikein käsittänyt asian. Siitä menimme, kyntömies seurassa, paikkaan jossa oli mättäällistä aho- ja noro-maata; siinä ajoi kyntömies pari wakoa jo ennen alkuun pantu, kuin myös uutta sarkaa warten ennen seipäät pantu — jota wiimistä ajaissa näkyi miehen ja hewoisten tottuminen; — hewoiset meniwät aiwan wähällä ohjauksella niin että seipäät jäi hewoisten wäliin — alku tuli aiwan suora. Siitä muutettiin niitun palstaan, jossa oli sekä helpompia että sitkeitä kaula-mättäitä ja riewukoista takkukamaraa, joka on mitä waikeinta saada kääntymään ettei putoo wakoon takaisin; — sitäkin ransomen rauta-aura käänti niin hywin kuin tarwittiinkin. Wiimeksi kynnettiin metsä-maassa, jossa kyntö oli entiseltään alussa ja puut hakattu tieltä pois ja pantu kynnöksen päälle. Maa oli nurmetointa, pinta pehmeätä sawi-multa-maata, jossa eläwäin puiden juuret ei menneet aiwan sywälle, mutta niin isoa metsää, että olisi wähällä waiwalla saanut halkotinkiä kokoon; kyntö luonnisti siinäkin hywin, ainoastansa se käwi hitaasti, sensuhteen että kyntäjän täytyi usein käyttää kirwestä juurien poikki hakkaamisessa. Kynnön lopetettua käwimme wielä eräässä uudessa kartanossa, jonka pelto oli myös järjestetyssä wuorowiljelyksessä. Ylipäätäusä wiljelysten laajuus ja järjestys näyttää että Hra Luutn. Rotkirch on uutterampia ja taitawampia maawiljeliöitä nykyjänsä meidän maassa.

Ehkä Hra Luutu. Rotkirch antoi minulle näytteeksi tehdä koetuksia Ransomen aurain käymisestä, kuitenkin pidin itseni welwollisena wielä erityisesti koetella ja arwostella mainittuen konetten maassa käymisen luontewuudesta ja kokeeni lausua yleisölle. Siinä tarkoituksessa paremmin menestyäkseni, katsoin sopiwaksi kutsua karjetmaiden kyntöä ymmärtäwäisiä ja tyntöön tottuneita miehiä tulemaan 1:nä päiwänä syystuuta kyntöä arwostelemaan sekä koettelemaan. Kutsumus tuli warteen otetuksi ja wielä lisätyksi niin että neljä hewoisparia ja kyntömiestä tuli skottilaisien aurain kanssa kilpakyntöä warten. Asian toimittajat selittiwät että, kosta tänä syksynä ei ollnt Uudenmaan ja Hämeen läänien maawiljelysseuran toimen kautta Hämeessä kilpakyntöä odotettawana, he katsoiwat sopiwan jotta erityiset pitäwät eleillä kilpakyntöä, näyttääksensä oudoille kynnön menestymistä uudenlaisilla koneilla, ja kilpapalkintojen antamalla kehoittaa etenki palkkawäkeä halukkaaksi kyntöä harjoittamaan ja kynnön hywyhttä harrastamaan — niin wälttääksensä tulewilla ajoilla "karhuja, naukuwaa mahaa ja kuulumasta "salajulkiseen tyhjän toimittajam seuraan." Asiasta yhteisesti sowittua koottiin rahaa, joka lahjoitettaisi kilpaajoille. Kyntö-paikka oli kylwöheinää kaswaneessa laidun-pellossa, jossa wiisi kilpakyntäjää toimitti työtänsä; katselioita oli joku kymmenkunta henkeä, herroja ja talonpoikia. Palkinto tuomäreiksi walittiin Idänpään Heikkilä ja Kernalan kylän pehtori Sillforssi. Kynnön hywyyttä tarkattua huomattiin kaikki olewan tydyttäwäisiä, kuitenkin, niinkuin alussa oli esitetty, jotta piti erinsuuruisia palkinnoita annettaman, katsottiin kynnön hywyyttä mukaan palkinnon antaminen seuraäwalla tawalla: Skottilaisella auralla kyntätänyt Hakoisten kartanön renki Kalle Erikipoika sai 1:sen palkinnon 3 ruplaa; Ransomen puu-auralla kyntänyt Kiipulan kaswatti Juha Heikinpoika 2:sen palk. 2 rupl. 50 kop.; Ransomen rauta-auralla kyntänyt Turengin Paturin renki Kustaa Kustaanpoika 3:nen palkintton 2 rupl. 50 kop.; Skottilaisella auralla kyntänyt Hywikkälän Gabrieli Jussilan renki Heikki Adaminpoika 4:nen palk. 2 ruplaa ja skottilaisella auralla kyntänyt Kustaa Jussilan renki Otto Sönruuss 5:nen palk. 1rupl. 50 kop.

(Jatketaan.)

*) Tämä läwen syöminen aitaan tulee siitä, että aidassa on harwa paikka taikka pienempi läpi, jonka pedot tarkalla näöllänsä hawaitsewat. Ja sen hawaittuansa rupeewat he siitä kaiwamaan ulos itsensä, olkoon aita waikka kuinka tukewa. Sentähden syksyllä on tarkoin katsominen ettei susitarhan aidassa ole semmoista rakoa.

Toim.

Hämäläinen n:o 40 1860

Aurain koetus ja kilpäkyntö.*

Kilpakynnön jälkeen kynnettiin lahjaksi saaduilla Ransomen rauta-, Ransomen puu- ja Skottilaisella auralla, pelloksi tehtäwää maata, josta neljä wuotta takaperin oli metsä pois hakattu ja nykyisin kyntöwalmistukselle isommat kannot ja kiwet pois otettu; maa oli sawipohjaista, epätasaista, waan ci kowin karkeellista. Kyntö menestyi hywin kaikilla kolmella wähän toisistansa erinlaatuisella auralla, sillä eroituksella waan etta Ransomen aurat kääntiwät paremmin kumoon; katseliat kuitenkin sanoiwat ei taitawansa kynnön hywyydessä niin suurta eroa tehdä, etta woisiwat juuri erityistä merkitystä antaa. Lahjan saanut ja W. Kiipula, jotka jo lahjoitetuilla auroilla oliwat kyntöä koetelleet, oli tullut tuntemaan etta ransomen aurat owat kowassa takku-niitussa kääntäwämmät ja etuisammat kuin skottilainen aura, samaten entistä wiillosta, jossa palkit wielä owat isoja, kääntäwän hywin, eikä juuri pahoin tukkowan. jommoisessa skottilaisella auralla wiiloswäännikkeet tahtowat putoilla ja wieritä wakoon takasin ja etuaisan alla olewa wedinrauta waikuttaa tukkoomista; myöskin Ransomen etenki rautaaura wanhoista ojista ja wierussa maassa ylöspäin kääntäissä menestyy hywin. Wiimeiseksi kynnettiin pellossa punaisen apila-heinän pitkää lakoista sänkeä; siinä taasen näytti että ransomen rauta-aura käänti sänget peittoon, sen perään ransomen puuaura ja wähemmin skottilainen aura. Yleisesti merkiten näytti että ransomen puuaura on sopiwa yhteisesti monenlaatuista maata kyntämään; ransomen rautaaura on niissä tapautsissa sopiwa joissa kyntöpalkit pitää kääntyä hywin kumoon taikka joissa on waikea saada kääntymään; se on myös laadustansa sikali raskaampi kuin se tekee eli myöntää tehdä leweämpää wakoa ja lujempaan kääntää kuin toiset puheena olewat aurat. Skottilainen aura on sopiwin keweässä maassa ja etenki tahdottaissa palkkia kääntymään wiistowinkkeliin. Ehkä ransomen puu-aura kolmesta lahja-aurasta yleisen kyntöluontewuutensa wuoksi on paraampi, kuitenkin huomattiin siinä olewan se wika että wasemman puoliainen aisa on linjassa saman puolen siwun kanssa, josta syystä kyntäjä tulee pakotetuksi käymään toisella puolella wakoa; se waatisi olla wääristetty ulospäin samaten kuin ransomen rauta- ja skottilaisetki aurat owat, joiden perässä kyntömiehellä on wapaa tila käydä waossa.

Edellä mainittu kilpakyntömaa oli maawiljelykseen eli maawiljelysseuran johdannossa wiljeltäwässä peltopiirissä. Se osa joka jo on kuntoon pantu, on eroitettu (ja niin tehdään edelleenki jokainen wuoropalsta) 3 kyynärää 10 peukaloa päältä ja 18 peukaloa pohjasta leweillä ja 1½ kyynärää sywillä ojilla. Aita on pantu keskelle ojan pohjaa, ulkopuoliaiset tawallisen aidan korkuiset ja tiuhuiset ja wäliaidat yhtä korkiat, mutta wähän harwemmat. Semmoisista ojiin pannuista aidoista olen huomannut olewan sen edun että kuin puoli aitaa on maapintaa alempana, kinostus jääpi niin paljon ohuempi ja kewäillä aita hautoo lumen ja wesi juoksee pitkin aidan juurta, jotta on ennemmin wedenkulku kuin niissä isoissa ojissa, joissa ei aitaa likellä ole; mainitut ojassa olewat aidat eiwät ole maata raataessakaan tiellä. Sillä tawalla ojitettuna ja aidattuna menestyy wuorowiljelys wähemmissäkin maapalstoissa, kinostuksen suhteen. Laidun-wiljelys waatiikin jotta joka wuoropalsto pidetään eriaidassa, jos, ei erinäistä paimennus tapaa ole. Merkityksiä tehden olen tullut siihen päätökseen että peltolaitumen ruohokaswu menestyy sitä paremmin jota wähemmin sitä elukat tallaawat ja harwattaisin fyötetään. Esim. kuin laidunmaassa on syötetty paras ruohon paljous pois — rauhallisessa kaswussa ollen — ensiwiikolla ruohon paljous edistyy wähän, toisella wähän enemmän, kolmannella jo senwerran kuin kahdella edellisellä yhteensä, neljännellä eli wiidennellä waatii jo syöttää, jolloin ruoho rupee kalsistumaan, jotta ei elukat enään syö yleiseen niin mielukkaasti ja ruohon woima rupee wähenemään.

Seurassa puhuttaissa kuinka kilpakynnöt Hämeenlinnankaupungin ympärys-pitäjissä on herättänyt alkua karjetmaiden kynnön harjoitukseen, johtuu puheet muun seassa korkian ruununki antamista kehoitus-palkinnoista. Eräs puhuja lausui jotta se kehoitus, joka annetaan kolmen wuotisista paraista, warsoista, ei ole woittanut oikeen tarkoituksen mukaista edistystä — sensuhteen että warsojen ylellisestä ruokkimisesta, näyttöä wasten, on ollut isot kulut, ja joku warsa äkkinäisen riistawoiman kanssa ruokkimisesta on ruwennut kuiwamaan; samoilla markkinoilla kuin palkinto annettiin on osa myyty wenäjälle menemään, josta et enään ole ollut Suömen hewoislain parannuksen etua *). Jos semmoisia palkinnoita wielä annettaisiin edelleen, niin toinen wuoden aika olisi sopiwin esim. alku toukokuuta; siihen aikaan on orihwarsoja tarwet ruokkia astumisen wuoksi ja waatisi warsat olla neljän wuoden wanhoja, jotta siitoksen kautta hywillä oriilla hewoissuku paranisi. Toinen puhuja wäitti että paraista kyntöhewoisista ja kyntömiehille, maaherran läänissä, kussakin kihlakunnassa wuoroonsa kilpapalkinnot kehoittaisi kaswattamaan hywiä kyntöhewoisia. Kolmas puhuja arweli yleisistä waroista luontokappaleista annettawat palkinnot olewan jo tätä nykyä wiimeiset tänä wuonna; kuitenki hänki sanoi että, jos yleisistä waroista wielä edelleen annettaisi kehoitus-palkinnoita; olisi hyödyllistä jos annettaisi niille, jotka pellossa harjoittawat laidunwiljelystä — sensuhteen että laidunwiljelys olisi aiwan tarpeellinen tulla tutuksi ja yleisesti harjoitetuksi, koska waan harwoissa paikoissa enään on metsälaidun ulottuwainen ja katsottaissa eteenpäin esim. 50 wuoden päästä saattaa olla metsä alansakin wuoksi wähentynyt, jolloinka ei enään monissa paikoissa ole waraa laskea luontokappaleita metsään syömään nuoria puun wesoja, jotta siksi walmistuisi laidunwiljelyksen keino pellossa ja niin maawiljelys taitaisi suorraltansa edistyä.

Edellä puheena olevain aurain lahjan saanut.

*) Mahdotöinta on odottaakin, etta kaikki palkitut hewoset (tammatkin) pantaisiin Suomen hewöslaija parantamaan. Jos Wenäjälle myydään hewosia, eihän, niitä ilman mitään anneta. Hywä siis, jos palkinnoilla saadaan hywiä hewoisia kaswamaan, maalle tulee siitä hyötyä joko yhdellä eli toisella tawalla. Palkintohewosien laita on sama kuin rautateidenki; jos nekään eiwät anna kohta kustannuksiansa takaisin, ei niitä sentähden muut saa moittia kuvin pikkuwiisaat, jotka ei muuta hyötyä woi nähdä kuin sen, etta ruplasta wähintäkin wiisi kopekkaa saawat wuotista kaswua. Niin on nykyisin esim. eras sanomalehti rautatiestä arwellut.

Toim.

* Katso n:o 39

Lähde: Hämäläinen 29.9.1860 ja 5.10.1860)